New Years Eve ♥

Jokaikinen vuosi mulla tuppaa olemaan se vuoden viimeinen päivä niin epäonninen ku olla ja voi.
Tänäkin vuonna onnistuin toheltelemaan töissä kaataen varaston lattialle puolet HeVi-kuormasta päälleni ja lattialle nestemäisen pesuainepullon
ja saamalla aivan minimaalisen sirpaleen sormeeni,joka kiusaa minua vieläkin ja on ihan mahdoton saada poies.
Onneksi pääsin töistä sen verran aikaisin,että kerkesin uinua päiväunet ja herätä uudestaan tähän vuoden viimeiseen päivään.

Mutta kuinka ollakkaan vuosi 2014 on takanapäin. Mikä tuntuu oikeasti tosi hullulta.
Viime vuonna tähän aikaan pakattiin hirveää vauhtia muuttolaatikoita ja odoteltiin kuin kuuta nousevaa lähestyvää muuttoa.
Tämä vuosi oli ihanalla tavalla paljon parempi kuin edeltäjänsä. Tein tähänastisen elämäni isoimman ja parhaimman päätöksen ja muutin turvallisesta Rovaniemestä Tampereelle. Päätös on myös ehdottomasti ollut oikea. En osaa kuvitella itseäni enää ollenkaan asustelemassa siellä. Tietysti perhettä ja kavereita on koko ajan kamala ikävä ja heippojen sanominen on mulle vieläki tosi kova
paikka. Onneksi on kuitenkin olemassa kaiken maailman skypet,whatsupit ja facebookit joilla yhteydenpito on niin helppoa.
Vuosi 2014 oli myös täynnä pettymyksiä ja kompastuskiviä,kuten tietysti jokavuosi. En päässyt vielä haluamaani kouluun,joka tietysti vähänlaski fiilistä,
Kärsin kauan aikaa ikävistä masentelu-ja itkukohtauksista,mutta onneksi niihinkin löytyi apu kun sain tietää sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Mutta ensivuosi! Siitä tulee paras! Heti tammikuussa pääsen ihanan Sonatan keikalle,minkä ihana Saaga kustansi mulle joululahjaksi,helmikuussa täytän huimat 22 ja saadaan taas tänne Rovaniemivieraita!
2015 vuosi on myös täynä ihania ja tosi odotettuja keikkoja! Ac/Dc,H.E.A.T,Def Deppard ja
monia monia muita,joista ehdottomasti paras ihana Katy Perry! Voi sitä on odotettu kyllä kovasti!
Huhtikuussa suuntaamme äiskän ja Jennan kanssa viikoksi Lontooseen! IIIK! en ole sisäistänyt vieläkään asiaa,vaikka lentoliputkin löytyy jo takataskusta!
OI päästään käymään Harry Potter-kierroksella, nähdään Big Benit ja London Eyet! Voi siitä tulee niin huippua,etten malta odottaa!

Tietysti myös aina pitäis muka tehä uudenvuodenlpauksia,jotka ei sitten kuitenkaan ikinä pidä. Mieki haluaisin luvata vaikka mitä! Haluaisin luvata
kirjoittaa joka päivä vuoden ajan päiväkirjaa,jotta yksikään ihana muisto ei jäisi poies,haluaisin postata tänne paljon useammin,haluaisin tehdä jokapäivä
jonkin pienen hyvän teon. Aukaista mummoille ja papoille ovia,antaa pulloja paleleville pullonkerääjille,maksaa köyhälle bussimatkan. Onhan näitä.
Ehkä tänävuonna onnistun jossain lupauksissa!

Nyt aletaan Saagan kanssa valmistautumaan uuden vuoden rientoihin! Hyvää uutta vuotta kaikille ihanille!

Tässä vielä muutamia kuvia meidän viime vuodesta ♥

pieni tirku ei tykännyt mamman opiskelusta 

Meän festarimajoitus !

Ihania joulun höpöjuttuja

Joulu on heti mun synttäreiden jälkeen paras asia vuodessa. Olen ehdottomasti jouluihminen. Rakastan yli kaiken sitä kaikkea jouluhössötystä,koristeita,kynttilöitä,herkkuja ja jännitystä mitä toiset sanoo antamistasi paketeista ja mitähän sitä itse saa.

