Sohva vs. ulkoilma

Mun piti tänä aamuna mennä salille klo 8, tekemään vähän hauis-ojentaja-olkapäätreeniä. Mutta kappas vain, en ollut herännyt kellonsoittoon ollenkaan ja heräsin vartin yli kahdeksan. Mulla ärsytti niin kovasti ! Koska työt kutsuu klo 13, tiesin että mun olis pitäny olla tekemässä treeniä silloin kahdeksalta, jotta kerkeäisin rauhassa suihkuun ja valmistaa päivän ruuat ennen töihin lähtöä. Mun käsitreenini siirtyi siis huomiseen. Ärsytti kuitenkin niin kovasti, että nakkasin lenkkivaatteet niskaan ja lähdin vaihteeksi aamulenkille, enkä siihen sohvalle mököttämään.

Lenkillä tulee aina mietittyä kaikkea syvällistä, varsinki aamuisin. Ei ole vielä kunnolla heränny, eikä siis jaksa miettiä vielä kovin hankalia asioita. Tänään mulla kuitenki huvitti hirveästi se, että oikeasti mie olen lenkillä aamulla jo kahdeksan jälkeen, sen takia kun  mulla ärsytti etten heränny salille ajoissa !?  Onhan mun elämäntapammuutoksesta jo reilu puoli vuotta aikaa, ja välillä mie mietin että alkaako se olla jo vanha juttu. Olen käyny jo sata aamulenkkiä ja aamutreeniä, ja eläny aktiivista elämää jo reilu puoli vuotta, mutta silti mie edelleen mietin tämmösiä asioita.
 Kun on lähestulkoon koko elämänsä elänyt ylipainosena, ei siltikkään voi aina täysin sisäistää sitä elämää mitä mie nyt elän. Tai ajatusta siitä. Tämä entinen sohvaperuna ei olisi ikinä ennen vaivannut edes päätään sillä ajatuksella, että huomenna pitäisi olla salilla kello kahdeksan. Ei mulla olis ikinä edes tullu mieleen ajatella mitään tuommosta. Saatika sitä, että jos olisinki päättäny mennä salille, mutten herännyt kelloon, menisin lenkille sen sijaan. Ei, mie olisin sisäisesti nauranu helpotuksesta ja kääntäny vain kylkeä. Mutta kovasti se mun elämä on silti muttunu, ja tässä sitä ollaan.

Nyt mulla ahdistaa viettää päiväni sisällä. Eilenki oli niin ihana ilma! Ja vielä vapaapäivä ! Kävin aamulla salilla tekemässä jalkatreeniä, Saagan kanssa vähän tankkaamassa sushibuffetissa ja sitten pakotin Joonaksen mun kanssa luistelemaan ! Hämeenpuiston pää on jäädytetty , joten mulla on etupihallani pieni luistelukenttä !

 Vielä vuosi sitten, en olis ikimaailmassa jaksanu lähteä syönnin jälkeen ulos. Saatikka jos olin kerran jo käyny samalle päivälle pihalla, Mitä sitä nyt toistamiseen lähteä. Olin kyllä niin laiska ihminen, että ihan itselläki hirvittää. En tiennyt sillon paremmasta ja luulin, että parhaiten rentoutuu kun makaa sohvalla. En ikinä voinu ymmärtää sitä, kun meidän yliaktiivinen iskä lähti rentoutumaan hiihtoladulle tai lenkkipolulle. Miten nyt se voi rentouttaa ? Nykyään mie ymmärrän sen paremmin kuin hyvin. Siis mikä parempaa kun tuulettaa päätään lenkillä ? Kaikki vaikeatki ja stressaavat asiat näyttää heti paljon valosammilta pienen ulkoilun jälkeen. Ja miten hyvä olo sen jälkeen on !

Olen tosi onnellinen siitä, että mun elämä on nyt tässä pisteessä missä se on. Enään en edes muista, milloin mulla olis ollu ahdistavia ajatuksia mun kropasta ja siitä kun ikinä en tee mitään. Raitis ilma vaikuttaa kyllä niin moneen asiaan <3