Kehonhuoltoviikkoa!

Nyt eletään taas semmoista aikaa, että pieni paussi treenaamisesta olisi paikallaan. Salitreeni alkoi maistumaan jo ihan puulta, treenatessa lähinnä vaan vitutti ja urheilun tuomaa hyvää oloa ei ole näkynyt aikoihin. Onneksi olen oppinut tuntemaan itseni paremmin sitten dieettiaikojen, ja tiedän koska aletaan mennä taas vähän liian pitkälle.
Kun ajatukset on kokoajan pelkkiä harmaita, mistään ei jaksa innostua ja sängystä nouseminen tekee tiukkaa niin silloin on aika pysähtyä. Mielen lisäksi mun kroppa alkoi sanomaan itseään taas hiljalleen irti. Mun lihakseni eivät palautuneet enään oikein mistään treenistä,  hartiat oli niin jumissa treenistä ja stressistä, että hyvä kun päätä jaksoin kääntää. Ja töissäkin kun on käytävä, vaikka kuinka olisi väsynyt. Olin niin rikki kaikesta siitä treenistä ja tosi raskaasta työviikosta, että eräänä sunnuntaina tulin töistä itkien kotia. Ei vaan enään jaksanut. Nyt oli otettava vähän takapakkia ja rauhottua. EN halua kokea burn outia uudestaan. Pitää osata siis rauhoittua, ennen kuin kaikki menee liian pitkälle. Onneksi me ollaan löydetty kultainen keskitie tässä treenaamisessa. Neljä viikkoa mennään täysillä ja sitten pidetään viikon tauko. Ja taas neljä viikkoa täysillä ja viikon tauko.Erittäin kuningasidea pitää se viikon treenitön viikko siinä välissä. Kroppa kerkeää palautua ja motivaatio punttisalille hiipii takaisin. Nyt ollaan eletty jo monta päivää ilman punttisalia, ja kyllä alkaa olo paranemaan ja sängystäkin jaksan nousta aamulenkille taas hyvillä mielin. Ainoa asia mikä mulla on viimepäivinä niin syvästi harmittanu on se, että sekin ihana enslumi mikä Tampereelle satoi on tipotiessään :(

Mun aamulenkki viikko sitten....

.......Ja mun aamulenkki tänä aamuna.

Mitä kehonhuoltoviikko sitten käytännössä tarkoittaa?

Tämä treenitön viikko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki liikkuminen olisi jotenki totaalikielletty. Mulle kehonhuoltoviikko tarkoitaa käytännössä sitä, että aamulenkit eivät kulje juosten vaan enemmän kävellen, enkä edes ota niistä stressiä jos en oikeasti jaksa nousta sängystä niitä tekemään.

Syön ruokaa kunnolla ja juuri sitä ruokaa mitä mieleni tekee. Taas kerran kantapään kautta opittua, että siihen kunnolliseen palautumiseen tarvitaan enemmän ruokaa kuin muutama nahistunut salaatinlehti. Salilla käyn ainoastaan ohajtuilla venyttelytunneilla ja joogassa. En vahingossakaan vilkaise punttisalille päin. Kotona makaan illat piikkimatolla ja yritän nyt saada aikaiseksi rullattua lihaksiani. Kipeäähän se käy kuin vietävä, mutta pakko se on tehdä mikäli mielin paluuta salille ja kehoni kunnollista palautumista. Ohjatuille venytelytunneille suunnataan sen takia, että en mie saa ite aikaseksi venyteltyä oikeasti kunnolla. Saan mie ehkä alotettua, mutta se jää kuitenkin aina kesken. Ihan hävettää myöntää kuinka huono olen venyttelemään, vaikka tiedän että se on äärettömän tärkeää. Onneksi meidän salilla on näitä ohjattuja tunteja, niin kaikki pienetkin lihakset tulee venytettyä läpi.

Ja se piikkimatto! On yksi parhaista ostoksista, mihin olen rahani elämäni aikana tuhlannut! Näin kehonhuoltoviikolla tykkään köllötellä sängyssä kattomassa elokuvaa piikkimatto selkäni alla. Että tekee hyvää! Ja kyllä sitä nyt jo huomaa, että alkaa kaipaamaan takaisin salille pikkuhiljaa. Tauko salitreenistä tuli tällä kertaa taas melkein enemmän kuin tarpeeseen.