Nytkin olen niin innoissani vaikka onkin vasta 1. Adventti. Meillä on jo kuusi koristeltu ja joulukynttilät haettu. Olen koko aamun katsonut Disneyn joululeffoja perunoita kuoriessani. (Lämmitin jopa väärän levyn samalla ja ihmettelin miksei ne halvatun potut jo kiehu..)Pienenä en voinut ymmärtää kun äiti aina sano että on kivempaa antaa lahjoja toisille kuin itse saada niitä. Pidin sitä aikuisten juttuna. Nyt kun itse on vanhempi ei edes osaa toivoa oikein mitään. Toivoin ainoastaan putkirullaa,jolla voin rullailla kipeitä lihaksiani.

Sen sijaan mulla on isot suunnitelmat kaikkien muiden lahjoista! En jaksa odottaa 24 aamua että pääsen antamaan lahjani ! Äiskä taisi olla oikeassa.

Meillä on perheen kanssa ihania jouluperinteitä,joita ilman ei joulu tunnu joululta. Olen siis kotoisin Rovaniemeltä ja aina aaton aattoiltana on napapiirillä megaiso tapahtuma,jossa näytetään kun joulupukki lähtee matkaan lahjanjakokierrokselleen.

Kun olin pieni,muistan kun se lähti aina eri tavalla. Yhtenä vuonna oli porokyyti ja toisena helikopteri. Sitten siellä on aina erillaisia esityksiä ja tonttunäytelmiä. Yleensä iskä on vieny meidät siskokset sinne. Kun joulupukki on lähtenyt,annetaan toisillemme ryhmähali ja toivotetaan hyvää joulua .Tänä vuonna on siinä ja siinä kerkeänkö sinne ollenkaan,sillä saavun rovaniemelle vasta silloin aaton aattoiltana. Äiskällä on puolestaan aina tapana herättää meidät aattoaamuna lyhdyllä. Se on ihana perinne. Ja aina katsotaan Jennan kanssa joulupukin kuumalinja. Jos sitä ei tulisi olisi joulu ehdottomasti pilalla. Itse ei olla ikinä sinne uskallettu tosin soittaa xD sitten on tietysti se Samu Sirkan joulutervehdys 

 Alotetaan myös lahjojen kerjääminen heti herättyämme. Pienenä ärsytti kun vanhemmat halusi kokoajan pitkittää ja pitkittää lahjojen avaamista. Sitttemmin on muodostunut perinne että saadaan jo heti aamupuurolla avata yhdet lahjat jotta selvitään iltaan asti.  

Manteli joulupuurossa-perinnettä ei meillä ole juurikaan harrastettu. Varmaankin siitä syystä että äiskä aina unohti sen. Yhtenä vuonna sitten äiskä lyöny puuroon niin paljon manteleita että jokaisen lautasella oli vähintään se viisi. Ihana äiskä ♥

 En malta odottaa seuraavaa vapaapäivääni ,että pääsen kauppoihin tuhlaamaan vaivalla ansaittua palkaani kaikkiin ihaniin lahjoihin! Pitää tosin yrittää olla vähän järkevä,koska joudun raahaamaan kaikki junassa Tampereelta Rovaniemelle.

Ja voi huomenna on vihdoin 1.päivä joulukuuta! Saan alkaa katsomaan The Joulukalenteria!

Vaikka ne Näsät on vieläki ihan kamalan pelottavia....

Oi ja ihana siskoni täyttää 18-vuotta perjantaina! Sitä tuntee itsensä jo niin vanhaksi ♥

Disney-yliannostus

Mun aamuinen verikokeeseen menoni tyssäsi taas lyhyeen. Olin varautunu mehupulloin jopa, koska lähes aina pökerryn kokeen jälkeen. En tiä ihme juttu.

  Yritin jo viimeviikkolla käydä siellä,mutta 2 tunnin jonotuksen jälkeen luovutin, koska meinasin myöhästyä töistä. Tänään se tyssäsi,koska kukaan ei edes lääkärini ole maininnut ettei kilpirauhaslääkkeitä saa ottaa ennen koetta. No huomenna uusi yritys.

