Tervetuloa 2016!

Tämä teksti nyt tulee pari päivää myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Vielä kerkeää toivottaa tervetulleeksi vuoden 2016! 

Mun uusivuosi oli ihana ja täynnä ystäviä.

Porukalla me juotiiin, syötiin ja tanssittiin yöhän asti. Vitsi te ootte ihania! Ei olisi voinut paremmin aloittaa tätä vuotta. Aamulla oli pää ja jalat hieman  kipeät, mutta herkullisen aamiaisen jälkeen olo oli mitä mainioin! 

Niin kuin totesin jo edellisessä tekstissäni, mun edellinen mennyt vuosi oli onnellinen monin eri tavoin. Siispä tottakai toivon, että tämä vuosi olisi yhtä ihana ja täynnä tapahtumia, ystäviä, onnistumisia ja matkustamista.

Olen ladannut paljon odotuksia tälle vuodelle. Ensiksi mie ootan kovasti meidän tulevia ulkomaanmatkoja! Sain Joonakselta joululahjaksi matkan Berliiniin!

Sinne suuntaamme siis huhtikuussa. Äiskän ja Jennan kanssa lennetään Lontooseen elokuussa! 

Vaikka olenkin pahasti lentopelkoinen, en vain malta odottaa sitä hetkeä kun me vihdoin istutaan siinä koneessa ! Vaikka se hetki on aina mulle se, kun itken silmät päästäni ja puristan jonku vieressä istuvan käden siniseksi, on siinä silti se pieni hehku siitä tulevasta matkasta !

Ulkomanmatkojen lisäksi odotan sitä, että pääsisin vihdoin tänä vuonna opiskelemaan. Valmistun ylioppilaaksi vuonna 2012 ja päätin pitää välivuotta menemällä töihin. Sillä samalla tiellä ollaan edelleen. Työpaikka ja kaupunki on vaihtuneet välissä, mutta välivuodella viellä mennään. Olen kyllä hakenut parina viime vuonna kouluhin ja pänttäsin oikein kovasti pääsykokeisiin. Silloin ei vain ollut vielä minun aika ja ovet yliopistoon ei vielä auenneet. Uskon välillä siihen, että joillain asioilla on vaan jokin merkitys tapahtua. Mun kouluun pääseminen on yksi niistä asioista. Halusin monta vuotta toimittajaksi. Ja etenki musiikkitoimittajaksi. Ennen mun toimittajahaavetta, olen aina halunnut työskennellä lasten kanssa tai liikunnanopettajana. ( Kyllä vaikka olin sohvaperuna:D ).

Sitten keksin toimittajan ja lähdin tavoittelemaan sitä. Jo pääsykokeen lukuvaiheessa mietin monesti, että onko tämä oikeasti sitä mitä halusin tehdä? En halunnut myöntää sitä itselleni enkä muille, ettei tämä ollutkaan se mun kutsumusammatti. Kaksien epäonnistuneiden pääsykokeiden jälkeen mun oli pakko myöntää, ettei tämä ollut mua varten. Palasin takaisin siihen, miksi olin koko ikäni halunnut.

 Saada työskennellä lasten, liikunnan tai molempien parissa. Tänä vuonna tähtäämme siis sinne :)

Uskon, että kun en päässyt sisälle, sillä asialla oli jokin tarkoitus. Koska, sitten vasta tajusin istua alas ja miettiä, että oliko tämä todella se mun haaveammattini.

Paljon odotuksia ja isoja asioita on siis tapahtumassa tänä vuonna. Odotan innolla tätä kaikkea! 

Ja tottakai yämänkin vuoden suunnitelmissa on liikkua, syödä tervellisesti ja nauttia elämästä. Ne asiat alkaa olla mulle jo niin itsestäänselviä, että niitä ei tarvitse erikseen odotella tältä vuodelta :D

Ja hei! Muistatteko sen puntarin, jonka Joonas piilotti multa loka/marraskuussa? Aloin tulemaan liikaa puntarin orjaksi, joten päätin että punnitsen itseni seuraavan kerran vasta kun vuosi on vaihtunut. Kun se hetki koitti, että sain vihdoin puntarini takaisin, päässä vilisi hirveitä

tsemppiviestejä siltä varalta, että muutama kilo olis tullu takaisin. Joulukuussa nyt kun tuli syötyä ja juhlittua pikkujouluja.. Kaikeksi onnekseni yhtään lisää

ei ollut ilmestynyt kropaani, vaan olin menettänyt kolme kiloa! Mikä paras tunne! Ja vieä joulun jälkeen! Ei vois paremmin uusi vuosi alkaa!