Viikkohaaste osa 1. Minkälainen on mun perheeni?

Mulla on viimeaikoina ollu kamalan vaikea keksiä teille aina välistä postauksia. Tuntuu, että toistan kamalasti itteäni. Tosin kyllähän pakostakin laihdutus- ja painonpudotusblogeissa sekä kaikenlaisissa terveysblogeissa tulee väkisin sitä toistoa. Nyt kuitenkin olen keksinyt hyvän idean! Olen alkanut kirjoittamaan aktiivisesti blogiani vasta viime syksynä, vaikka se on ollut olemassa jo pari vuotta. Olenhan mie siis kirjoittanut joskus esittelytekstin, mutta olihan se aika karu ja pelkkä pintaraapaisu siitä minkälainen mie olen.

Ideana on, että tänä viikkona alkaen tästä päivästä kirjoitan joka päivä uuden postauksen, kertoen jotain lisää itsestäni. Minkälainen Jossu on, kun mulla ei ole urheiluvaatteita päällä tai kun en ole pälättämässä täällä laihduttamisesta ja dieeteistä.

Ekassa postauksessa eli juuri tässä tutustutaan mun perheeseen!

Meidän perhe on ollu aina tosi tiivis porukka. Huolimatta siitä, että mun vanhemmat ovat eronneet kun olen ollu suunnilleen 4-vuotias. Meitä on 3 sisarusta, joista itse olen vanhin (22). Jenna (19) on keskimmäinen ja meidän pieni Seela (12) on kuopuksemme. Pienenä muistan kun Jenna halusi aina matkia minua kaikessa ja iskä pakotti mut monesti ottamaan Jennan mukaan kun lähdin kavereiden kanssa ulos. Että mua ärsytti! Ajattelin aina, että on tosi noloa ku pikkusisko roikkuu perässä. Äiskä sano aina, että " oottakaa kun ootte vanhempia, niin teistä tulee erottamattomat". Ajattelin aina, ettei niin todellakaan tule käymään. Mutta kappas vain. Nyt Jenna on mun paras kaveri ja toinen puoliskoni. Olen tosi onnellinen siitä, että meillä on niin vähän ikäeroa. Se on varmasti yksi syy, miksi me ollaan niin erottamattomat.  Pienenä jaettiin aina yhdessä kaikki ilot ja surut. Ja koska meidän vanhemmat on eronneet, me oltiin aina vuoroviikoin toisen luona. Oli tosi mukavaa vaihtaa

aina kotia, niin että joku kuitenkin kokoajan pysyi siinä sun kanssa. Plus yhdessä me aina keksittiin kaikkia metkuja ! Paras muisto mikä mulla nyt tuli mieleen oli se, kun me päätettiin Jennan kanssa vaihtaa huoneemme päikseen. Ja tottakai äiskältä salaa. Asuttiin silloin semmosessa asunnossa, että mun ja Jennan huoneet oli vierekkäin. Ja tietysti asunto sijaitsi katutasossa. Silloin oli talvi ja sen verran lunta, että kantava lumi oli kasaantunut meidän ikkunan alle yllättävän tasaisesti. 

Se mahdollisti sen, että me pystyttiin menemään ikkunasta ulos, lumikasaa pitkin toisen huoneeseen ilman että meidän huoneen ovea tarvi käyttää auki. Näin jälkeenpäin täytyy myöntää, etten todellakaan tiedä mikä idea tuossa oikein oli. Siinä me kuitenkin ikkunan kautta vaihdettiin tavaroita toisen huoneeseen. Ongelmahan tuli sitten siinä vaiheessa kun oli huonekalujen vuoro vaihtaa huonetta. Se nyt ei enään onnistunut ikkunan kautta, vaan meidän oli pakko paljastaa äiskälle touhumme :D

  Kun Seela synty mie olin 10-vuotias ja Jenna taisi olla 6 vuotta. Seela pääsi heti mukaan meidän itse keksimiin leikkeihin ja yhdessä me aina keksittiin uusia ihan parhaita leikkejä. Kun Seela oli 3-vuotias, sen lempipuuhaa oli ajaa pienellä kolmipyöräisellä meidän kämppää ympäri. Varsinki suutuspäissään se veteli tuhatta ja sataa :D Nyt kun itse on jo näin vanha, Seelasta on tullut mulle vieläkin tärkeämpi. Olen huomannu välillä jopa, että saatan olla liian ylisuojelevainen sitä kohtaan. Ajattelen sen vieläki siksi pieneksi kolmevuotiaaksi. Sen takia mun on hyvin hyvin vaikea kuvitella, että tänä vuonna Seela siirtyy yläasteelle. Olen ajoittanut mun kesäloman töistä niin, että pääsen Rovaniemelle katsomaan kun Seela pääsee ala-asteelta. Ihan törkeän paljon itkua tiedossa! 

