Kyllä vai ei superdieetille?

Arvatkaa kuka oli eilen taas salilla? Minä minä !! 

Vihdoin ja viimein flunssa ( taas) on kukistettu ja olen virallisesti back in business.

En ymmärrä, miksi olen varsinki nyt kuluvana syksynä ollut kipeänä tosi useasti. Yleensä kaikki flunssaepidemiat kiertävät minut kaukaa, eikä mun ole tarvinnut kärsiä niistä. Jostain kumman syystä olenkin sitten sairastanut nyt viimeaikoina kaikkien aikaisempien kertojen edestä.

 Pääasia nyt kuitenkin on, että olen pässyt palamaan takaisin salille. Eilen kun kello soi aamulla klo 06.15 pomppasin pirteänä ylös. Salille salille!  

Mun kuluva viikko ja seuraava viikko on töiden osalta lähestulkoon iltavuoroja tai pitempiä välivuoroja, jolloin mun iltapäivät menee töissä eikä salilla. Mutta koska treenamaan on pakko päästä, sen voi hoitaa onneksi heti aamulla. Koska se nyt ei ole vaihtoehto, että treenaaminen jäisi kokonaan väliin niiltä viikoilta kun olen iltavuoroissa. Enhän mie sitten ikinä saisi sitä isoa habaa :D

En enään kuitenkaan treenaa siinä määrin tai sillä ajatuksella, että mun oma hyvinvointi jäisi toiselle sijalle. Mun kroppa, kunto ja mieli on romahtanut niin monta kertaa liiallisen treenaamisen takia, että nyt osaa onneksi pitää jo jonkunlaisen tolkun itsellä. Sen takia tiesin varmasti nytkin, että koska uskallan palata salille flunssan jälkeen.Tottakai mieli tekisi asua salilla välillä kokoajan, mutta kun se nyt ei vain olisi kovin fiksua. Varsinkin nyt kun musta tuntuu, että mun paino junnaa vaan paikoillaan. Mulla olis haavenaa pudottaa vielä ainakin 5-10 kg. 

Tästä syystä olen kovasti nyt punninnut superdieettiin lähtöä uudestaan. Niin puolesta kuin vastaankin. Tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että kyllä se superdieetti vedetään uudestaan. Nyt tiedän mitä siitä seuraa, varsinkin sen jälkeen kun se loppuu, joten ehkä osaan pitää järjen tällä kertaa siinä mukana. Enkä ala hourimaan mistään syömisen vähentämisestä ja treenin lisäämisestä. Niin kuin viime kerralla, kun aloin pelkäämään kaikkea mitä pistän suuhuni. Tai kun menin salille, vaikka jalat eivät meinanneet kantaa metriäkään. Mutta kun oli pakko tai muuten lihoaa. 

Enkä ole ainoa joka on superdieetin jälkeen paininut tämän saman asian kanssa. Myös pari läheistä kaveriani ovat eksyneet samalle tielle superdieetin päätyttyä. Vaikka superdieetti muutti koko mun elämän täysin ja tulen aina rakastamaan sitä sen takia, siltikkin en tiedä lähtisinkö suosittelemaan sitä jollekkin kaverille, jolla ei ole mitään aikasempaa kokemusta painonpudottamisesta tai oikein syömisestä. Ja sen takia itsekkin edelleen puntaroin sen uudelleen vetämistä.

Kun huomaa, että paino putoaa yllättävän helposti, siihen jää äkkiä koukkuun. Minkä takia siihen "normaaliin" dieetittömään arkeen on yllättävän vaikeaa palata.

Ja tuosta mun painonpudotushaaveestani. Täytynee myöntää, että onneksi mulla on fiksuja kavereita ympärilläni. Olen taas vaarallisesti lipsumassa siihen suuntaan, että tuijotan puntaria liikaa ja monta kertaa päivässä. Ja hei oikeasti vastahan mie sain sen takasin!.

Tiedänhän mie sen, että mun lihakset on kasvaneet kovasti sitten siitä vuoden takaisesta ja ne tottakai lisää sitä mun painoa. Ensin haaveilin 15-20kg kilon pudottamisesta, mutta Saaga onneksi osaa puhua mulle sitä järkeä päähän, silloin kun en itse sitä tajua aina käyttää :D Pointtini oli siis se, että kyllähän se lihaskin painaa. Mutta mie nyt olen aina ollu vähän tämmönen, että asia ku asia menee helposti yli. Ja draamaa kerääntyy mun ympärille välillä vähänki liikaa. Joonas onki antanu mulle lempinimeksi draamakuoriainen.... :DD