Aina ei tarvitse treenata

Mulla ja Saagalla oli tänään ihan huippu päivä! Alunperin meidän torstaipäivän tarkoitus oli päivittää meidän salitreenit uuteen uskoon. Ollaan jyystetty samoja ohjelmia nyt monta kuukautta ja pikkuhiljaa ne alkaa vähän tökkiä. Pelkkä ajatus siitä, että mun pitäis lähteä taas veivaamaan sitä samaa vanhaa käsitreeniä, saa mut haukottelemaan tylsistyneenä. En ole moneen viikkoon vetäny samoja treenejä kuin yleensä. Jossain vaiheessa tuli vain seinä vastaan, eikä treeni tuottanut enään niin paljon onnea ja mielihyvää kuin aikasemmin. Siispä varovasti palailin salitreenien varjosta siihen vanhaan kunnoon BodyPumppiin ! Lisäksi kehittelin "Johannan ongelmatreenin" , eli pylly-etureidet-sisäreidet-vatsa. On tärkeää, että treeni on mieleistä jotta sitä jaksaa vääntää läpi viikosta toiseen ja ennen kaikkea siksi, että treenistä on jotain hyötyä. Oli heti paljon piristävämpää, kun sai treeniin vähän uutta tulta !

Mutta siis kuinka ollakkaan, eihän me minnekkään salille lähdetty. Sen sijaan, että me oltaisiin väännetty käsitreeni läpi hampaat irvessä, mentiin ostamaan kasa irtokarkkeja, sekä arvosteltiin vanhoja Bikini Fitness- kisoja. Juuri tätä mie nyt kaipasin <3

Tosi hyvä, ettei me lähdetty vääntämään väkisin treeniä. Jo heti kun Saaga meille pääsi, luotiin salakavala katse toisiimme ja äännettömästi yhteisymmärryksessä todettiin, ettei tänään treenata.

Ainaki mun osalta.

Olen tänään ollu muutenki liian väsyny, kiitos eilisen iltavuoron, tämän päivän aamuvuoron ja siihen väliin jääneiden neljän tunnin yöunet. Tässä väsymystilassa ei olisi ollut edes fiksua lähteä rääkkäämään itseä salille. Monesti olen sen tehny liian väsynneenä, eikä siitä ole ikinä seurannut yhtään mitään hyvää. Näin oli paljon parempi <3  Massu täynnä karkkia, oma pehmeä sänky, kroppa joka ei ole väsynyt sekä Muumipeikko ja Pyrstötähti  ♥

Pää liianki sekaisin.

Mun pää on viime päivinä ollu vähän liianki pyörällä. Ja milloin mistäkin asiasta. Juhannus oli ihana ja kaiken sen arvoinen, mutta "entisenä lihavana", mulla stressaa heti yhden päivän herkuttelun jälkeen se, että nyt lihoan takasin. Tämä pieni hirviöajatus on ollu mun riesana koko viimeisen vuoden ja tiedän, että siitä pitäisi päästä eroon. Saaga osaa hyvin palauttaa mut takaisin maanpinnalle, mutta enhän mie voi Saagassakaan roikkua 24/7, siltä varalta että nyt tartten nopean lyönnin pääkoppaani.

Järjellä tietysti tiedostan sen asian, että ei se yhden eikä vielä kahdenkaan päivän herkuttelu tuo mitään takaisin. Korkeintaan turvotusta, joka laskee jo seuraavan treenin jälkeen. Silti musta tuntuu, että mun pää menee liian helposti sekaisin. Asiaan vaikuttaa monta asiaa. Ainakin se, että omasta mielestäni haluan pudottaa vielä painoa muutamia kiloja ainakin, ja jos syön herkkuja koen epäonnistuneeni. TAAS! Eihän se näin mene! Ärsyttää oma ajatusmalli ihan suunnattomasti.

Kuluneen vuoden aikana, kun mun painonpudotus on mennyt eteenpäin, olen syöny lukemattomat määrät herkkuja. Ja silti mun paino putoaa tasaiseen tylsään tahtiin. Hyvähän se on, että se putoaa hiljalleen, koska pysyypähän poissa. Ja terveys edellä tietysti mieki sitä painoa puotan alaspäin. Välillä mennään aikalailla tasaista viivaa eteenpäin, mutta semmostahan se on. Olen tosi pahasti turhasta stressaaja ja se näkyy tässä asiassa aika selvästi.

