Viikkohaaste osa 3. Millaisia mun kaverit ovat ?

Ihan niinkuin mun perhe, mun kaverit on myös mulle kaikki kaikessa. Ja lasken osan kavereista kuuluvan ihan mun perheeseen. Tietysti, ovathan ne yhtä tärkeitä ja aina läsnä silloin kun tarvitsee.

Mulla on muutama tosi tärkeä ystävä, jotka ovat pysyneet mun elämässä monta monta vuotta. Suurinosa ovat olleen mukana yläasteelta lähtien ja  Hanna ihan sitten ala-asteelta lähtien. Kun aloin seurustelemaan Joonaksen kanssa neljä vuotta sitten, sain ympärilleni uusia kavereita, joista muutamasta on tullu mulle lähes yhtä tärkeitä kun vanhoistakin kavereista. Niinkuin edellisessä postauksessa jo mainitsin, en ikinä tykkää jättää kaveria yksin ja yritän antaa kaiken mahdollisen tukeni niin hyvin kuin pystyn. Yritän osata lohdutaa, kuunnella tai vain olla läsnä jos jollain mun ystävistä on vaikeaa. Ja tiedän myös, että homma toimii toisinpäin. Kun erosin mun edellisestä poikaystävästä, se tuntui maailmanlopulta. Hän oli mun ensirakkauteni ja nuoruuden ihastus.
Ei mikään maailman  paras poikaystävä, mutta silloin se tuntui siltä. Ja olin itse silloin 17-vuotias, eli vielä tosi nuori. Luulin, etten ikinä selviä tästä. Kun ero tuli, Hanna muutti meille viikoksi asumaan ja pitämään minusta huolta ja katsoi, etten alan soittelemaan perään.
Hanna on muutenkin aina ollut se mun BFF. Tutustuttiin toisiimme jo ala-asteen ekoilta luokilta, ja heti ensi metreiltä meistä tuli erottamattomat. Asuttiin sillon jopa lähes naapureina, mikä mahdollisti sen, että meidän ei tarvinnut olla erossa toisistamme edes hetkeäkään. Meillä oli ihan parhaat leikit kun oltiin vielä pieniä! Seikkailtiin Hannan talon autohallissa, etsien "salakäytäviä", tai kun mulla, Hannalla ja Fannilla oli pieni lemmikkisammakko Nelli, jonka joku Hannan talon talonmies taisi meille antaa ? Tai kun mie väitin tietäväni "salareitin" kaupungin toisella laidalla olevaan kirjastoon? Enhän mie oikeasti mitään salareittejä tiennyt ja matka venyi ainakin kahdella tunnilla mun reittini takia.. Olen tosi onnellinen siitä, että meidän läheinen ystävyyssuhde on säilynyt kaikki nämä vuodet. Vaikka asutaankin eri kaupungeissa ja välillä menee pitempiäkin aikoja, ettei kuulla toisistamme mitään, kun taas vihdoin nähdään, juttu jatkuu juuri siitä mihin se edellisellä kerralla jäi.
Jos mie saisin joskus lottovoiton, lahjoisin Hannan muuttamaan Tampereelle, ettei mun tarttis olla siitä erossa niin pitkiä aikoja.

Julian kanssa mulla on kans pitkä historia! Ja meidän ensitapaaminen on tosi legendaarinen. Ollaan tavattu vuonna 2007, Torniossa, Sturm Und Drangin eturivissä. Mie olin tuohon aikaan ihan jäätävä fani (ehkä jopa liian), eikä kukaan mun kaveri ollu innostunu siitä bändistä. Hanna ja Anu lähti mun mukaan pakosta. Keikkapaikalla oli tietysti luonnollisesti myös koju, jossa myyntiin bändin oheistuotteita. Ja tottakai olen tuhlannut ihan kaiken omaisuuden sinne ja ostin itselleni SuD-hupparin. Eturivissä enne keikan alkua, joku koputti minua olkapäähän ja kysyi "Hei mistä olet ostanu tuon hupparin?" Ja sehän oli Julia.
Meni ehkä viikko keikasta, kun sattumalta löysin Julian IRC-Galleriasta ja huomasin, että sehän asuu Rovaniemellä! Juteltiin ehkä pari päivää, ennen kuin menin Julialle jo ekaa kertaa yökylään. Yhteinen sävel löyty ihan välittömästi. Sittemmin kävikin ilmi, että meidän vanhemmat tuntee toisensa ja ovat kavereita! Yhdessä me kierretiin läpi Sturm Und Drangin ja Sonata Arctican keikkoja! Ja elettiin oikeasti ihan symbioosissa. Kun muutimme molemmat poies kotoa, oli ihan sanomattakin selvää, että me muutetaan saman katon alle. Olenki aina sanonu, että mun ja Julian tapaaminen oli ihan selvä kohtalo! Ilman Stum Und Drangia en olis ikinä tavannu Juliaa! Ja ilman Juliaa, en olis ikinä tavannu Joonasta, mutta se tulee sitten myöhemmäsä postauksessa tällä viikolla. Julian kohdalla mulla on toivoa siitä, että vielä jonain päivänä me asutaan samassa kaupungissa! Onneksi Tampereella on poliisikoulu!

