Nyt mulla olis taas aihe teille, mistä mulla riittää kerrottavaa, kokemusta ja mielipide!
Niinkuin mie olen täälläkin ihan avoimesti kertonu monta kertaa, sairastan siis kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kyse ei ole vakavasta sairaudesta vaan siitä, ettei mun kilpirauhaseni pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormonia. Tällöin se vaikuttaa koko mun kropan toimintaan. Hiukset lähtee, kokoajan palelee, mieliala on masentunut, paino nousee, iho kuivuu jne. Multa löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta elokuussa 2014. Osasin odottaa diagnoosia ja menin ihan vartavasten tutkituttamaan kilpirauhaseni toimintaa. On googlelääkäröinnistä joskus siis hyötyä :D
Se miksi epäilin kilpirauhaseni toimivuutta oli se, että olin silloin jo havahtunut suureen ylipainoni ja tyytymättömyyteeni oman kropan suhteen. Kun sain itseäni niskasta kiinni ja korjasin ruokavalioni, odotin että paino alkaisi laskemaan. Mutta kappas, eipäs laskenutkaan. Ja niissä lukemissa, missä vetelin eteenpäin, painon olisi pitänyt lähteä laskuun aika helposti. Se ihmetytti ja ärsytti suunnattomasti. Tuossa vaiheessa en silti vieläkään tajunnut, että kyse voisi olla kilpirauhasesta. Sitten äiti heitti ajatuksen ilmoille ja siitä se lähti. Äkkiä nettiin tutkimaan muita oireita ja oho, aika moni täsmäs. Varasin ajan lääkäriin ja testeihin ja siellähän se vajaatoiminta lymyili.
Kun vihdoin sain lääkkeet ajattelin, että kaikki muuttuu ja laihdun kuin itsestään. Tietysti mulla meni kauan aikaa siinä, että mulle löydettiin sopiva lääkeannos. Kuitenkin aika pian huomasin, ettei ihoni enään kuivunut ihan rutikuivaksi, hiuksia ei enään lähtenyt enkä ollut
itkenyt moneen viikkoon ! Olin niin onnellinen, ettei mitään rajaa. Mutta mun paino ei vaan pudonnut. Ja onko ihmekkään? Siinä onnellisuuden huumassa kävin kyllä edelleen pumpissa ja salilla muutaman kerran viikossa, mutta palasin takaisin epäterveellisiin
ruokatottumuksiin. Koska nyt kun mulla on lääkkeet kunnossa ja harrastan liikuntaa, voin syödä ihan mitä haluan? Ei menny ihan niin. Varsinki kun mulla oli mitä pudottaa ja kova toive pudottaa se kaikki. Meni vuosi ja elin sitä samaa, toivoen että kuin itsestään ne kilot vaan katoaisi. Sitten tuli superdieetti ja vihdoin tajusin mitä pitää tehdä, ja loput te tiedättekin.
Nyt jälkeenpäin naurattaa, että silloin entisenä lihavana Jossuna, syytin ylipainostani kilpirauhasta. Nyt kun oli tämmöinen sairaus, joka saattaa pistää painon nousuun, oli hyvin helppo pistää oma ylipaino sen piikkiin. Tottakai on mahdollista, että osa painosta on kertynyt kilpirauhaseni takia. En vain jaksa uskoa sitä. Tiedän varsin hyvin kuinka epäterveellisesti söin ja ihan mitä sattuu, ihan millon sattuu. Joten ihan itse söin kiloni, ei kilpirauhanen. Uskon, että kilpirauhaseni vajaatoiminta vaikutti siihen, etten saanut aluksi painoani tippumaan, mutta en usko että se aiheutti ylipainoni. Koska olisihan ne kilot sitten kadonneet itsestään, kun sain tarvitsemani lääkkeet?
Kun itselle on osunut tämä sairaus, on se tottakai luonnolisesti herättänyt kiinnostusta myös muita kanssaihmisiä ja tarinoita kohtaan. Olen seikkaillut internetin ihmeellisessä maailmassa, etenkin eri keskusteluforumeilla lukemassa muiden ihmisten kokemuksia aiheesta. Tosi moni tuntuu valittavan
miten vaikeaa laihduttaminen on KUN minulla nyt on tämä vajaatoiminta. Oikeasti liian moni. Laihduttamisen vaikeus pistetään vaan ja ainoastaan kilpirauhasen piikiin. HALOOOOO! Mulla niin ärsyttää! Onko joku laihduttaja joskus sanonut, että koko urakka oli kuin lastenleikkiä? Laihduttamisen ideahan on helppo ja simppeli, mutta toteutus sitäkin vaikeampi. Tosi moni myös tuntuu itkevän kun lääkkeet ovat jo kohdallaan, mutta mitään ei tapahdu. Seuraavassa lauseessa sitten mainitaan, etten ole kyllä liikkunutkaan. Ehkä mulla itsellä on niin vahva mielipide ja alhainen ärsyyntymiskynnys aiheesta, koska itse olen laihduttanut vajaatoimminnasta huolimatta. Ja ihan yhtä
vaikeaa se oli välistä kuin jokaikisellä aikasemmallakin kerralla. En edelleenkään syytä kilpirauhastani yhtään mistään. Enkä tietenkään väitä, että kaikki ylipainoiset kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät ajattelisivat näin. En missään nimessä. Pointtini oli tässä
se, että nämä tietyt keskustelufoorumeja hallitsevat ja kotona viihtyvät ylipainosta valittavat ihmiset, syyttävät lihavuudestaan ainoastaan kilpirauhasta. Enkä halua missään nimessä vähätellä ihmisiä, joiden vajaatoiminta on oikeasti tosi vaikea. Mun teksti koski lähinnä nyt vain näitä valittavia yksilöitä, jotka eivät siltikkään tee asioille mittään.
Nyt kun mulla on tämmöinen vaiva/sairaus, ja olen vihdoin tajunnut kuinka syödään ja eletään itselle hyvä ja energinen olo, olen entistä tarkempi siinä mitä syön. Tottakai tykkään herkutella ja nauttia ruuasta, mutta nykyään osaan tehdä sen silloin tällöin, enkä jatkuvalla syötöllä. En halua enää ikinä kokea sitä itseinhoa ja pahaa oloa, mitä ylipaino aiheutti. Siispä teen itse kaiken minkä pystyn, etten enään ikinä tulisi kokemaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti