Miksi mie kirjotan blogia ?

Mie en yhtään tiiä, mistä sain idean tähän tekstiin, mutta tuntu hauskalta, fiksulta ja ehkä jopa ihan tarpeelliselta kirjottaa tänne se, miksi mie tätä hommaa teen. Voin sanoa, että mun blogista on vasta viime vuoden puolella tullu mulle itelle jo tosi iso juttu. Syksyllä ehkä mun elämä nyt muutenki tuntu siltä, että palaset alkaa loksahtelemaa kohdalleen. Eikä pelkästään elämäntaparemontin takia, vaan ihan kaikki asiat mun elämässä. Aloin hahmottamaan kunnolla, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni, mihin haluan tuhlata rahani ja mitä ylipäätään haluan elämältä. Ja kyllä siinä samalla tietysti mun blogi kasvo kokoajan mukana pikkuhljaa siihen missä se nyt on. Ja tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että olen jopa tyytyväinen siihen. Vielä se on kovin pieni, mutta sitäkin tärkeämpi.

Olen aloittanu blogini pitämisen jo vuonna 2013, mutta silloin en vielä oikein saanu sitä otetta tästä. Ajattelin, että lukijoita tupsahtaa vain itsestään vaikka kirjotin hyvällä tuurilla kerran kuussa. Tykkäsin tietysti omasta blogistani jo silloin, koska olinhan saanut aikaseksi alotettua sen, mutta ei mulla ollu samanlaista intohimoa tähän hommaan niin kuin nyt. Eivätkä nuo ekat tekstit nyt mitään järin hyviä ole. Olen monesti miettinyt, että poistaisin osan niistä ihan ekoista teksteistä, mutten ole ikinä sitten kuitenkaan sitä tehnyt. Onhan se toisaalta ihan kiva, että ne on edelleen siellä. Mie tykkään itekki käydä välillä lueskelemassa niitä ja salaa ehkä vähän nauraa itselle.

Se, mistä päätös blogin aloittamisesta lopulta synty, on tosi vaikea sanoa. En muista yhtään. Muistan vaan, että olin pyöritelly asiaa mielessäni tosi tosi kauan aikaa ja sitten yks päivä kun olin kipeänä kotona ja aloin kyllästymään pelkkään telkkarin tuijotteluun, otin läppärin syliin ja kohta huomasin jo, että mullahan on ihka oma blogi. Olin aluksi tosi hukassa kaiken käytännön asioiden kanssa, enkä mie kyllä voi sanoa, että vieläkään händläisin kaikkea. Pikkuhiljaa olen ite opetellu viemään blogiani eteenpäin. Ja jopa odotan aina kun pääsen kirjoittamaan tänne ja julkaisemaan uusia kuvia ja juttuja! Tämä on myös opettanu minua tosi paljon. On vapauttavaa ja ihanaa oikeasti aina leikkiä mielikuvituksella ja miettiä mistä mie seuraavaksi kirjotan, ja minkälaista kuvaideaa Joonas saa tänään mulle toteuttaa. Mutta pakko sanoa, että onhan se blogin pitäminen joskus myös tosi haastavaa. Haluan tosi kovasti, että minun höppänä luonne ja ainainen iloisuus välityisi myös blogini lukijoille. Välillä on vaikeaa muotoilla teksti semmoiseksi, kuin se oikeasti tulisi mun suusta. Sen takia käytän tosi paljon mie-sanaa. Tietysti Rovaniemellä syntyneenä ja lähes koko ikäni siellä asuneena, tuo sana tuskin koskaa katoaa mun sanavarastosta. Enkä missään nimessä halua, että niin käy. Pidän kynsin hampain kiinni mun omasta lappilaisesta murteestani.

 Tietysti myös aina välillä on tosi vaikeaa keksiä postausaiheita ja se tuottaa mulle kamalaa päänvaivaa. Onneksi mulla on keinoja inspiroittaa itseäni, koska se tulee monesti tarpeeseen. Välillä tulee hirveitä inspiraatiokausia ja haluaisin olla höpöttämässä täällä kokoajan ja ihan joka päivä, mutta jos mulla jostain syystä venähtää postaustauko vaikka esim kolmeksi päiväksi, mulla saattaa olla tosi paljon vaikeuksia päästä takaisin alkuun. Haha toivottavasti en ole ainoa bloggari joka painii tän asian kans aina välistä. Juuri sen takia mun puhelimen muistiinpanot on ihan turkasen täynnä kaikkea sekalaisia tekstejä, ajatusviivoja, kuvaideoita, postausaiheita ja välillä semmosiakin yksilöitä mistä on vaikeaa saada selvää. Näin ei ole toki aina ollu, mikä ehkä postaustahdin lisäksi kertoo siitä, ettei mulla ollu alkuun blogiini näin syvää suhdetta. Nyt kun saan vaikka kaupan kassajonossa jonkun idean, mun on pakko kirjoitaa se heti ylös ettei se vaan unohdu, koska sitten vasta harmittaisi. Tämänkin tekstin raakaversion kirjoitin itseasiassa tänään työmatkalla !

Kyllä mulle nyt alkaa olla jo aika selvät sävelet ja ajatukset siitä, miksi mie teen tätä. On ihanaa päästä kertoilemaan tänne juttuja, jakamaan niitä muille, julkaista kuvia ja ajatuksia eri asioista. Niin ku olen sata kertaa sanonu olen tosi ylienerginen tapaus ja saatan selittää mun kavereille ja läheisille monta kertaa ihan samat asiat. Eikä ne jaksa kaikkia mun juttuja aina kuunnella. Sen takia on ihanaa, että pääsen tänne höpöttelemään välillä ihan omiani ja pistää mun luovan ajatuksen liikkeelle. Ja kyllä mie sanoisin, että mun blogi oli isossa roolissa mun elämäntapamuutoksessa. Se, että tein mun painonpudotuksesta julkista, oli mulle tosi kova paikka. Ja nyt jälkeenpäin ajattelen kyllä, että mikä aivopieru mulla on ollu kun olen näin tehny. Mulla oli tosi huono itsetunto ja muutenki häpesin sanoa ääneen, " mie laihdutan". Onneksi nuista ajoista on paljon kasvettu eteenpäin ja nykyään en jaksa välittää siitä nauraako joku mulle vai ei. Tuohon aikaan mun blogihan oli paljon enemmän liikuntapainotteisempi. Ihan vasta tein päätöksen laajentaa sitä, enkä ole katunu yhtään. Ihanaa kirjottaa välillä muustakin ! Ja kiva kun olette myös tykänneet mun muista höpöttelyistä. On ihanaa tietää, että jotku ainaki lukee mun juttuja ja oikeasti jopa tykkää niistä. Se on tässä hommassa kaikkein palkitsevinta <3