Olen myös huomannu, että mun itsekriittisyys mun blogikuvia kohtaan on kasvanut tosi paljon. En mie ennen syynänny jokaista makkaraa ja ilmettä hyvin hyvin tarkasti, vaan laitoin kuvia blogiin, jos ne kokonaisuudessaan näytti hyvältä. Nyt olen huomannu, että mun tyytymättömyys itseeni tällä hetkellä, vaikuttaa tosi paljon siihen, mitkä kuvat blogiin päätyy. Yritän opetella tästä tosissani eroon. En halua olla niin pinnallinen itseni suhteen. 

Olen viime päivien aikana alkanut kirjoittaa taas päiväkirjaa. Kirjoitin päiväkirjaa ala-asteelta lähtien monta vuotta, mutta sitten kun täysi-ikä alkoi lähestyä se vain jotenki laamaantui. Se välillä ärsytää paljon, koska musta on jälkeenpäin niin kiva lukea niitä. Sitäpaitsi  niiden pitäminen auttoi mua pitämään pääni kasassa monta kertaa. Olen nyt aloittanu päiväkirjan pitämisen uudestaan ja toivon, että se auttaisi mua ajattelemaan fiksummin itsestäni. 

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni ja tiedän minkälainen matka mulla on takana. Ei pitäisi väheksyä itseään <3

Ihana juhannus ja ihanat kaverit ♥

Ihanaa juhannuksen jälkeistä päivää kaikille! Toivottavasti teillä on ollut ihana juhannus ja kaikki on mennyt putkeen.  Me vietettiin omat juhannuspippalot kaukana kaupungista, grillaillen, juoden ja nauttien hyvästä seurasta, ilmasta ja fiiliksestä. Oltiin grillailemassa Höytämössä Saagan ja Jeren luona, mikä on tässä Tamperevuosien aikana muodostunut jo meidän omaksi juhannusperinteeksi.

Meidän juhannusperinteisiin kuuluu pöytä, joka kirjaimellisesti notkuu kaikista hyvistä ruuista. Ostetaan aina tosi paljon ruokaa, jotta voidaan illan edetessä aina grillailla ja syödä lisää. Tällä kertaa me ostettiin kauppa niin tyhjäksi, että grillattavaa jäi vielä aamuksikkin. Mikä täydellinen aamubrunssi ! <3

Juhannus on yksi niistä juhlista, jolloin mie en halua miettiä sitä, mitä suuhuni pistän. Elämäntapamuutoksen myötä, musta on tullu tosi tarkka sen suhteen mitä mie syön, mutta välillä on hyvä relata ja syödä juuri sitä mitä mieli tekee. Terveellinen elämäntapa ei tarkoita herkuista luopumista. Ne kuuluu juhannukseen ja elämään ylipäätänsä. Elämässä on niin paljon muutakin kuin painonpudotus ja ainainen ruuan vahtaaminen. Mut tekee onnelliseksi se, että välillä voi höllätä kavereiden kanssa ja nautta vain fiiliksestä <3

Ja ihanaa se ruoka olikin ! Tänä vuonna saatiin idea järkätä "burgeribuffet", eli grillailtiin pihviä, kanaa, sämpylöitä, pinaattilättyjä, halloumjuustoa ja kaikki saivat koota burgerin, joka juuri eniten kutkutti omia makuhermoja. Voi luoja miten hyvä idea. Tämä me niin toistetaan uudestaan ensivuonna! <3

Meidän juhannus suijui hyvissä ja rauhallisissa merkeissä parhaan porukan kanssa. Onnea on se, että ympärillä on hyviä kavereita, joiden kanssa nauttia juhannuksesta <3

Jatka lausetta..

Törmäsin tähän hauskaan postausideaan ihanan Niinan blogista !  Mun mielestä postausidea on niin hauska ja kivaa vaihtelua, joten päätin oitis ryöstää idean ja tehdä itse myös perässä !

Täytyy myöntää, että tämä oli yllättävän vaikea tehdä!

En ymmärrä.. Miksei jotku ihmiset osaa tervehtiä kun ne asioi esim. kassalla? Mikään ei ole mun mielestä raivostuttavampaa. Tai sitten ihmiset, jotka ovat ihan liian täynnä itseään.

Viime aikoina.. Mulla on ollu tosi paljon aamuvuoroja. Toisaalta se on ollu kiva, kun joka päivä on niin rutkasti aikaa tehdä kaikkea. Silti monta aamu neljän herätystä putkeen alkaa pikkuhiljaa tökkiä. Onneksi aamuvuoroputki on nyt takanapäin.