Tulin kotia ja rakensin meidän sohvalle ihanan sohvapesän ja aloin katsomaan Dumboa. Tuli mieleeni se pieni pehmo Dumbo, jonka halusin eilen adoptoida Prismasta mukaani. Melkein kassajonossa jo ollessamme Joonas sai mut ympäripuhutta viemään Dumbo takaisin hyllyyn. Mulla niin tuntui pahalta viedä se takaisin. Se kerkesi jo ymmärtää pääsevänsä hyvään kotiin ja sitte se viedään takaisin hyllyyn muiden pehmojen sekaan.

Mie niin menen hakemaan sen sieltä kotiin. En kestä ajatusta,että jokin pieni uhmaikäinen sen sieltä vie ja rettuuttaa ihan henkihieveriin :(

Dumbo oli ehdottomasti mun lapsuuden lempi Disney-elokuva Bambin lisäksi. Sitten rakastuin Pocahontasiin niin kovasti että se on vieläkin ehdoton ykköseni. 

Täytyy myöntää että olen tositosi kova Disney-fani. Ne kaikki ihanat elokuvat ja hahmot ovat olleet inspiraationani vasempaan Disney-käteeni. Pocahontas,Ariel ja Lumikki siellä jo onkin. Tilaakin löytyy vielä kunhan keksin kuka sinne liittyy seuraan. Dumbo olisi kyllä ihana lisä prinsessojen keskelle ♥

Elämänmittainen tavoitteni on saada kasaan kaikki Disney klassikot. Mulla itselläni hyllyssä komeilee 26 klassikkoa eli siispä koko klassikkosarjan 52:sta puolet! 

 Salaa suunnittelen jo matkaavani Disneylandiin,enkä palaa sieltä ollenkaan vaan jään asumaan ihanaan prinsessalinnaan.  Sitten uiskentelisin Arielin kanssa,kiusaisin merirosvoja Perer Panin kanssa,ottaisin yhteen Helinä keijun kanssa, laulaisin Baloon kanssa ja voittaisin Herkuleksen voimannostokisassa. Voi että se se vasta ois elämää.♥

Parempi kuin eilinen

Tänään oli parempi päivä. Johtuu varmaan siitä että sain nukuttua hyvin ,vaikka kissat aloittivat taas aamukuuden terrorisoinnin.  Ja sain nyt juotua ne aamukahvit. Halusin hamstrata jättikupilillisen kofeiinia sisuksiiini,mutta meillä ei ole yhtään jättikuppia. Mikä on kyllä harmi. Hyvä syy lähteä ostamaan semmoinen ikeasta tai indiskasta. 

Onneksi minulla on kuitenkim ihana lempparikahvimuki

Sitten mulla tekisi mieli vaihtaa taas sängyn paikkaa.Olen ihan toivoton. Tykkään niin kovasti aina vaihtaa järjestystä. Maksimissaan meillä on ollu sama järjestys ehkä kahen kuukauden verran. Sängyn paikkaa vaihdoin viimeksi pari viikkoa sitten.

Mutta se on aina kovin virkistävää! Joka ainoa kerta vannom itselleni,että tämä uusi järjestys sopii meidän asuntoon parhaiten,enkä vaihda sitä enään ollenkaan. Niimpä niin.

Inspiraation saamiseksi riittää pelkästään vaikka uudet verhot tai taulukehykset.   

Ollaan nykyisessä kämpässämme asuttu vajaa vuosi ja meillä on ollu jo lukemattomia erillaisia järjestyksiä. Jo rovaniemellä asuemmsamme Joonas kielsi multta järjestysten vaihtamisen sitä aina seuraanneen kaaoksen takia. Nyt teen sen aina salaa kun se on töissä.

Tänäkin sunnuntaina suuntaan jälleen töihin Hervannan hirmujen seuraan. Kesken meikkihetkeni mun oli pakko ottaa kuva mun uudesta  henkkamaukan meikkipussista. Se on pinkki ja kaiken lisäksi kiiltävä. Ei vois osua paremmin mulle!  En ole ostanut uutta meikkipussia aikoihin ja kyllä tämänkin kohdalla kävin pienen taistelun itseni kanssa.

