Maailman paras päivä!

Nyt se tapahtu!

 Mie pääsin vihdoin palaamaan takaisin salille!

Meinasin itkeä eilen onnesta,kun aamulla astelin tutun tuoksuiseen GoGon aulaan ja leimasin itseni sisälle treenamaan! Olen vihdoin palannut kotiin!

 Viiletin onnessani pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Hassua,että jokin näinkin arkinen asia kuin salilla käyminen ja treenaaminen voi saada aikaan näin suunnatonta iloa.

Tunnen itseni taas pitkästä aikaa ihmiseksi enkä muodottamaksi löllökasaksi.Pari viimeistä viikkoa on vain tuntunut että vyöryn paikasta toiseen.

Oliskohan ne kaikki tämän vuoden sairastelut jo vihdoin tässä?

Vähän kuitenkin nyt huijasin itseäni ja lupaustani olla käymättä puntarilla. Kotona se onnistu,koska en vieläkään ole yrityksistä huolimatta onnistunut selvittämään puntarini sijaintia. Salin pukuhuoneessa kuitenki huomasin,että se  viaton puntari nököttää siinä lattialla ihan minun vieressä.

Kävin hetken taistelua itseni kanssa. Petänkö nyt itseni ja punnitsen itseni vastoin lupaustani. Vai pysynkö vahvana enkä astu puntarille? Pitää myöntää,että olin heikko ja astuin puntarille.

Koska toisaalta pitäähän mun tietää kuinka paljon olen paisunu treenitauon aikana.

 Koska kyllähän sitä karkkia on vähän menny ja baarissaki vähän tullu käytyä.

Nousin puntarille...

Nousin vielä uudestaan. Ja kolmannenki kerran. Ei hitto onko tämä totta!? Ei grammakaan tullu lisää!

Ei grammaakaan!

Painoin prikulleen saman verran kuin kaksi viikkoa sitten ennen kuin jäin tauolle.

Huh mikä helpotuksen huokaus. Tästä ei voi tulla kuin hyvä päivä.

Ei ihme,että töissä asiakkaat kehu kuinka hymyilevä tyttö siellä kassan toisella puolella olikaan. Kai nyt hei! 

Oli mulla muutakin iloitsemisen aihetta!

Koska nyt on marraskuu,tälläkin yli-innokkaalla joulurakastajalla on vihdoin lupa räjäyttää kämppä talven ja etenkin joulun ihmemaaksi! Jouluverhot on ripustettu jo ikkunaan,glögi lämpiää keittiössä,spotifyssä soi pelkästään joulun soittolista ja DvD-laitteeseen

on valmiiksi viritetty Aku Ankan joulumanteli valmiiksi. Kohta siirryn tästä gölgikupposen kanssa katsomaan parhaita disneyn jouluklassikoita. Joulukynttelikkökin on jo ikkunassa.

 Jopa töissä sain tänään somistaa myymälään joulukoristeet! 

Vitsi mie rakastan eniten tätä aikaa vuodesta. Ilman täyttää hirveä odotus ja stressi.

 Voi kun olisi jo sitä lunta.

Se tekisi tästä kaikesta vielä enemmän täydellisen.

<3

@weheartit