En osaa päättää..  Mitkä treenipöksyt laitan huomenna salille! Kiitos Sportamoren isojen alennusmyyntien, mulla on nyt kotona kolmet uudet ihanat salihousut! <3 

Muistan ikuisesti.. Sen kun muutettiin Tampereelle, Saagan kanssa viimeisen PMMP keikan, mun ekan ulkomaanmatkan, sen ku tavattiin Joonaksen kanssa. Apua liikaa ihania muistoja !

Päivän paras juttu.. Kun tänään nähtiin Saagan kanssa ! Meillä oli mun Rovaniemireissun, ja Saagan Hong Kongin matkan takia melkein kuukausi erossa toisistamme, mikä on enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Tänään vihdoin nähtiin ja päästiin päivittämään kaikki kuulumiset ! <3

Salainen taitoni on.. Hukata ihan kaikki tarpeelliset tavarat. Aina. Ja juuri silloin, kun niitä eniten tarvitsen.

Jos saisin yhden toiveen se olisi..  Se, että mun läheiset pysyisivät terveenä ja onnellisena ja kaikilla olisi hyvä olla.

Minulla on pakkomielle.. Edelleen iltasatuihin. En osaa nukahtaa ilman niitä. Okei, tiedän että tavasta olisi hyvä opetella eroon, mutta en halua. Saan unenpäästä niin helposti kiinni kun taustalla pauhaa jokin tuttu ja turvallinen. Läppärille laitan yleensä tai makkarin telkkariin. Suosikkeja on Disney-sadut ja Uuno Turhapurot :D

Söin tänään.. Ööö kaurapuuroa, raejuustoa ja mehukeittoa aamupalalla, Proteeinivanukkaan töissä, äsken kanaa ja salaattia ja aikasemmin päivällä katkarapusalaattia ja riisikakkuja tuorejuustolla!

Tekisi mieli.. Karkkia. Ja Attackiin !

Olenko ainoa jonka mielestä..  Kari Taalasmaassa on sitä jotain ? Saaga jaksaa aina mua kiusata aiheesta, mutta etenki vanhoissa Salkkareissa Karissa on karismaa !

Kaikista pahinta on.. Hämähäkit, vaahtokarkit, pellet, läheisen sairastuminen ja lentokoneella lentäminen.

Minusta on söpöä..  Kun meidän pieni Minttu tökkii sua tassulla kun se haluaa huomiota ja rapsutuksia ! <3 Silloin ei voi olla rapsuttamatta sitä pientä kullannuppua! Tai kun Tirku välillä kuorsaa kun se nukkuu <3

Seuraavaksi ajattelin.. Katsoa lisää Orange Is The New Blackia ! Olen niin onnellinen uudesta kaudesta ! Sitte voisin vähän ihailla mun uusia treenihousuja ! 

Noloa myöntää, mutta..  Olen ihan törkeän surkea puhumana Englantia! Mulla on ihana intialainen aksentti, kun yritän puhua ja hyvin harvoin joku saa selvää mitä mie yritän sanoa. Mua vaan ei ole siunattu kielipäällä. Ymmärrän kyllä kaiken mitä kuulen tai luen, mutta se tekstin ulostuominen on itselle hyvin vaikeaa....

Ärsyttävintä on.. Kun Joonas jättää vessan kannen ylös! Tai kun ite levittelen kaikki mun vaateet ympäri meidän asuntoa, sitten en löydä niitä ja syytän siitä Joonasta :D 

Haaveilen.. Matkustamisesta, uudesta tatuoinnista, kouluun pääsystä, onnellisesta kesästä <3

Bloggaan koska.. Musta on ihana höpöttää täällä omia juttujani <3 Saa käyttää luovuutta, julkaista kuvia ja lukea teidän ihania kommennteja !

Särkänniemeen Särkänniemeen !

Meillä oli eilen ihan huippu Särkänniemi-päivä! Joonas on vielä kesälomalla ja mulla osu vapaapäivä juuri sille viikon aurinkoisimmalle päivälle, joten mikä sen parempaa kuin viettää koko päivä Särkänniemessä? Koko päivä meillä menikin. Kaikki 7 aukiolotuntia me juostiin laitteissa, joten ilalla kun päästiin kotia, olin ihan rikki. Sen takia tämän postauksen julkaisu siirty seuraavaan päivään.

