A moment on the lips forever on the hips

Nyt haluan puhua vähän niistä pahamaineisista herkuista ja laihdutuksesta tai ylipäänsä kiusauksista.
Korostan,etten ole asiassa mikään expertti mutta kuitenkin tiedän mistä puhun.
Tarkotus ei ole varsinaisesti tehdä mitään vihamielistä postausta vaikka mulla tätä kirjottaessaki alkaa kärtykäyrä nousemaaan.
Ehkä oman tyhmyyteni takia,miten joskus olen voinu ajatella asiat niin naiivisti.

Joskus muutama vuosi sitten, olin tosi toi tyytymätön itseeni niinkuin melkein aina teini-ikäisestä lähtien.Välistä tuli kausia,että ajattelin aloittaa "laihduttamisen" ja välistä ei kiinostanu tippakaan. Vaikka samaan aikaan itkin peilin eessä ku vaatteet kiristi.

"Sitten ensiviikolla aloitan,nyt vaan PAKKO saada tämä munkki"

Sitten ku "aloin" laihduttamaan,kyllästyin alkuunsa kun se ei ollukaan niin helppoa.
Kuka sano että sen pitäs olla helppoa?
Ite minä ne makkarat sinne vyötärölle olen syöny,ja ihan oikeana rangaistuksena on kärsiä niiden häviämisestä.
Tosiaan "laihduttaessani" en ollut yhtään valmis tulemaan itseäni vastaan esimerksiki ruokavaliossa.
Ajattelin että kaikkea voi syödä.

"Kun eihän nyt sentään yksi pitsa kaikkea kaada?"

Ei se välttämättä,mutta helposti sama toistuu taas seuraavalla ja seuraavallla viikolla ja oho sitä ollaan taas lähtötilanteessa.
Sitte taas itkin ja ängstin ku se paino ei pudonnutkaan!? HALOO  MISSÄ VIKA? No olisko se siellä viikolla syödyssä pitsassa ja donitsessa?

Maistuuko se pitsa oikeasti niin hyvältä,että olet valmis kestämään sen morkkiksen mikä sieltä tulee?

Ei ainakaan mun mielestä.

Tätä samaa oravanpyörää jatku,melkeinpä viimevuoteen asti.Yritin todistella itselleni ettei mun tarvi luopua mistään herkuista tai alkoholista ku se painohan putoaa sieltä kyllä.
Joka aterialla meni helposti pari palaa leipää,vaikka se pelkkä ateriakin olisi riittäny.
Iltasin piti syödä kunnolla lisää leipää ja sokerijuqurttia että jaksaa nukkua aamuun asti.
Aamulla sitte vatsaan meni vähän sokerimehua ja lisää leipää. Tai pahimillaan sokerimuroja. Ja edelleenki kuvittelin syöväni terveellisesti. Hitto mikä idiootti.

No entä sitten se liikunta?
Liikuin hyvällä lykyllä kaks kertaa viikossa,joskus en sitäkään ja sitte raivostutti ku se paino
ei taaskaan pudonnu vaan pysy kokoajan paikallaan. Yhdistettynä järkyttävä ruokavalio ja liikkumattomuus ei varmasti taannu mulle mitään pudonneita kiloja.

Kun kyllähän se niin vain on että kaikkea ei vaan voi saada.

Ei vaan voi saada unelmien vartaloa ja kuvitella että voi jatkaa elämistä pitsoilla ja kebabeilla.
Kun ei se vaan toimi niin.
Pitää olla valmis luopumaan niistä roskaruuista ja nousta ylös sieltä sohvalta.
Ja se,että uuden elämäntavan opetteleminen vaatii aikaa ja totuttelua,eikä kaikki muutokset tapahdu hetkessä.Jos mie en olisi alkanu muuttamaan mun elämäntapatottumuksia pikkuhiljaa ni väitän aika kivenkovaa,että mun superdieetti ei olis menny niin hyvin. Ensin tietysti karsin ihan kaiken sokerin ja herkut poies. Alkuun ihan kokonaan ja sitte myöhemmin annoin itselleni luvan syödä niitä vähän viikonloppuisin.Sitten tiputin punasen lihan,etenkin kaiken sen prossessoidun roskan kuten makkarat ja pekonit poies.Sitten päätin etten enään koske einesruokiin vaan valmistan ruoat itse,joten tiedän varmasti mitä ne sisältää.
Kun ruokavalio oli kunnossa aloin hyvin pian olemaan huomattavasti energisempi ja aasinsiltana siitä
aloin lisäämään liikuntaa viikkoihini. Alotin käymällä kolmesti viikossa salilla.

Paino alkoi tippumaan tasaiseen tahtiin alemmas. Vähän tuli jossain vaiheessa takapakkia,kun multa löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Vajaatoiminnan oireena ovat yleensä väsymys ja painonnousu ja mulla huomattiin se siinä kohtaa ku se paino ei enää millään tippunu alas. Kaikesta huolimatta olisi tosi raukkamaista syyttää mun teiniaikojen lihomista pelkästään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ihan ite mie olen ne ruuat sinne suuhuni oon tukkinu eikä mikään hemmetin rauhanen.

Kun päästi irti niinstä jokapäiväisistä herkuista,pitsoista,karkeista,limukasta ja huonoista hiilareista
ja huomasi kuinka erillaiselta tuntuu,kun kroppa käy puhtalla ravinnolla,ei niitä osannut enää kaivata.
Ja ennenkaikkea opetteli sen itselle sopivimman kultaisen keskitien siellä ruokaviidakossa.
Itse syön viikot dieetiruokavaliolla,mutta sitten esim perjantaina tai lauantaina tankkaan hiilareita.
Se tarkoittaa sitä,että saan ihan luvan kanssa syödä karkkia,pastaa ja vaikka sipsejä.
Mun paino silti putoaa kokoajan,koska muistan sen kohtuuden.
Vaikka lupa on syödäkkin herkkuja ni niitä ei mätetä kuitenkaan koko viikonloppua vaan vain yhtenä päivänä. Ei mopoilla tähtiin niinku meidän äitillä on aina tapana sanoa :)

Hyvän ruokavalion ja liikkumisen seurauksena,muutuin myös tosi paljon ihmisenä.
Se valittaja,aina kaikesta kitisijä,hyviä tekosyitä keksivä,ja aina kärtyinen jossu oli poissa ja tilalle oli tullut iloinen,energinen tyttönen,joka ei enää valittanu ku hissi oliki käytössä ja portaita piti mennä.
Joonas ainaki on tyytyväinen :D

Toinen avainjuttu minkä tajusin ylipäätänsä ruokavaliosta,on se että syödyn ruuan määrällä ei sinänsä ole merkitystä tippuuko se paino vaan sillä mitä sieltä kurkusta työntää alas.
Itse´syön nykyään päivän aikana ihan järkyttävän määrän ruokaa! Löytyy kaks lämmintä ateriaa,joinaki päivinä kaksi välipalaa,mutta aina vähintään yksi ja sitte tietty iltapala ja se hirviö aamiainen. Ja uskokaa tai älkää paino tippuu alaspäin kokoajan.
Mutta jos sieltä menis alas sama määrä niiitä sokerimuroja,makkaroita,kebabbia,sokerimehua,pullia ja viikonloppusin alkoholia ni ihan satavarmasti se paino nousee ylöspäin !

Nytkun aloin tässä avautumaan,ni jatketaan vielä hetki niistä niin pahamaineisista hiilihydraateista.
Sekin oli aikoinaan virhe,että kuvittelin laihtuvani syömällä ollenkaan  hiilareita,
Okei,kyllähän se paino tippu vähän alaspäin,mutta hiilarimattomuus takasi sen,että en jaksanu ylläpitämään sellaista dieetttiä ja hyvin äkkiä oltiin taas lähtöpisteessä. Tai sitte mätin viikonloput kaikkea paskaruokaa,mikä oli täysin plus miinus nolla tilanne.

ARGH! Mulla niin kärtytyttää!

Ei niitä hiilareita pidä pelätä,vaan esimerkiksi kaurapuurossa,perunoissa,täysjyväpastoissa on kaikissa "hyviä" hiilareita! Tämän oivaltamiseen mulla meni aikaa,mutta luojan kiitos olen asian nyt tajunnu.

Mulla olis vielä lukemattoman paljon avauduttavaa ja kerrottavaa niin tästä samasta aiheeesta,mutta ehkä lopetan tähän ettei tule tolkuttoman pitkää tekstiä :D
Ja jää jotain muihinkin postauksiin!

Nyt lähden polkemaan töihin ja purkamaan samalla kiukkuani :----DD

Jossu