Frisbeegolfia!

Mulla ja Joonaksella oli kerrankin harvinaisesti keskellä viikkoa yhteinen vapaapäivä! Ilma oli sattumoisin tosi aurinkoinen ja lämmin,joten me pakattiin eväät ja frisbeet mukaan ja lähdettiin frisbeegolfaamaan!
Laji on mulle vielä aika tuore tapaus ja voin sanoa ettei lukeudu todellakaan mun vahvimpiin lajeihin :D Pelasin tänä syksynä frisbeegolfia ekan kerran elämässäni,vaikka Rovaniemelläkin olisi ollut siihen mahdollisuus. Iskä kävi monestikkin sitä pelaamassa,mutta mulla vaan ei tullu ikinä lähdettyä mukaan. Mulla oli vähän ennakkoluuloja lajia kohtaan ja pidin sitä tosi tylsänä. Mitä intoa nyt oli heitellä frisbeetä maaliin? Vaikkutti yhtä tylsältä ja turhalta ku mitä mun mielestä golf on.
Mutta kuinka ollakkaan koukutuin lajiin ensikerralla! Oli yllättävän haastavaa saada se frisbee sinne maaliin. Ja pointtina lajissa on saada se frisbee lentämään maaliin mahdollisimman vähillä heittokerroilla.

Suomen frisbeegolfliitto kertoo pelin säännöistä näin:

Frisbeegolfissa on tarkoitus suorittaa rata alusta loppuun mahdollisimman pienellä heittomäärällä. Voittaja on se pelaaja, joka käyttää vaaditun ratakierroksen tai -kierrosten pelaamiseen vähiten heittoja (rangaistusheitot mukaan lukien). Radan jokainen väylä aloitetaan avauspaikalta ja päätetään väylämaaliin eli koriin. Avausheiton jälkeen pelaajat jatkavat siitä, mihin edellinen heitto pysähtyi. Pelattuaan väylän loppuun pelaajat siirtyvät seuraavan väylän avauspaikalle ja pelaavat väylän. Näin jatketaan, kunnes he ovat pelanneet radan kaikki väylät. Frisbeegolfradat on tavallisesti suunniteltu vaihtelevaan metsäiseen maastoon, jonka luonnolliset esteet rajoittavat kiekkojen lentoratoja. Luonnolliset esteet ovat oleellinen osa peliä, eivätkä pelaajat saa missään tapauksessa muuttaa niitä helpottaakseen väylän pelaamista. Pelaajien tulee pelata rata sellaisena se kuin se on ja jatkaa siitä, mihin edellinen heitto pysähtyi,ellei säännöissä toisin määrätä.

Nuista luonnollisista esteistä sen verran että välillä ne on niin haastavia,että saa kyllä pelätä kadottavansa kiekon kokonaan. Mun kiekko esimerkiski paukahti keskelle ihanaa suoaluetta,ja sitä hakiessani jalkani upposi nilkkoja myöten ihanaan mutaliejuun. Joonas taas sai omansa loiskahtamaan keskelle puroa ja melkein onnistui kadottamaan sen metsään.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lajia! Se ei todellakaan ole tylsää ja tämäkin ennakkoluuloinen sen oppi ! :)

ruokatauko!