Missä mennään ?

Tuossa selailin viime kuukausien tekstejäni ja yritin hakea inspiraatioita tammikuun postauksiin. Paljon löyty jouluhöpinää, juttua Star Warsista, mutta enkö mie ole todella ole pitkään aikaa kertonu miten mun oma kehoprojektini menee? Tai en tiedä miksi muuksi kutsuisin sitä, kuin 

kehoprojektiksi. En ole enään itsekkään kärryillä missä välissä mun paino on pudonnut minkäkin verran. Tiedän vain, että superdieetin jälkeen mun paino on tippunut noin 5-6 kg. Kokonaisuudessaan viime tammikuusta olen nyt noin -25 kg keveympi. Kyllähän se vähän hymyilyttää.

Mutta silti mulla on vielä matkaa jäljelä. En enään tietoisesti "laihduta", vaan elän ihan normaalia arkea uuden elämäntapani kanssa.  On ollut erittäin iso saavutus muuttaa elämäntavat ihan kokonaan uusiksi. Varsinkin kun sohvaperunaelämä oli niin monta vuotta iso osa minua.

Niin kuin joskus täälläkin mainitsin, että jos joku olisi tullut sanomaan mulle vaikka pari vuotta sitten minkälaista elämää elän nyt, en olisi ikinä uskonu.  Olisin nauranu ja todennu, että nyt on väärä ihminen kyseessä. Kuitenkin tässä sitä ollaan. Kyllä mie välillä pysähdyn miettimään sitä, että miksen ikinä itse onnistunut muuttamaan elämäntapojani vaikka kuinka halusin? 

Tiesin teoriassa mitä pitää tehdä, mutta eikö mulla vain ollut tarpeeksi itsekuria toteuttamaan sitä? Sitten tuli se maaginen päivä, kun Saaga ympäripuhu mut superdieettiin. Ja tässä ollaan.

Superdieetin jälkeen olen elänyt samalla rungolla arkisin kuin dieetilläkin. Olen pyrkinyt syömään tasaisin väliajoin puhdasta ja terveellistä ruokaa, olen juossut aamuaerobisia ja käynyt tietysti salilla.

Viikonloppuisin olen sitten syönyt herkkuja ja  rentoutunut. Jos mulla on ollut viikonloppuna vapaata, olen nukkunut oikein pitkään ja sitten käynyt ihanasti valoisaan aikaan aamuaerobisellani. Kuitenkin nyt kun Tampereellakin nautitaan -25 asteen pakkasista, olen jättänyt aamulenkkini väliin.

Tällä samalla meiningillä olen elännyt koko syksyn. Näillä elämäntavoilla mun paino on tippunut neljässä-viidessä kuukaudessa sen reilu 5 kiloa. Eli tahti on hidas, terveellinen ja takaa sen että se myös pysyy poissa eikä tule kohta korkojen kera takaisin. Haluaisin vielä puottaa painoani noin -10kg. Tällä hetkellä olen pituuteni nähden jo normaalipainon rajamailla. Siis painoindeksin mukaan. Vaikkakin painoindeksi on mielestäni aivan väärä tapa kertoa oletko normaalipainoinen vai ylipainoinen. Koska jos olet hyvin lihaksikas ihminen, painoindeksin mukaan olet automaattisesti ylipainoinen. Sen takia sitä ei pitäisi liikaa tuijottaa. Myös minunkaan. Eli pointtini oli se, että mitä lähempänä olet sitä omaa normaalipainoa, sitä vaikeammin se paino tippuu. 

Tiedän, että mun paino on tippunut kokoajan hissukseen syksyn aikana, mutta silti pääni haluaisi tahdin nopeutuvan. Tämän takia olen pyöritellyt päässäni paljon sitä ajatusta, että lähtisin superdieetiin vielä uudestaan. 

En ole osannut tehdä vielä päätöstä lähteäkkä vaiko eikö. Molemmissa on puolensa. Mikäli lähtisin, saisin painoni putoamaan nopeammin. Se on ainoa syy. Mikäli en lähtisi, painoni tippuisi hitaasti, saisin säilyttää viikonlopun herkutteluni enkä joutuisi taas hirveään dieettihumalaan ja pelkoon siitä, että en saa syödä muuta kuin  dieettiruokaa. 

Taisin juuri vastata itse omaan kysymykseeni. 

 Mutta tässä mennään tällä hetkellä. Tyytyväinen tottakai siihen kaikkeen mitä olen saavuttanut, mutta aina vaan halutaan enemmän. Mun täytyy muistaa vain se, että hiljaa hyvä tulee :)