Stressikärpäsena.

Hyvää maanantaita!

 Itsenäisyyspäivän juhlinnoista on kenties jo selvitty ja nipin napin ollaan valmiina taas uuteen alkavaan viikkoon. Mutta mikä parasta tuo uusi viikko vie meidät taas lähemmäksi joulua! JEE!

Mun blogissa ei ole tapahtunut taas viikkoon oikein mitään ja siihen on kyllä ihan syynsä. 

Olen välillä pitänyt luovia taukoja, koska tuntuu että toistan välillä liikaa itseäni. Tietysti toistoa tulee väkisin, koska blogini käsittelee laihdutusta ja terveellisiä elämäntapoja. Siltikkin (ainakin itsestäni) tuntuu, että puhunko mie liikaa siitä kuinka se laihdutus toteuttaan, tai miten sun pitää syödä tai muuta vastaavaa? Selvästi se kiinnostaa ihmisiä ja tykkään tosi paljon kirjoittaa aiheesta, koska onhan mulla siitä tosi paljon kokemusta ja se on lähellä sydäntäni. Ehkä se tuntuu vaan näin minusta ittestäni eikä teistä lukijoista :D Toinen syy muutaman päivän hiljaiselooni on ollut se, ettei mulla taaskaan ole yksinkertaisesti ollut yhtään ylimääräistä aikaa. Vaikka mun viime viikko oli vielä treenitaukoa, tuntui silti mahdottomalta löytää aikaa istua alas ja kirjoittaa. Joonaksen synttärit, joulukiireitä, Tanjan tupareita ja töitätöitätöitä. Nyt kuitenkin mulla on pari tuntia tässä aikaa, joten käytän sen blogini hyväksi. Ehkä se viikonlopun nollaaminen oli tosiaan paikallaan.

Stressaan välillä tosi kovasti myös siitä, että jos blogini ei päivitykkäään jokapäivä, tippuuko mun kaikki lukijat? Eihän se tietysti niin ole, että mun pitäisi blogata jokapäivä pitääkseni lukijat kasassa, mutta mie nyt olen ollu aina  vähän tämmönen turhan paniikin tyyppi. Ja kun selviän yhdestä stressaavasta asiasta, haalin automaattisesti itselleni lisää aihetta stressiin. 

Haha ihan niinkö meän iskä :D

Nyt kun en enään stressaa ylikuntoon menevästä kropastani, stressaan blogistani. Vaikkakin en lähes yhtä isoissa mittakaavoissa, mutta stressi nyt on aina stressi. Mutta itse mie olen tämän blogini joskus päättänyt aloittaa ja kovalla työllä saanut sen erottumaan hieman kaikesta siitä blogimassasta, mikä meidänki maassa vallitsee. En mie missään nimessä ole lopettamassa tätä! Ja jotta vältän sen, että vedän stressitasoni tämän kohalla yli, pidän välillä luovia taukoja. Ne on auttanu mua tosi paljon keksimään uusia aiheita ja löytämään blogiani kohtaan sen intohimon uudestaan, mikä sai mut joskus aloittamaan. Välillä pelkään, että kadotan sen tunteen ja blogistani tulee vain taakka, jota mun on pakko päivittää. Onneksi mulla on ihania lukijoita täällä! Se auttaa kovasti kun tiedän, että ainakin siellä on muutama tyyppi ,jotka oottaa uusinta tekstiä.

Niinkö olen joskus sanonutkin, olen aina ollu semmonen tyyyppi joka stressaa asioista ihan liikaa. Ja vielä monesti jopa ihan turhista asioista. Olen vasta 22-vuotias, mutta silti jo kokenut elämässäni burnoutin. Mulla on menny paljon sen opettelemiseen, että osaisin joskus ottaa vähän rennommin elämän kanssa.  Ehkä sen takia, mulla monesti nousee heti niskaavillat helposti pystyyn kun ihmiset ottaa välillä tämän elämän aivan liian vakavasti. Minäkin olen joskus ollu semmonen tyyppi,opetellu irti siitä ainaisesta synkistelystä ja nykyään tuhat kertaa onnellisempi. Enkä mie välttämättä ajattelisi näin ilman sitä burnoutia. Mun kohdalla se näköjää tarvittiin, että osaisin pistää elämänarvot uuteen järjestykseen. Burnoutista toipuminen vie tosi tosi paljon aikaa ja vaikka omastani on aikaa jo lähes pari vuotta, huomaan että vieläkin se vaikuttaa. Sen takia olen keksinyt kaikki nämä luovat tauot ja salittomat viikot, koska en halua enään ikinä kokea sitä uudestaan. En ole ikinä ollut semmoinen tyyppi, että osaisin maata kotona sisällä kokonaisen päivän. Mulla alkaa pää hajoamaan jos en pääse edes kerran päivässä pihalle haukkaamaan raitista ilmaa. Aluksi yritin opetella rentoutumaan sisällä ja sohvalla, mutta takaraivossa jyskytti, etten pysty tähän. Pää oli kuin pumpulia, koska en ollu saanu henkäystäkään ulkoilmaa. Sitten mie sen älysin.

Miksi mie sitten yritän "rentoutua" makaamalla sisällä, koska se ei selvästi ollu mun juttu?

Niin en tiedä. Luulin, että se on ainoa oikea tie täydelliseen rentoutumiseen. Mutta kyllähän se niin on, että rentoutumiskeinoja on lähes yhtä monta kuin täällä maapallolla on ihmisiä.

Toivottavasti tämä teksti avasi teille sitä, että jos välillä mun blogissa ei tapahdu pitkään aikaan yhtään mitään, siihen on olemassa hyvä syy. En ole hylännyt teitä, eikä blogista ole tullut missään nimessä toisarvonen juttu. Tämä on mulle edelleen tosi rakas harrastus ja juuri sen takia en halua, että se alkaa tuntuman väkinäiseltä :)