Meidän Särkänniemi kierros alkoi tietysti Tornadolla. Pakko myöntää, että uskalsin Tornadoon ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten, kun Julia sai mut jotenki ympäripuhuttua siihen. Siihen asti olin autuaan tietämätön siitä, kuinka huippu laite se onkaan ! Ihan paras ! Tyrsky on myös mun kestosuosikki, jossa pitää jokakerta päästä käymään monta kertaa! En ole enään ihan niin hurjapää kuin pienempänä, joten muutama laite jäi välistä. Esimerkiksi Särkänniemen hurja uutuus X , johon en hitto vie uskaltanu! Joonas tietysti kävi kokeilemassa, ja aika hirvittävä se oli kuuleman ollu... Hyvä siis kun en mennyt, että säästy housut kuivana loppupäivän.

Mie kannoin myös omia eväitä uskollisesti mukana koko päivän. Onneksi alueelta löytyy lukollisia säilytyskaappeja, jotenka mun ei tarvinnut raahata koko selkäreppuani mukana kaikkiin laitteisiin. Särkänniemen ruoka on mielestäni hieman ylihinnoteltuja, niinkuin yleensäkin huvipuistoissa. Eikä tarjolla ole hirveästi muuta kuin grilliherkkuja ja hamppareita. Omaat eväät on mulla senki takia yleensä mukana, että tällöin varmasti tiedän mitä syön. Plus tällä kertaa senki takia, että halusin ostaa metrilakuja. En siis sentään salli itselleni hampparia JA metrilakuja, vaan jommankumman. Karkit nyt vei voiton niin kuin aina. Lomalla tuli herkuteltua kunnolla, joten nyt on ryhdistäydyttävä takaisin, ettei kohta olla taas entisissä mitoissa... :D

Täytyy sanoa, että seitsemän tuntia tuntui ihan parilta pikkutunnilta. Meillä oli niin hauskaa laitteissa ja kuvaillessa, että lähdön hetkellä huomattiin, että meillä jäi Akvaario ja Planetaario ihan kokonaan välistä ! Toisaalta, mehän asutaan muutaman korttelin päässä Särkänniemestä, joten tämä ei varmasti ollut kesän ainoa vierailu <3

 

Meillä oli kyllä ihan mahtava päivä! Toivottavasti tänä kesänä saadaan nauttia vielä monesta tämmöisestä päivästä ! <3

Kun blogin kirjoittaminen tökkii.

Mulla on ollut nyt tosi kauan aikaa viharakkaus- suhde mun blogiin. Välillä tuntuu, että haluan heittää lusikan tiskiin ja jättää blogini. Se osittain selittää sen, miksi mun postaustahti on viime aikoina laskenut aika paljon. Blogi tuottaa välillä kauhesti stressiä, etenki tämmöselle ihmiselle kuin mie, joka stressaa ihan jokaisesta pikku asiastakin. Mun kirjotusinspiraatio on ollut kauan aikaa katkolla ja mulla on tosi vaikeaa aina miettiä mitä teille kirjoittasin. Jos mulla ei ole inspiraatiota kirjoittaa, tekstit jota yritän tänne vääntää, tuntuu merkityksettömiltä ja ihan pahvilta. En halua sitäkään. Olen yrittänyt ajatella, että blogi on vain mun harrastukseni, eikä mun kannattaisi
ottaa siitä stressiä.

Samaan aikaan kun mun blogi on pahin vihamieheni, se on myös mun suurin rakkauteni. Olen upottanu tähän valtavasti energiaa ja intohimoa, enkä ole valmis luopumaan siitä. Kelle sitten jakaisin kaikki kuvani ja kertoisin omia höpöjuttujani ? Tuntuu, että jos luovutan nyt, kaikki vaiva mitä olen blogini eteen nähnyt, olis ollu turhaa. En varmasti ole ainoa bloggari, joka painiskelee tämmöisten asioiden kanssa. Halusin tulla tänne kuitenkin rehellisesti kertomaan sen, miksi mun postaustahti on hidastunut niin kovin paljon viime aikoina. Muuten mun elämässä on kaikki hyvin <3

Olen työstänyt mielessäni kauan aikaa sitä, mitä teen blogini suhteen. Vielä en todellakaan ole valmis lopettamaan, vaikka se on mielessä käynytkin. Ette te näin helposti minusta eroon pääse ! Nyt menen vain hitaammin eteenpäin, enkä ota stressiä sitä, jos välillä se postaustauko venähtääkin :)

Kotona taas

Mun kahden viikon Lappi lomani on nyt ohi. Surullista, miten aika rientää niin nopeaa. Tuntuu kuin eilen olisin istunu junassa matkalla Rovaniemelle jännittyneenä, innoissani ja perhosia vatsassa. Nyt istun kotisohvalla kirjoittamassa tätä ja ylihuomenna koittaa taas paluu töihin.