Saagan kanssa me tutustuttiin jo yläasteella ja vietettin silloin jo paljon aikaa samassa porukassa. Kuitenkin ollaan löydetti täysin toistemme ihana seura vasta niihin aikoihin, kun oltiin täytetty molemmat juuri 18. Saaga on syntynyt mua 2 viikkoa ennen, joten kun itse olin täyttämässä 18, pyysin Saagaa kanssani baariin. Ja kyseessä taisi olla Grande ja Sotajumalan keika? :D
Siitä se sitten lähti! Aikalailla siitä eteenpäin meistä tuli myös erottamattomat. Jaetaan yhdessä lähestulkoon samanlainen ruokamaku! Ja musiikkimaku myös joidenkin bändien ja artistien kohdalla.
Meidän ystävyyden hienoimmiksi hetkiksi onkin muodostunut tyttöjenillat, jollon me käydään ensin yhdessä salilla treenaamassa ja sitten tehdään jotain ihan törkeän hyvää ruokaa. Saaga on myös se, jonka kanssa olen eniten rymynnyt yöelämässä. Ja jos minusta haluaa kuulla noloja juttuja, niitä kannattaa todellakin kysyä Saagalta..
Olen jo pienestä asti halunnut asua Tampereella ja kun selvisi, että Saaga pääsi opiskelemana Tampereen Yliopistoon, on yksi mun elämän parhaista hetkistä. Se tarkoitti automaattisesti sitä, että me lähdetään yhdessä toteuttamaan unelmaa Tampereella asumisesta. Ja olen enemmän kuin onnellinen siitä,että Saaga asuu mun kanssa täällä. En voisi enkä edes haluaisi kuvitella meidän asumassa eri kaupungissa. On helpottavaa ja turvallistakin, että lähin ystävä, joka tuntee sut paremmin kuin kukaan muu asuu samassa kaupungissa.

Kun tutustuin Joonakseen, sain kunnian tutustua myös Ranjaan. Ja tottakai Jarkkoon. Ranjan tapaaminen jännitti mua aluksi tosi tosi paljon, koska olihan se Joonaksen paras kaveri. Tiedettiin kyllä toisemme entuudestaan, muttei tunnettu ollenkaan. Pikkuhiljaa opittiin tuntemaan toisemme jo paremmin ja nyt voin sanoa kyllä rehellisesti, että Ranja lukeutuu ehdottomasti mun läheisempiin kavereihin. Me jaetaan yhdessä lähes täysin samanlainen musiikkimaku! Ollaanki ravattu Ranjan kanssa keikoilla enemmän kuin mitä mie olen ravannut kenenkään muun kanssa. Ja mitä parhaimpia keikkoja! KISS, Mötley Crue, Ac/Dc, W.A.S.P, Hardcore Superstar, sata Santa Cruzia ja miljoonia muita. Paras muisto on ehkä se, kun Santa Cruzin keikalla törmättiin vahingossa  H.E.A.Tin laulajaan, niin ihanaan Erik Grönwalliin! Myös kaikki meidän nelistään tekemät reissut Ranjan mökille on ihan parhaita! Ja mikä parasta, Ranja ja Jarkko saapuvat meille kyläilemään kahden päivän päästä! <3
Ja hei! Ranja on ihan oikeasti maailman paras kampaaja! Se aina hoitaa minu itseaiheutetut hiuskatastrofit ja ilman sitä, mun hiukset ei varmaan enää olis edes päässä.

Apua kun tästä meinaa tulla pitkä postaus! Silti mun on vielä pakko mainita mun ihanat Tampere- kaverini! Kun muutettiin tänne, mulla ei ollut täällä Joonaksen lisäksi muita tuttuja kuin Saaga ja Kiia, jotka tunsin Rovaniemeltä. Kun pääsin töihin aloin pikkuhiljaa tutustumaan ihmisiin ja saamaan kaveripiiriä ympärilleni. Ja ihania kavereita olenki saanut! Olette kaikki mulle korvaamattomia!
Etenkin Sonja, Henna ja Juho. En ole ikinä tainnu sanoa teille, kuinka tärkeitä teistä on tullu näiden parin vuoden aikana ! <3 Kiitos olette kaikki niin ihania! Ilman jokaista teitä Hervannan Lidlissä työskentelevää ihanaa ihmistä, mun elämä täällä ei olis nyt näin täydellistä mitä se on !