Mun molempiin vanhempiin mulla on aina ollu tosi läheiset välit. Maailmassa ei ole ikinä ollu yhtään asiaa, mitä en olis voinu kertoa niille. Eikä kyllä ole vieläkään. Ne on aina olleet tosi ymmärtäväisiä meitä kohtaan, vaikka oltiinki aina vähän rebelejä. Me ei ikinä jääty mistään kaveriporukoiden riennoista poies vaan saatiin aina aika vapaasti kulkea. Kunhan ain noudatti tiettyjä sääntöjä. Mie kiersin ympäri Suomea Negativen perässä kaikille mahdollisille keikoille, minne mie vain pääsin. Ja aina minut päästettiin. Pelisäännöt tehtiin selväksi jo hyvin nuorena. Aina pitää ilmottaa väliaikatietoja missä menee. Ja niin mie aina  ilmotinki. Ja varmaan se oli yksi syy miksi mut aina päästettiin matkaan. Kyllähän iskää ja äiskää varmasti hirvitti ku mie ja Emma jonotettiin Negativea monesti jopa yön yli nukkuen makuupussissa keikkapaikan edessä. Tai kun lähdin toiselle puolelle Suomea bändin perässä. Nyt jos Seela lähtis 16-vuotiaana Rovaniemeltä asti  Ruisrockiin jonkun bändin perässä, olisin kokoajan ihan liian huolissani siitä miten se pärjää.  Kaupungilla sain myös hengailla ja riekkua kyllä, kunhan aina pidettiin kotiituloajoista kiinni. Silloin ne ärsytti, mutta kyllä mie ymmärrän nyt miksi ne kotiintuloajat aina määrättiin. En myöskään ole ikinä valehdellu mun vanhemmille, Ehkä jotain mitättömän pieniä valkosia valheita, mutta niitähän ei lasketa :D En osaa yhtään valehdella ja musta näkyy kauas kyllä jos yhtään yritän. Plus mulla tulee aina niin huono omatunto, joten en siksikään pysty siihen. Tiedän että meidän vanhemmat välittää meistä eniten maailmassa, eikä ne tahallaan niitä rajoja meille ole pistäny.

Kun muutin Rovaniemeltä Tampereelle vuonna 2014, olin ihan äärettömän onnellinen siitä, että mun haave täällä asumisesta vihdoin toteutuu. Samalla itkin varmaan viikon putkeen sitä, kun mun perhe ja osa kavereista jäi sinne. Ja nyt kun tunnen Tampereen jo enemmän omaksi kodikseni kuin Rovaniemen, itken silti aina silmät päästäni sieltä lähtiessä. Mun perhe on mulle kaikki kaikessa ja ihan äärettömän tärkeä. Soittelen tai juttelen mun molempien vanhempien kanssa lähestulkoon joka päivä. Vaikkei olisi mitään sen kummempaa tapahtunu kuin normaalia arkea vaan, täytyy silti päästä äitille kertomaan miten työpäivä meni tai iskälle se, miten tänään jaksoin taas juosta pitemmälle tai kuinka mun haba on taas kasvanut.
Meidän kaikki isovanhemmatki ovat elossa ja aivan yhtä mukana meidän tiiviissä porukassa. Meidän mummi esimerkiksi pistää mulle jokaikinen ilta hyvänyön-viestin Whatsupissa ennenkuin laittaa nukkumaan :D

Toivoin, tai kyllä oikeastaan tiedänkin, että meidän perhe tulee aina pysymään näin tiiviinä <3

Haha mulla ei oikeasti ollu minusta ja iskästä tämän tuorempaa kuvaa :--D