Niin kuin olen sanonut aikasemminkin, mutta silloin kun asuin Rovaniemellä, inhosin sitä paikkaa sydänjuuriani myöten. Nykyään olen jopa oppinut rakastamaan sitä ! Minusta on niin ihanaa käydä siellä perheen ja ystävien luona, vierailla vanhoissa paikoissa, tehdä kaikkea kivaa ja nauttia siitä Rovaniemifiiliksestä. Vaikea jopa itsekkään uskoa, että sanon näin ihania asioita Rovaniemestä. Silti, en kirveelläkään muuttaisi sinne takaisin. Siellä on ihana käydä, mutta on myös ihanaa kun siellä ei tarvitse asua.

Mun kahteen viikkoon mahtui kauheasti ohjelmaa. Mun nuorimmainen pikkusisko pääsi ala-asteelta, joka oli mulle itselleen tosi iso juttu. Seela on aina ollu mulle se "pikkunen", joka ei saa ikinä kasvaa aikuiseksi. Ei varmaan siis edes tarvitse sanoa, että mun osalta Seelan kevätjuhla meni kirjaimellisesti parkuessa? Ei olisi kannattanut meikata aamulla, kun osasin vähän jo aavistaa, että itkua on paljon tiedossa. Olen tosi herkkä ihminen itkemään, varsinki kun kysymys on mun perheestä. Etenkin siskoista. Mun suurin unelma olisikin, että mun siskot muutaisivat Tampereelle! Silloin meidän ei tarvitsisi olla hetkeäkään erossa tosistamme <3 Meistä on kasvanut sen verran tiivis porukka, ettei kukaan ulkopuolinen ikinä jaksa meidän seuraa kauaa, eikä tajua meidän tyhmiä juttuja.

Seelan päättäjäisten lisäksi odotin kovasti, että Ranja laittaisi mun hiukset uuteen uskoon ! Punanen on mulla ollut päässä jo vuoden, mikä on mulle varmasti ennätys! Tiedän, etten punaisesta väristä halua luopua ja olin aina haaveillut pinkistä hiuksista, joten eikun vain toteuttamaan ! Olin kerran aikasemmin kokeillu vääntää itse pinkkejä, mutta lopputulos ei ollut se paras mahdollinen, vaan laikukas ihmeellinen epäpinkki, joka sai lähtöpassit päästäni jo parin päivän jälkeen. Onneksi mulla on Ranja, joka jokainen kerta onnistuu toteuttamaan kaikki mun hiushaaveet ! <3

Mun lomaan kuuluis myös mökkeilyä, mikä tietysti tulisi aina kuulua mukaan, kun on lomasta kysymys. Lauantaina Seelan päättäjäisten jälkeen suunnattiin auto kohti Ranjan mökkiä! Sunnutaina siirryttiin mökkeilemään Saariselälle juhlimaan Joonaksen äidin synttäreitä. Oli tosi rentouttavaa päästä hetkeksi pois kaupungin hulinasta ja keskelle ei mitään ! Me ollaan viimeksi mökkeilty ennen kuin muutettiin Tampereelle, joten jo oli aikakin !

Lisäksi tietysti tein asioita, mitä aina mun Rovaniemilomalla tehtään. Eli siis vieraillaan Hoplopissa sekä Joulupukin Pajakylässä. Alunperin suunnattiin sinne metsästämään mulle porotyynyjä, mitä kuumeisesti haluaisin meidän olohuoneeseen! Valitettavasti siellä ei ollut just sitä tyynyä minkä olisin halunnut, joten porotyynyt jäi nyt sitten seuraavaan kertaan. Tyydyin sitten ostamaan itselleni lohdutuksena poropipon ja -lämpösukat. 

Rovaniemeltä poismuutto on myös tehnyt minusta pikkuhiljaa ihmeellisen lappi-intoilijan. Ennen en olisi ikimaailmassa kelpuuttanut meille kotia porotyynyjä, mutta nyt teksin mitä vain saadakseni ne ! 