Lisäksi ulkona oli hyvin harmaata ja ikävää,että päätin piristää itseäni ulkoiluttamalla uusia uggejani !  

     

Paska lauantai

Tiedättekö sen tunteen kun heräät ja katsot kelloa ja tajuat että sulla on 15 min aikaa keretä töihin? Minä tiedän vähän liiankin hyvin. Jouduin juoksemaan töihin meikit puolitiessä ja ilman aamukahvia. Mikä loistava alku päivälle

Töissä mikään ei innostanut,kaikki otti päähän ja minua vaivasi ihan jäätävä päänsärky koska se pirun kahvi jäi välistä. Koko pää tuntui ihan tunkkaiselta pumpulilta. Ei kiva yhtään. Ärsyttää olla niim koukussa kofeiiniin etten pärjää päiväkään ilman hedaria. Kun työpäiväni oli vihdoin ja viimein ohi pääsin kotia ja join ison kupin kahvia. Ja jotta en selviäis liian helpolla tästä harmaasta lauantaista niin tosiaan eihän meillä toimi patterit. Koko kämppä on kuin eläisi napajäätiköllä. Hautauduin sohvalle tyynymeren ja kahden peiton kanssa. Tarkenin juuri ja juuri. Pieni unihetkikään ei vienyt päänsärkyäni poies .

No mutta eihän meillä tietenkään ole särkylääkettäkään. Nyt istun edelleen tässä tyynykasassa ja masennun. Onneksi mulla on sentään monta kautta South Parkkia. Ja niin tosiaan. Tietokoneeni ei suostu kanssani tippakaan yhteistyöhön,joten kirjoittelen tässä tabletilla,mikä on aika haastavaa ja hitaampaa kun en vielä yhtään händlää tätä..

Virtahepokin pyllistää mulle

Ja tottakai mulla haluttais hirveästi jotain hyvää. Ja tietysti sitäkään ei ole. Enkä varmaan lähde kauppaan.

Ostettiin hunajapomeloakin kun se kuulosti niin eksoottiselta,mutta se oli kyllä vähän lievä pettymys.. sieltä ei paljastunutkaan ihana melonimaisen makea hedelmä vaan sitrushedelmä joka oli aika kirpsakkaa >:(

Väsynyt palkkapäivä

Mulla oli tänään palkkapäivä eli siis ehdottomasti kuukauden paras päivä.

Tarkoituksenani oli ostaa vain uudet pöksyt haaroista ratkenneiden tilalle, mutta päädyin

niiden lisäksi ostamaan myös uuden laukun ja uggit. Hups. Mutta siis ainahan niitä tarvii..

Lisäksi Kiia lähti seurakseni,joten oli myös hyvä syy piipahtaa keskustorilla sushilla,mitä olen himoinnut jo monta viikkoa.

Eilinen ilta venyi vähän pitkään,joten olen tapellut lähes koko päivän hirveää väsymystä vastaan. Bussissakin silmät luppasi ja olin niin omissa maailmoissani että meinasin ajaa pysäkkini ohi.

Oltiin siis eilen Joonakseen kanssa Jonne Aaronin levyjulkkareissa. Oli niin ihanaa olla pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Muutankin kuin Lidlin kassan takana. Ja etenkin vielä Jonne Aaronin keikalla.

Vaikken tykännyt yhtään siitä,että Negative jäi määrittelemättömälle ja epämääräiselle tauolle Jonnen soolouran takia niin täytyy myöntää että varsinkin tästä uudesta soololevystä olen kyllä tykännyt todella! Muistan vieläki milloin "löysin" Negativen ensimmäisen kerran. Olin noin 10-vuotias ja satuin näkemään The Moment Of Our Loven musiikivideon. Olin sen jälkeen raapustanut päiväkirjaani että löysin nyt uuden lempibändini. Se olisi vain paljon parempi jos laulaja ei näyttäisi niin paljoa naiselta.

Apua oon nolo

Ihana keskustori <3

Oli niin kovin kivaa viettää Joonaksen kanssa aikaa. Vaikkakin asutaan yhdessä nähdään toisiamme yleensä vain vilaukselta. Koska Joonas tekee yötyötä niin sen tulessa kotia mie jo uinun onnellisena. Kun itse lähden aamulla,Joonas nukkuu vielä ja kin tulen takaisin on se juuri yleensä lähdössä töihin. Mutta sitten tämmöiset yhteiset hetket ovat entistä arvokaampia <3

Puspus

Kissamainen juttu

pieni Minttuni ♥

Jos olisin eläin olisin ihan varmasti kissa. Kaikki päivät olisivat pyhitetty leikkimiselle,nukkumiselle ja söpönä olemiselle.
Ja mitä pulleampi olisit sen ihanampi vain olisit. Meidän perheellä on aina ollu kissoja,enkä voisi kuvitellakkaan elämää kodissa ilman viiksikavereita.

Meillä täällä asustaa kaksi kissalastani Tirku ja Minttu,jotka ovat ehdottomasti silmäteriäni. Tykkään hemmotella lapsiani ihanilla seitiherkuilla ja kuivatulla kanapaloilla. Tämä näkykiin etenkin Tirkun vyötäröstä....
Vaikka pienet lapseni ovat ihanimpia maailmassa,tykkävät ne raastaa mamman hermoja,mitä ihmeellisemmillä jutuilla. He esimerkiksi inhoavat sitä kun Joonaksen kanssa nukumme aamu kuutta pidempään. Aika tarkalleen joka aamu kuuden jälkeen pompii Tikru tasaisin väliajoin sänkyymme mouruamaan kovaa nälkäänsä. Jos mouruaminen ei auta,
alkaa Tirku syömään seinissä olevia johtoja.Se viimeistään saa meidän ylös ja Tirku sen
kyllä tietää
Jos Tirku kuitenkaan ei saa meitä hereille tulee Minttu perässä. Minttu sitten
yleensä onnistuukin,sillä hänen herätyskeinonsa on äärettömän raivostuttavia. Mintun lempijuttuja on hiustemme syöminen ja tassulla naamaan tökkiminen niin kauan että silmät aukeaa ja nousemme ruokkimaan heidän korkeutensa. Kun aamuruoka on mahasssa alotetaan ympäri kämppäää ravaaminen ja mamman tahallinen ärsyttäminen..Sitten nukutaankin tyytyväisinä taas päiväruokaan asti.
Kerran tikru ei malttnut odottaa edes aamuun. Tirku oli vielä silloin pieni pentu kun hän ja edesmennyt kissamme Pörri päättivät yhdessä varastaa
kanapalat kaapista. Pörri piti tassulla ovea auki ja Tirku pienempänä kävi kaapissa nappaamassa pussin suuhunsa..Naurattaa vieläkin,että miten
kuiten ne ovat sen keskenään suunnitelleet! "hei mene sinä tuonne kaapiin kun olet pienempi,niin minä pidän ovea auki!"

sitä ollaan niin halikaulaa ♥

Molemmat mutta etenkin Tirku yrittää myös monesti huijaamalla saada lisää ruokaa. Esimerkiksi lähtiessäni aamuvuoroon vielä Joonaksen nukkuessa,ruokin kissat samalla kun keitän itselleni kupposen kahvia. Kun Joonas herää esittää Tirku olevasa kuolemankielissä kovan nälkänsä takia,jotta iskä menisi lankaan ja antaisi ruuan. Tirku ei ole vielä tajunnut että kyllä me Joonaksen kanssa kommunikoimme keskenään hänen ruoistaan. Sama toistuu myös kun Joonas lähtee töihin ja antaa lähtiessä ruan ja itse tulen kotiin heti sen jälkeen ollaan taas niin nälkäkuoleman partallla että...

