Hiukan kuulumisia

Viime viikko on ollu ihan paras viikko. Ei ole tapahtunut mitään erityistä. Ihan tavallinen normaali arkiviikko. Tosin vähän enemmän tarkkaan suuniteltu dieetin takia. Nyt virallisesti dieetti on lähtenyt hyvin käyntiin. Kuten mie edellisessä postauksessa kerroin, mun viime viikko ja siis dieetin ensimmäinen viikko oli ihan hirveä. Mutta se on taas tämä maaginen toinen viikko. Dieetti rullaa jo niin itsestään, etten edes aina välistä muista että olen dieetillä. Tosin mun karkkihammasta kolottaa ehkä enemmän kuin koskaan ikinä ennen. Yritän sivuttaa sen jonnekkin tuonne mielen perukoille, mutta se on kovin vaikeaa. Jos mulla nyt olis karkkia, niin mun elämä olisi vielä enemmän täydellistä. Mikään herkku ei ole karkin veroinen. Jos mie saisin päättää, eläisin aina vain karkilla. Tietysti mie kuulutan terveellisten elämäntapojen perään, mutta kuten olen täälläkin maininnut, terveellinen ja tasapainoinen elämäntapa ei ole pelkkää salaatteja ja kanaa, vaan niin paljon muutakin.

Syömisen lisäksi tällä viikolla mun treenimotivaatio on ollut jo lähes huipputasoa. Jos ei lasketa aamuaerobisia. Ne on edelleen aina välistä tosi lähellä mun sydäntä, mutta menneellä viikolla ei ole oikein jaksanu innostaa tuo aikainen aamulenkki. Neljästä määrätystä lenkistä kolme suoritin aamulla. Viimeisen kohdalla annoin kuitenki periksi, nukuin pari tuntia pitempään ja raahauduin salille juoksumatolle juoksemaan. Niitä viikon aerobisia ei siis ole määrätty tekemään aamuisin, vaan se on enemmän suositus. Mulla se on toiminu tosi hyvin, olen saanu päivän hyvin käyntiin ja aerobisen treenin alta poies. Kuitenkin välillä pitää nukkua jos siltä tuntuu ja kokeilla myös muita vaihtoehtoja treenin suorittamiseen.

Sitten, lupasin itselleni etten hirveästi mittailisi ja punnitsisi itseäni, varsinkaan vielä dieetin tässä vaiheessa. Tuo lupaus osottautui hyvin vaikeaksi pitää ja jo ekoina päivinä olin kärkkymässä puntarin viisaria. Kyllähän mie tiedän, että dieetin ekana viikkona paino voi jopa nousta hetkellisesti ison ruokamäärän takia, mutta se on vaan kamalan vaikeaa aina tajuta omalla kohdalla. Melkein väänsin jo itkua, kun paino ei ollut pudonnut. Nyt se on kuitenkin jo lähtenyt laskuun, mutta haluan paljastaa teille tulokset vasta dieetin lopulla!

Haha eikö mulle kuulu mitään muuta kuin dieettikuulumisia? Voi kyllä onneksi. Tuntuu vain, että höpöttelen ihan kaikille kokoajan ainoastaan mun dieetistä. Tavalliset kuulumiset meinaa vähän jäädä siihen varjoon. Menneellä viikolla siis hain myös kouluun. Lopullisiksi valinnoiksi muodostuivat nyt sitten sosionomi, fysioterapeutti ja varhaiskasvatus. Ensin löin sosionomin mun ekaksi hakutoiveeksi, mutta tulin myöhemmin katumapäälle ja kävin vaihtamassa fysioterapian ensimmäiseksi. Se on tässä kuluneen vuoden aikana ollu mun haaveena, mutta jokin aivopieru ja muka "tarkaan harkittu" ajatus sai mut laittamaan sosionomin ykkösvaihtoehdoksi. Onneksi kuitenkin hakemuksen muokkaus on mahdollista myös näin jälkeenpäin, joten asia tui korjattua.

Tämmöisten asioiden ympärillä mun elämä pyörii tällä hetkellä. Enään 30 päivää Berliiniin, ja matkakuume alkaa kohta vaivata jo enemmän. En ole vielä täysin tajunnut, että oikeasti ollaan lähdössä reissuun ! Ihan huippua !