tiistai 22. syyskuuta 2015

Nyt on ikävä salille!

Puolitoista viikkoa ilman salia ja hikilenkkejä alkaa jo painaa kropassa. Tämä liikkumattomuus kolottaa jo mun jokaikistä kehonjäsentä.
Mun hartiat on jumissa ja varmaan lysähtäneen kasaan. Oi hyvästi teille alkavat hartialihakseni,jotka hieman uskalsitte kurkata päivänvaloa ennen treenitauon alkamista !
Mun vatsa ei toimi kunnolla,enkä nuku öitäni niin hyvin. Olo on kauhea löllökasa. 
Onneksi mie omistan puntarin,koska muuten panikoisin että kaikki vaivalla rehkityt jo menetetyt kilot olis tullu takasin. Pirun flunssa kun pidensi treenitaukoa.

Alunperin treenitauon syynä oli lähelle hiljaa hiipivä ylikunnonpoikanen. Kroppa ei vaan enään jaksanut eikä ehtiny palautua ennen uutta treeniä ja väsymys kehossa alko kasaantua. Piti ottaa etäisyyttä treenaamiseen vielä tässä vaiheessa,kun sen itse tajusi eikä vasta sitten kun lääkäri pistää treenikieltoon ja pakkolomalle. Treeitauon oli tarkoitus kestää viikon,mutta tottakai viikon loppupuolella sain flunssan. Se pidensi treenitaukoa entisestän,koska vikatikki tässä vaiheessa olis mennä sinne salille treenaamaan puolikuntosena. Sitten ainaki odottais se pakkoloma.

Inhoan yli kaiken olla kipeänä. En ole yhtään sen sortin ihminen,että osaisin maata kotona kattomassa telkkaria enempää kuin yhden päivän. Mulla alkaa ärsyttään ja päätä särkemään jos en saa raitista ilmaa ja jotain tekemistä. Yritin viimeseen asti taistella vastaan,mutta lopulta oli myönnyttävä ja haettava sairauslomaa. Tässä taas yksi hirveän hyvä syy,miksi kuulutan terveellisen ruokavalion ja ylipäätänsä elämäntapojen perään. Haluan tehdä voitavani,että mun vastustuskyky olis tosi korkealla. Onneksi tämä kuitenkin oli ensimmäinen flunssa koko vuotena.Ja toivottavasti viimenen




Tänään mulla tuli pinna täyteen liikkumattomuuden kanssa. Tunsin itseni niin massiiviseksi norsuksi,että ihan itketti. Löin lenkkitossut jalkaan ja lähdin viipottamaan ja toivoin ärsytyksen ja pahan olon jäävän jonnekkin pusikkoon matkan varrelle.
Kuuntelin hyvää musiikkia ja huulisynkkasin tarpoessani Pyynikin metsäpolkuja. Kohta huomasin kuinka innoissani pysähdyin kuvaamaan syksyistä metsää ja kaikki biisit kuulosti kivalta.
Kappas kiukku oli kadonnut !
Edes vesisade ja puhelimen akun loppuminen,ei vieny mun hyvää mieltä enään poies. Vitsi kyllä liikunta tekee ihmeitä! Ei ihme,että vastaantulijat tuijotti minua näreissään,kun vesisateesta huolimatta naamani oli kuin Hangon keksi.



Punttisalille en kuitenkaan vielä tällä viikolla hyvin suurella todennäköisyydellä palaa. On tuo kehonhuolto jääny vähän vähemmälle,joten loppuviikon jumppakalenteri on varattu sille.
Hyi minua,pitäs opetella venyttelemään oikeasti huolellisesti ja useammin. Onneksi salillamme sentään tarjotaan ihan ohjattuja venyttelytunteja,että varmasti jokainen kehon osa tulee käytyä lävitse.

Nyt suuntaan lämpimään suihkuun ja nukkumaan,että jaksaa aamun venytteytunnilla olla jo pirtsakkana! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti