Muuttettuamme turvallisesta Rovaniemen ympäristöstä tänne vilkkaaseen Etelä-Suomeen ja Pirkanmaalle, on ollut tosi hauskaa huomata kuinka paljon meän puhumiseen kiinnitetään täällä huomiota!
Tottakai perinteinen "sie" ja "mie" erottuu ensimmäisten joukossa puheessa,mutta ainakin itse olen törmänny mitä mielenkiintoisempiin murreongelmiin. Kun esimerkiksi olen puhunut tamperelaisten kavereideni kanssa joudun monesti keskeyttämään puheen selittääkseni "selkokielellä" mitä tarkoitan. Semmoiset sanat jotka meille rovaniemeläisille on täysin arkisia ja päivänselviä normisanoja ei tunneta täällä.!
Esimerkiksi Rovanimellä kun puhutaan lervaamisesta,tarkoitetaan siis oksentamista. Täällä se tarkoittaa kaatumista! Tai meillä täysin normaali sana tarakka,jota kutsutaan täällä ritiksi tai ritsaksi. Muita sanoja mitä olen paljon joutunut selittelemään ovat esimerkiksi: mulkata,hyrskyttää ja makkuukset. Ehkä ihmeellisin lervaamisen lisäksi oli se ettei täällä tiedetä mitä tarkoittaa jos ajetaan hurua!
Tottakai on lisää paljon omituisia "lapin"sanoja,joihin varmasti tulen vielä törmäämään! Eikä tässä kirjottaessa muista kaikkea mihin onkaan törmänny täällä asuessa.
Törmäsimpä tosiin semmoseen että multa kysyttiin töissä että " Mennäänkö siellä Rovaniemellä oikeasti poroilla kouluun?"......joooo ei mennä
Onneksi rakastan erillaista murrettani ja voin luvata että vaikka tamperelaistun en ikinä hylkää ihanaa siemie-puhetapaani! Toisaalta olen itse aikalailla murteitten sekakäyttäjä. Vaikka yleisesti puhun että "sie" ja "mie", on aina vilahtanu väillä myös että "näytänkö mä ihan tyhmältä" tai "ookko nää valmis". Tykkään vissiin sekoittaa kaikkia mahollisia murteita keskenään.....'
Ehkä tämä pieni murreavautuminen toimii vastapainona ,sille että viimeaikoina kaikki blogikirjoitukseni ovat käsitelleet pääosin sitä kuinka onnellinen nykyään olenkaan. Mutta toisaalta mitäs tuosta!On kivaa olla onnellinen! Olen saanut viimeaikoina myös haalittua aikaa hiukan itselleni. On niin vapauttavaa päästä vastapäiseen spinnig-saliin purkamaan kaiken raivon ja arkisen masennuksen siihen riivatun spinningpyörään. Näytän varmaan raivotautiselta polkiessani vimmatusti pyörää eteenpäin.Ja viimeviikolla kun pääsin töistä kävin ostamassa itselleni tikkarin ja menin aurinkoiselle Laukontorille katselemaan Tammerkosken kohinaa. Olin oikein onnellinen siinä laiurilla istuessani ja musiikkia kuunnellessani ja odottelin farkkukoulutuksen alkamista. Totesin siis jälleen kerran että välillä vain tarvii aikaa täysin itselle.♥
Tosin ei minunkaan elämä täysin ruusuilla tanssimista ole. Olen kauan aikaa tapellut silmieni kanssa,koska oikean silmäni näkö on aika radikaalisti heikentynyt ja olen rampannut silmälääkäriltä toiselle sekä silmänpohja-kuvauksista toiseen viimeisten viikkojen aikana. Lisäksi vasen kyynärpääni ei ole suoristunut kohta neljään kuukauteen ja senkin takia olen juossut lääkäriltä ja kirurgilta toiselle ja nyt odottelenkin lähestyvää magneettikuvausta,jos se vihdoin selvisi mikä kättäni oikein risoo......
Mutta ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille karvakorville ♥
