maanantai 14. syyskuuta 2015

Voi talvi tule jo !

Mulla on tänään ollu hirveä joulufiilis. En tiä mistä se nyt näin keskellä syyskuuta iski ja vielä näin aurinkoisena päivänä! Olis niin ihanaa kun joulu olis jo ovella ja saisin tuhlata vaivalla ansaitun palkkani kaikkien höpölahjoihin.
Aamulla kun lähdin töistä,istuin bussissa ja kuuntelin joululauluja. Bussin ikkunasta näkyvä vihreä nurmi vähän pilasi mun fiilistä,muttä väliäkö tuolla. Silti tuntu ihan joululta.
Jos jollekkin ei ole vielä tullu selväksi,niin rakastan talvea yli kaiken! Se on paras vuodenaika mitä on ja jos multa kysytään,talvi vois olla ihan ympärivuotinen.
Rakastan yli kaiken niitä ihania aurinkoisia pakkaspäiviä ja kaikkia talviurheilulajeja.
Pulkkamäki,luistelu,umpihankitennis! Ihanaa!
Hiihtämään olen oppinu vähitellen vasta viime vuosina. Ennen olin maailman surkein hiihtäjä. En osannu sitten alkuunkaan oikeaa tekniikaa millä olis päässy eteenpäin,saatika jarruttaa. Ja ne alamäet oli mun pahimpia painajaisia! Edes ladulla ei mulla onnistu alamäkilasku ilman puuhun törmäämistä.
Joskus koulussa hiihettiin kirkkolampea ympäri ja matkan varrella piti laskea pienen pieni nyppylä alas. Eihän se multa onnistunu. Jotenki onnistuin laskemaan ladulta ulos,suoraan poies tieltä, keskelle jäistä lampea ja mun käsi meni siihen ainoaan pilkkireikään koko lammessa. Siinä sitte värjöteltiin oikea käsi umpijäässä ja naama lumessa. Sauvakin multa taisi katketa. Samalla hiihtoreisulla ei päästy Fannin kanssa suksilla ylämäkeä ylös,minkä seurauksena Fannin sauva katkes,samoin kun verisuoni sormesta......
Kerran oli aivan liian nopea vauhti alamäessä,että päätin tehdä hätäjarrutuksen puuhun.
Yks talvi seisoin suksieni mäen huipulla keräämässä rohkeutta alkavaan alamäkeen,kun toinen mun suksista päätti ottaa ja karata. En tarkalleen tiedä vieläkään mitä tilanteessa tapahtu,mutta muistan ku jäin onnettomana mäen päälle selvittelemään kuinka sitten toimitaan kun ei ole toisessa jalassa suksea.

Mutta nykyään olen paljon parempi hiihtämään! Uskallan jopa ehkä lähteä yksin hiihtämään.
Hirveästi polttelis jopa ostaa omat sukset enstalveksi. Sitten voisin onnellisesti vedellä Pyynikillä mun aamuaerobisia suksilla! Ja tietysti joululauluja kuunnellen.

weheartit


Sitten tietysti talveen kuuluu se luistelu,jota mulla on ihan kamala ikävä! Ja se umpihankitennis!
Sitä en ollukaan pelannu aikasemmin, enneku jokunen vuosi sitten Ranjan mökillä taidettiin pelata sitä koko viikonloppu. Se oli parasta. Joonas oli siinä kyllä aika ylivoimainen :D mulla se pallo lensi aina niin huti ja piiloon,ettei siitä tahtonu tulla mitään.




Jos Tampereella asumisessa pitäsi alkaa etsimään huonoja puolia niin se olisi varmasti se että talvi on täällä lyhyempi kun meillä kotona. Siellä tulee ensilumi aikasemmin ja sulaa poies myöhemmin. Siellä on ne kaikki lapsuuden pulkkamäet ja traumoja jättäneet hiihtoladut. Ja joulupukki ja pajakylä.
Onneksi puhelimeni päivälaskurini kertoo että jouluun on enään ainoastaan 101 päivää!  

Joko saan lähteä toppahousuostoksille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti