Good old days ♥

Tänään ajattelin, että olis hauska tehdä postaus niistä vanhoista hyvistä ajoista. Mun tapauksessa siis siitä ajasta kun asuin vielä Rovaniemellä ja vietin onnellista teinielämää. Mulla on joku vanha teinipostaus tuolla jossain, mutta tämä olkoon nyt sitten parempi ja päivitetympi versio. Toinen syy tähän tekstiin oli se, että koska Jonnas on reisussa niin mulla ei ole kuvajaa. Eikä myöskään uudempia kuvia minusta, joita en olis täällä jo käyttäny. Niimpä pengoin kovalevyltä vanhoja kuvia ja sain inspiraation.

Mulla oli tosi onnellinen lapsuus ja nuoruus. En ollu mikään ängstiteini ikinä ja kuulemani mukaan olin yllättävän helppo teiniksi. Onhan mullaki menneisyydessäni hevikausi, jolloin bodom oli paras ja käytin aina mustaa. Silti olin aina se sama ilonen Jossu, kuin nykyäänkin. Ekan lävistyksen laitoin 14-vuotiaana ja se oli kielikoru. Ihan hassua ajatella, että se on ollu mulla kohta 10 vuotta :o apua olenpa jo vanha. En saanu sillon siihen lupaa ja uhkasin karata kotoa jos en saa lävistää mun kieltäni. Taisin mie siis sittenki olla välistä vähän paha teini... Varasin ajan lävistäjälle ilman vanhempieni lupaa. Lävistäjä kuitenkin soitti meidän äitille, koska olin niin nuori ja varmisti luvan. Äiti oli selvästi heltyny, koska lupahan sieltä sitten tuli. Ja mikä parasta! Äiti otti kielikorun kaksi viikkoa mun jälkeen..Niin äiti! Miten se menikään se vaara siitä verimyrkytyksestä, kun ei näistä lävistäjistä ikinä tiiä? :D Iskälle en uskaltanu kertoa. Meni kokonainen päivä, ennen kuin uskalsin myllistää sille ja kertoa mitä olin menny tekemään. Iskä oli kieltäny lävistykset erittäin jyrkästi aina ja se tuntu sillon maailmanlopulta. En mie kuitenkaan siinä vaiheessa enään huutoja saanu. Tehty mikä tehty jo.

Kielikorun lisäksi mulla on ollu huulikoru alahuulessa keskellä ja vasemmalla. Vasemman huulikorun kanssa oli yhtäaikaa madonna vasemmalla puolella. Ja tiiättekö mitä! Rakastin noita lävistyksiä! Ehkä mie uskallan täällä paljastaa sen, että nyt muutaman viime viikon aikana, mun mielessä on kutkuttanu ajatus siitä, että laittaisin nuo korut takaisin...Ne oli niin ihanat ja rakastin niitä yli kaiken. Ja kyllä ne mulle sopikin.! En muista syytä, miksi olen ne aikoinani ottanu poies ja vaihtanut vain lävistysten paikkoja. Sen jälkeen menin monta vuotta meduusalla ja alahuulen huulikorulla. Sittemmin olen ottanu poies alahuulen lävistyksen. Medususa on ollu mulla jo niin monta vuotta. Olen kiintyny siihen erittäin kovasti ja se on tähän asti estäny mua ottamasta uusia. En halua luopua siitä. Täytyy siis vielä sulatella uusia lävistyksiä :D

Sitten tietysti teiniaikoja muistellessa tulee mieleen ne kaikki keikkareissun missä me aina oltiin. Olenki puhunu niistä täällä aina välillä. Negative ja Uniklubi oli bändejä joiden perässä tuli mentyä monen monta kaupunkia. Negative oli mulle tosi iso juttu ja on tietysti vieläkin. Multa löytyy jopa kaksi Negative- tatuointiakin. Edelleen se pieni fanityttö mun sisällä häkeltyy kun Tampereen kaduilla joku bändin jäsenistä kävelee minua vastaan. Onneksi en enään ole niin paha ja osaan hillitä itseni, jotten ala kirkumaan :D Ennen täysin hurahtamista Negativeen suurin bändi mulle oli Sturm Und Drang. Apua olin niin rakastunu Andreen ! Ja niinku sanoinki, erään mun parhaan kaverin olen tavannu aikoinani Sturm Und Drangin eturivissä. Kiitos siis sille bändille, että Julia on mun elämässä <3 

Lävistysten ja keikkareissujen lisäksi kaverit oli mulle kaikki kaikessa. Ja on tietysti vieläkin. Meillä oli teininä oma pieni porukamme, joka sittemmin on hajaantunut. Onneksi jokainen näistä on kuitenkin edelleen mun elämässä mukana. Me aina hengailtiin kauppakeskuksissa ja norkoiltiin nuorisotiloilla. Jos en joku viikonloppu päässytkään tulemaan Nuotalle, se vasta oliki maailmanloppu. Silloin oli ihan hirveää jos joutui lähtemään esimerkiksi vaikka mummolaan yöksi siskojen kanssa kun muut vietti aikaa nuorisotiloilla. Se oli ihan hirveää. Nyt lähtisin ilosta kiljuen siskojen kans mummille yöksi !

Niin se aika vain hurahtaa eteenpäin. Välillä sitä on niin vaikea uskoa, että tuosta kaikesta on jo niin monta vuotta aikaa. Teinijossun salaiset (okei ei niin salaiset) haaveet oli asua isona Tampereella ja seurustella Joonaksen kanssa. Jep, olin niin ihastunu siihen monta vuotta. Mun ja Joonaksen tarina löytyy muuten täältä! -----> Rakkaustarina <3

Vaikka täällä asumista on takana jo kaksi vuotta ja meidän seurustelua jo neljä vuotta, mie silti edelleen mietin, että mun haaveet oikeasti toteutui! Sitä on tosi vaikea uskoa. Ja sitä, että kaikesta tästä on jo niin kauan aikaa. Jos mie saisin päättää olisin ikuisesti se onnellinen lapsi.