Flunssaa ja innostuksia

Olen viimeisen viikon ollu ihan hirveässä flunssassa ja räkätaudissa. Edelleen ikävä nuha kiusaa minua, joten salia pitää vältellä vielä ainaki pari päivää. Mikä on tosi raastavaa, koska kun nyt en ole päässyt viikkoon liikkumaan, tunnen oloni tosi löllökasaksi. Jotain hyvää tässäkin sairastelussa on ollut. Koska en hakenut sairaslomaa, vaan sinnikkäästi halusin käydä töissä, oli mulla nyt päivisin muuta tekemistä, koska pihalle pakkaseen meneminen tai salille lähteminen oli nyt asioita kiellettyjen listalla. En ole oikein mikään kotihiiri, vaan tykkään siitä että päivissä on aina paljon tekemistä. Se oli syy miksi sinnittelin, enkä hakenut sairaslomaa. Ajatus siitä, että mun pitäis maata sohvalla koko päivän ei vain oikein napannut. Niimpä sinnittelin työvuoron aina yksi kerrallaan läpi, joten sohvalla toimeettomana makaamiseen ei tarvinnut tuhlata koko päivää. Kuitenkin nyt mulla oli aikaa tehdä paljon asioita, mitä normaaleina viikkoina ei välttämättä olisi. Olen hirveästi innostunut uudestaan vanhoista suosikeista ja erillaisita kotona harrastettavista asioista.

The O.C

Se riemun tunne, kun huomasin että yksi nuoruuden ajan lempisarjoistani oli lisätty Netflixiin! Silloin kun O.C tuli telkkarista, taisin olla 4. tai 5. luokalla. Ja kaikki katto sitä! Muistan hämärästi, että esitysaika olisi ollut tiistai-iltana ja varasin aina sillon telkkarin itselleni. Toisaalta vähän ikävä nuita aikoja, joilloin TV-sarjoja seurattiin oikeasti telkkarista kerran viikossa. Jännityksellä aina odotettiin uutta jaksoa ja koulussa puitiin uusimpia juonikuvioita. Nyt kaikenmaailman Netflxit mahdollistaa suosikkisarjan katsomisen vaikka yhdeltä istumalta.  En ole nähnyt O.C:tä kertakaan sitten nuiden ala-aste vuosien. Tykkään kerätä TV-sarjojen tuotantokausia itselle ja multa löytyyki kiva kirjo kaikkia! Täykkäreitä, sinkkuelämää, Greyn anatomiaa, salkkareita, Pretty Little Liarsia ja jopa Sabrina, teininoitaa. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole ikinä kerännyt O.C:n kausia itselle. Se, että tämä sarja löytyi Netflixistä juuri silloin, kun mun oli pakko olla kotona, tuntu ihan lottovoitolta.

Joan Jett & The Blackhearts

Niin kauan kun mie vain jaksan muistaa, on Joan Jett ollu yksi mun suurimmista suosikeista ja idoleista. Se on myös niitä ainoita mun lempareita, mitä mie en ole nähny vielä livenä. Jaksan edelleen elätellä toivetta, että ehkä vielä jonain päivänä. Muistan kun olin 15 ja asuin vielä kotona, kun iskä tuli kerran kotiin kirpparikierrokselta ja pyysi minut eteiseen. Sillä oli käsissään jotain ja piti käsiään selän takana ja käski arvata, että kumpi käsi. Vähän aikaa se jakso minua kiusata kunnes vihdoin löi mun eteeni Joan Jettiin Album vinyylin. Mie luukutin sitä monta viikkoa ja kuukautta putkeen. Mun silloinen vinyylisoitin ei ollut mikään kovin hyvä. Siihen ei jostain syystä saanu lisättyä voluumia yhtään, joten istuin aina korva kiinni siinä, että kuulin edes jotain. Nykyään meillä on onneksi tosi hyvä levysoitin, joten on paljon lystimpi kuunella omia lempilevyjään yhä uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa olin luukuttanut Joan Jettia jo niin kovasti, että pidin pienen paussin ja kuuntelin välilä muitakin bändejä. Nyt kotona ollessani selailin yksi päivä levyjäni läpi, kun juuri tuo Album osui käteeni. Siitä se sitten lähti ja taas meillä soi Joan Jett kokoajan.

Leipominen

Täytyy oikeasti myöntää, että mie olen maailmankaikeuden huonoin leipomaan. Ruokaa osaan kyllä tehdä, mutta jostain syystä mun leipomuksen tuuppaa onnistumaan lähes joka kerta. Esimerkiksi pari viikkoa sitten yritin leipoa paholaisen kakkua. Meidän mummi osaa leipoa sen täydellisesti, niimpä päätin ite kokeilla tulisiko siitä oikeasti yhtä hyvä kuin mummin kakusta. No ei ihan. Mummin kakku oli ruskea, pehmeä, täyteläinen ja oikein mehukas. Mutta mun kakku oli vaalea, kivikova, ja tosi kuiva omituisella sivumaulla höystettynä. En tajua mitä tapahtu, koska tein kaiken täysin ohjeiden mukaan. Näin mulle käy lähes joka kerta, Nyt kun mulla on ollut aikaa, olen yrittänyt oikein rauhassa saada leipomuksiani onnistumaan. Mokkaruudut onnistui ensimmäistä kertaa täydellisesti! Olin niin ylepä itsestäni! Siitä rohkaistuneena päätin kokeilla jotain astetta vaikeampaa ja päätin pyöräyttää valkosuklaa brownieita. Ne ei onnistuneet ihan niin täydellisesti. Eikä ne näyttäny yhtään niin hyviltä ku Saagan tekemät. Se muuten osaa oikeasti tehdä ne täydellisesti.

Nyt mulla alkaa olla pikkuhiljaa jo valoa tunnellin päässä ja uskallan vähän jo toivoa, että keskiviikkona iloisesti jo olen aamulla treenamassa! 

Ja hei jos kaipaatte liikuntajuttua, niin Smartum Stagen puolelle olen eilen kirjoitellut uuden vuoden lupauksista ja liikkumisen riemusta !

http://smartumstage.fi/asiaa/liikunnan-riemua