Kyllä vai ei jouluherkuille?

Lähestulkoon jokaisessa blogissa löytyy tähän aikaan vuodesta juttua, kuinka syödä jouluna ja kuinka ei. Suurinosa näistä teksteistä nimenomaan neuvoo kuinka valita joulupöydässä se terveellinen vaihtoehto ja kuinka välttää ähky. "näin laihdutat joulunakin" tai "näin vältät joulun liikakilot".

Pakko oli tulla taas aukaisemaan tänne oma sanainen arkkuni tästä samasta aiheesta. 

Varsinkin nyt kun viime jouluna olin hieman erinäiköinen, kokoinen, painoinen ja 

ajattelin asioista aika erilailla. Varsinki syömisestä. Muistan aikasemmista jouluista sen, että olen innolla odottanut niitä herkuista notkuvia pöytiä ja syönyt itseni kirjaimellisesti tyrmään. Niin tyrmään, että jo jouluna olen alkanut potemaan huonoa omaatuntoa kaikesta siitä ruuasta, mitä olen sisääni tunkenut. Illala olen tunkenut suuhuni lisää karkkia ja luumukiisseliä, vaikka juuri olin vannonut etten enää syö. Lopputuloksena ja muistona ihanasta, rauhallisesta joulusta on se, 

että tekee melkein mieli itkeä kaiken niiden kaloreiden takia.

 Varsinkaan kun en muutenkaan jaksanut tehdä itselleni mitään muuta kuin valittaa siitä, kun en saanut  laihdutettua. Taas kerran totean, että olin niin tyytymätön itseeni ja omaan saamattomuuteeni. Varmaan jollain tasolla se oli yksi niistä syistä, miksi sitä ruokaa

piti tunkea sinne suuhun kahdella kädellä.

Tänä vuonna tilanne on kuitenkin eri. En ole enään se ylipainoinen naiivi nössykkä, vaan itseensä tyytyväinen ja onnellinen tyvär. Olen nähnyt lukemattomasti vaivaa pudotaakseni liikakilot ja päästäkseni tähän pisteeseen missä nyt olen. Elämäni on lähes täysin erillaista kuin viime vuonna tähän aikaan.  Kun olin selvinnyt isoimmasta taakastani eli painonpudotuksesta, eteeni tuli uusia esteitä. Kuinka pitää tämä uusi elämäntapa pysyvänä ja kuinka selvitä ylös 

sieltä dieettihumalasta? Dieettihumalassa tarpoessani mieleeni mahtui ainoastaan ruokapuntari, maitorahka, salaatti ja maustamaton kana. Kuten silloin täälläkin kirjoitin, pelkäsin kuollakseni

että jos syön yhtään mitän muuta kuin edellämainittuja asioita, lihon automaattisesti takaisin. Kun pääsin pikkuhiljaa ylös dieetihumalasta terveellisen ajattelun puolelle, aloin ymmärtämään että ei se paino nyt siitä nouse, jos haluankin syödä lounalla perunamuusia. Tai iltapalaksi jälkiuunileipää juuston kanssa.

Kesti kauan aikaa päästä siihen. 

Ja nyt tällä hetkellä, omien kokemusten kautta olen oppinu sen, ettei se paino todellakaan nouse yhden tai kahdenkaan päivän herkuttelun jälkeen. Ei mulla ainakaan ole noussu vaikka tänäkin viikonloppuna karkkia on mennyt kurkusta alas. Olen alkanut ymmärtää, että mun elämänäntavat kokonaisuudessan sanelee sen nouseeko se mun paino kuinka herkästi vai ei. Ja tiedän tasan tarkkaan, että näillä elämäntavoilla ei voi lihoa "huomaamattaan".

Siispä mulla nousee hiukan kärtykäyrä näistä " laihdutetaan kaikki läpi joulun"- jutuista.

 Ei se ruoka ole niin pahasta, että oikeasti sitä pitäisi välttää vuoden  ihanimpana päivänä. Ja ihan oikeasti ei se paino nouse, vaikka söisit koko konvehtirasian kerralla aattona. Mie viis veisaan aattona siitä, ajatteleeko jotku että kaikki se kuntoilu menee hukkaan kun jouluna alkaa mättämään sitä ruokaa. Sitä paitsi mitä hyötyä kaikesta siitä hiestä ja salilla rääkkäämisestä on, jos sun pitää 

24/7 vahtia, sitä mitä pistät suuhusi? Eikö elämästä saa ikinä nauttia? Edes jouluna?

Itse odotan jo ensiviikkoa kuin kuuta nousevaa! Pääsen Rovaniemelle ekaa kertaa sitten viime kesäkuun, näen oman ihanan perheeni ja saamme viettää ihanan joulun yhessä. En malta odottaa sitä, kun aattoaamuna pääsen juoksemaan aamuaerobisen lumiseen maisemiin keskelle Rovaniemeä! Ja sitten saan massuni täyteen äiskän tekemää riisipuuroa.

Älkää ihanat ihmiset ressatko sitä, mitä kaikkea jouluna tulee syötyä. Yksi päivä vuodessa ei todellakaan kaada yhtään mitään. Elämästä ja joulusta kuuluu nauttia!