Viikkohaaste osa 6. Mistä mie haaveilen?

Viikkohaaste on edenny jo niin pitkälle, että mun on vaikea kohta enään keksiä mistä mie en olis vielä kertonu. Tänään päädyin kuitenki satuilemaan tänne mun haaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Tietysti haaveilen ja toivon sitä, että mun kaverit pysyy mun elämässä aina. En tietysti ikinä voi ennustaa mitä tulevaisuudessa voi tapahtua, mutta jos itse saisin päättää niin kukaan mun kaveri ei katoasi minnekkään aikuisuuden ruuhkavuosiin vaan pysyttäisiin aina kavereina huolimatta siitä, että kaikki perustavat perheitä, etenevät urallaan tai muuttaisivat. Ja siitä, että mun kaverit pysyvät onnellisina ja terveinä.

Kaverien lisäksi tottakai haaveilen, että mun perhe pysyy edelleen yhtä tiiviinä ja terveenä. Ja koska ikinä ei voi haaveilla liikaaa, haaveilen lottovoitosta, jotta voisin muuttaa koko mun perheen Tampereelle. Välillä on ikävää kun nähdään niin harvoin, mutta onneksi joku ihana on joskus keksinyt Skypen ! Vaikka rakastan mun vanhempia yli kaiken, siskoista aina niin kauan erossa pysyminen on mulle tosi kova paikka. Onneksi Jenna suunnittelee muuttoa Tampereelle lähivuosina, joten voin sanoa, että ainakin yksi minun haaveista on toteutumassa !

Tästä vuodesta haaveilen sitä, että pääsisin kouluun. Olen valmistunut ylioppilaaksi vuonna 2012, päätin mennä töihin ja pitää välivuotta, sekä kerätä rahaa. No tässä ollaana edelleen samalla tiellä. Nyt olen jo valmis palamaan koulun penkille. Haaveina olisi saada semmoinen työ ja ammatti, jossa viihdyn. Kun töihin aamulla menee, susta ei tunnu siltä että olet töissä.

Haluaisin työskennellä jollain tavalla lasten parissa. Tarhantätina, lastentarhaopettajana, luokanopettajana tai mun monen vuoden haaveammatissa: liikunannopettajana. 

Teininä vedin yhtenä kesänä kesätöikseni 8-10- vuotiaille lastenleirejä. Ja se on ollut ehdottomasti paras työ mitä olen tähän ikävuoteen menessä tehnyt. Vaikka vietin kirkuvien lasten kanssa aina viikon kerrallaan, täysin keskellä metsää, musta ei kertakaan tuntunu siltä, että en jaksa olla täällä. 

Voi että, kun vielä pääsisi semmoseen työhön !

Näiden perusteella haen tänä vuonna opiskelemaan varhaiskasvatusta ja kasvatustieteitä ylipäänsä. Ammattikorkean puolelta kustuu sosionomi ja fysioterapeutti.

Ja sitten tietysti Joonas. Kyllä mie haaveilen siitä, että me saadaan jatkaa yhdessä. Joonas on jo meidän ensitapaamisesta lähtien tuntunu siltä, kuin mie olisin tuntenu sen aina. Pystyn helposti kuvittelemaan sen, että saadaan mahdolllisesti yhdessä joskus lapsia tai kierretään maailmaa yhdessä.

Omakotitalonki mie haluaisin, mutta olen ehkä liian pelokas asumaan omakotitalossa.

Nyt jos laitan yksin nukkumaan ilman että Joonas on kotona, mun pitää tarkistaa joka huone ja vaatekaappi moneen kertaan, ettei siellä lymyile kukaan. Mua on aina rauhoittannu ajatus siitä, että kuka murtautuisi ensin kerrostalon alaovesta ja sitten juuri nimenomaan tähän meidän asuntoon..

Omakotitalossa en voi enään tuudittautua siihen.

Tietysti mie haaveilen vielä lottovoitosta, jos saisin joskus lapsia haluaisin pojan, isommasta asunnosta, matkustelusta, Disneylandista, keikkailusta, onnellisuudesta ja monesta monesta muusta ihanasta asiasta. <3

Huomenna saatte viimeisen osan viikkohaasteesta! Jos teillä on joku kysymys, mihinkä haluatte vastauksen niin antaa tulla vaan ! On ollut tosi kiva kirjottaa tätä ja tosi ihanaa kun tekin olette tykänneet lukea juttuja minusta :) Toivottavasti olette oppineet tuntemaan minua nyt vähän enemmän !