Täydellinen viikonloppu.

Kerrankin pitkästä pitkästä aikaa on tilanne, että mulla on koko viikonloppu vapaa! Ja siis semmoinen vapaa, etten ole sitä erikseen toivonut  jonkun tapahtuman tai vieraiden takia. Ja sen takia olen päättänyt pyhittää tämän viikonlopun täysin ja ainoastaan omalle itselleni.

Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä Saagan kanssa eilen vähän tanssimaan, mutta Saagan sairastuminen pahaan flunssaan muutti suunnitelmia. Ensin yritin kuumeisesti miettiä, että kuka nyt  lähtis nyt mun kanssa tanssimaan perjantai-iltana ihkun tanssilattialle?
 Sitten keksin oikean kuningasidean.

Pyhitän koko viikonlopun täysin ja ainoastaan itselleni. Kyllä mulle tarjottiin mahdollisuus tulla myös lauantaina ja sunnuntaina töihin, mutta vaikka yleensä otan ihan kaikki ylimääräiset vuorot vastaan, nyt oli pakko kieltäytyä. Mie tartten tätä.

Tänä viikonloppuna mulla on treffit ainoastaan Netflixin kanssa.

En jaksa edes muistaa milloin mulla on ollu tilane, että mulla on jopa kaksi peräkäistä päivää aikaa rentoutua ja tehdä pelkästään asioita jotka tekee mut onnelliseksi. Ehkä mun vapaan viikonlopun suunnitelmat ei ollu ihan normaaleja  viikonloppusuunnitelmia. Mutta kaikkihan me tarvitaan välillä sitä omaa aikaa, jotta me jaksetaan taas olla onnellisia muiden ihmisten kanssa.

Tänä viikonloppuna aion ainakin totettaa mun haaveen nukkumisesta. Siitä, että saan oikeasti nukkua niin pitkään kuin vaan jaksan ja niin  paljon kuin unta vain riittää. Viime viikkolla oli joka aamu jotenki tosi vaikea nousta ylös kun  se herätyskello aamulla pärähti soimaan. Nyt en asettanut edes mitään hiivatin herätyskelloa ja puhelimestakin otin äänien lisäksi myös värinät poies, etten vaan herää ennen aikojani. Aloitin rentoutumiseni jo välittömästi eilen kun pääsin töistä kotia.

Asetin piikkimaton keskelle olohuoneen lattiaa ja valmistauduin katsomaan telkkarista Star Wars: Kloonien hyökkäystä. Kun alkoi väsyttämään, vedin antennipiuhat kiinni meidän makuuhuoneen telkkariin, jottei mun tarttis vahingossakaan istua ja kattoa telkkaria.

Vitsi, niin onnellinen en ole ollu aikoihin.

Toinen haaveeni tästä viikonlopusta on yrittää olla liikaa suunnitelematta. Se on vähän vaikeaa tämmöiselle elämäntapastressaajalle ja  fanaattiselle päivien aikatauluttajalle, mutta eihän se ota jos ei annakaan. Aamulla nautin rauhassa aamupalani oikein pitkän kaavan mukaan, seuraten samalla Kardashianeja. Kyllä pakko myöntää olen tosi koukussa. Kun sohvalla makoilu alkoi riittämään, suuntasin salille tekemään vähän olkapäätreeniä. Mun ihan lempparitreeniä! Oli tosi kiva pitkästä aikaa tehdä treeni ihan rauhassa. Takaraivossa ei hengittäny tieto siitä, että haluan äkkiä kotia pitkän työpäivän jälkeen tai siitä, että vielä on pitkä päivä edessä.

Treenin jälkeen kipitin sairastupaan vähän piristämään Saagaa. Sen sijaan, että olisin mennyt sinne hirveiden kantamusten kanssa hemmotelemaan sairasta toveria, päädyinkin itse hemmoteltavaksi kun Saaga otti ja leipoi mun ehdotonta suosikkiherkkuani: Feta-pinaattipiirakkaa! Voisiko enään paremmin sopia mun täydelliseen viikonloppuun? 

Sen lisäksi, että olen saanut toteuttaa haaveeni nukkumisesta ja aikatauluttomuudesta, olen haaveillu siitä mitä kaikkea ensivuosi tuokaan tullessaan. Mun viimevuodet on olleet yhtä isoa stressiä ja vuoristorataa. Muutto toiseen kaupunkiin, läheisen ihmisen syöpätaistelu, oma burn out, painonpudotus ja kaikki siitä koituva stressi ja liikakilojen häpeä, sekä kaikki muut ikävät asiat ovat todella vaatineet veronsa. Sen takia toivon ja annan itselleni luvan olla onnellinen ja kiitollinen kaikista pienistäkin asioista.  En tietenkään voi ennustaa ja vaikuttaa siihen mitä kaikkea ensivuonna tapahtuu, mutta olisihan se ihanaa, että kaikki me oltaisiin onnellisia.