Harmittaa hiukan, että mun loma oli niin hujauksessa ohi. Mutta kaikesta huolimatta oli ihanaa päästä taas omaan kotiin ja omaan sänkyyn, nukkumaan omissa Frozen-lakanoissa <3 Lisäksi mulla oli kissoja niin hirveä ikävä, että Rovaniemellä koitin olla ajattelematta niitä, ettei pääsisi taas itku. Tämä oli pisin aika mitä olen ikinä ollut erossa mun lapsista, mutta onneksi ihana Olivia huolehti meidän sydänkäpysistä ! <3 

Ainiin! Pakko vielä mainita. Olen siis viimeiseen asti yrittänyt välttää joutumasta Snapchatin pauloihin, mutta jotenki ihmeellisesti Seela sai mut ympäripuhutta.. Nyt olen ihan liian koukussa.. Ei olisi ikinä kannattanut ! :D

Seikkailupuisto Huima

Aina ku mie olen vierailulla Rovaniemellä, mun kaikki päivät on ihan totaaliseesti buukattu. Joudun kaikki kaverien näkemiset ja erillaiset aktiviteetit aikatauluttaa tarkasti, että mulla on kaikille varmasti aikaa. Tällä kertaa ajattelin, että olen Rovaniemellä koko mun ensimmäisen kesäloman, eli kaksi viikkoa, jotta mulla on aikaa varmasti kaikille. Nyt kuitenkin näyttää ja tuntuu siltä, että aika alkaa loppua taas kesken !

Vaikka aika loppuisi kuinka kesken, meillä on siskojen kanssa muutamia perinteitä ja lempiaktiviteetteja, mihin vain on löydyttävä sitä aikaa. Muuten mun Rovaniemilomani ei ole täydellinen. Yksi niistä aktiviteeteistä on Seikkailupuisto Huima, joka avattiin Ounasvaaralle viime kesänä. Huima koostuu erillaisista puihin rakennetuista radoista aina metristä seitsemään metriin. Mun pitänee myöntää, että viime kesänä me ei Jennan kanssa uskallettu kuin kolme ensimmäistä tasoa. Sitten mentiin jo muka ihan liian korkealla ja me jäätiin Jennnan kanssa masentuneina alas katsomaan kun Seela veteli korkeuksissa koko radan läpi. En nyt tarkkaan muista kuinka monta rataa Huimassa oli. Olisikohan 7 tai 8 ?

Temppuratojen haasteellisuus kasvaa korkeuden mukana aina eteenpäin mentäessä. Meillä meni parissa radassa Jennan kanssa melkein tunti, kun ei ensin uskallettu mennä eteenpäin. Tällä kertaa myös kovasti uhotiin, että mennään ihan koko rata, kun viimeksi ei uskallettu. Päästiin kyllä kaikki muut paitsi sitä viimeistä. Ei vaan päästy kiipeämään sinne ylimälle tasolle. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa siitä härpäkkestä mitä pitkin olisi ollut tarkoitus kiivetä. Vähän jäi harmittamaan kun ei päästy / uskallettu sinne ylimälle tasolle, mutta voittajafiilis jäi kuitenkin kun selvittiin kaikista muista radoista. Toisin kuin sillon viime kerralla. Joissakin tehtävissä pitää hieman miettiä strategiaa, ennen kuin uskaltaa hypätä radalle. Kaikki vaikutti sata kertaa vaikeammalta ylhäällä kuin alhaalta katsottuna.

Vaikka sie olet tietysti valjaissa kiinni, yläpuolella menevässä vaijerissa eli et mitenkään voi tippua, niin silti sitä pelkää kokoajan. Mulla oli kämmenet ihan hellänä kaikesta siitä paniikinomaisesta tarrautumisesta niihin tukinaruihin, kun pelkäsin vain niin kovasti sitä, että mun jalka lipsahtaa ja mie kaaduin. Vaikka silloinhan mie jäisin vain roikkumaan.

Jokainen rata päätyy yleensä pitkään vaijerilaskuun, joka mun mielestä yksi parhaista osista aina radoilla. Ekalla kerralla jännitti tosi paljon, kun piti vain istua tason reunalle ja tiputtautua alas laskuun.

Jos liikkuu Rovaniemellä Ounasvaaralla päin, mie suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan Huimaa ! Tietääkseni myös Tampereelta löytyy seikkaulupuisto, joten tiedänki mitä teen kun palaan kotiin !