Omien lasteni lisäksi minulla on neljä ihanaa kummilasta! Saagan kisulit Titiuu ja Tiiperö sekä uudet kisupienokaiset Hepuli ja Kempula ovat
myös vallanneet ison osan tädin sydämmestä! Etenkin pieni Hepuli! Häntä suloisempaa pienokaista saa kyllä hakea <3  Vastaavasti Saaga on sitten minun lapsieni kummitäti.
Hemmotelen herkkupaloilla myös tädin pienokaisilla Saagalla viereillessani. Tiiperö ja Titiuu tykkäävät penkoa tädin laukkua herkkupalojen toivossa.
Olen yrittänyt etsiä jo ympäri Tamperetta kaikille pienokaisille joulukalentereita lähestyvän Joulun takia! Vielä en ole onnistunut sitä löytämään,mutta jos niikseen käy,loihdin itse kaikille omat herkkujoulukalenterit♥ Mulla on myös tapana aina juhlistaa pienokaistemme syntymäpäiviä lahjoin ja seiti-kermavaahtokakuin ♥

pieni Hepuli! ♥

Pikkuinen ihan poseerasi kummitadille ♥

Ja mikä parasta ! Tampereelle avataan Suomen ensimmäinen kissakahvila ensiviikolla! Ollaan kyllä odotettu sitä Saagan kanssa kuin kuuta nousevaa! Voiko ihanampaa ideaa ollakkaan! Saat siemailla kahvia ja nauttia kissojen seurasta  ♥ Tekisi niin mieli adoptoimme,sieltä kaikki pienokaiset mukaamme ♥

Hiusten vaalentaminen C-vitamiinilla

Olen saanu hurjasti kyselyjä,siitä että miten tämän oikein toteutan niin päätin sitten tehdä siitä kokonaan oman postauksen.
Kuten varsinki minut tuntevat henkilöt tietävät,etten viihdy samassa hiusvärissä kovinkaan kauaa. Vaihtelen aina mustan ja shokkipunaisen välillä,jolloin hiukseni kärsivät ihan uskomattoman paljon. Tällä kertaa halusin taas hiuksiini uuden värin.
Lähdin projektiin kuitenkin vähän varovaisemmin kuin viimekerralla,sillä kaavailemistani violeteista latvoista tuli totaalinen fiasko ja koko homma meni ihan kaivoon. Ja luottokampaajani on 707km päässsä,joten Ranjakaan ei minua ole täällä pelastamassa jos mokaan taas.

 Siispä lähin pikkuhiljaa raidoittamalla ensin haalistamaan mustaa väriäni. Olin vasta saanut hiukseni toipumaan kunnolla viime kerran söhellyksestä ja taas ne joutuvat hirveän käsittelyn kohteeksi.
Voi hiusparkojani
Sitten ihana Kerttu jakoi minulle kullanarvoisen vinkin. Hiuksia voi vaalentaa myös C-vitamiinilla!
En ollu ikinä kuullutkaan koko asiasta!
 Juttu painui unholaan muutamaksi viikoksi kunnes sitten yksi ilta tuijotin bussin ikkunasta
heijastustani,ja katoin kauhistuneena ruskeanblondin sekaisia hiuksiani. Ei luoja ne oli pakko värjätä.
Viimekerrtoihin verrattuna olin hiukan fiksumpi,sillä olen aina vaihtanut päivässä väriä,mikä siis siis tarkoittanut miljoona värinpoistoa yhden päivän aikana. Siinä olen menettänyt rutkasti rahaa ja senttimetrejä kutreistäni.
Kuitenkin. Siispä opiskelin koko illan kotona kuinka c-vitamiinivaalennus käytännössä toimii. Aamulla kävelin kauppaan ja ostin purkin c-vitamiiniä ja aloin tuumasta toimeen.
Itse ostin siis ihan normaaleja c-vitamiinitablettejä.Lisäksi projektiin tarvitsin shampoota. Itse käytin kuolleen meren mutashampoota,mutta kuuleman melkeinpä mikä tahansa shampoo käy tähän hommaan.Löin noin 30-40kpl tabetteja muovipussiin ja aloin moukaroimaan.

Moukarointia jatkettiin siis niin kauan aikaa että kaikki tabletit olivat aivan hienoa jauhetta.
Sitten jauhe vain sekoituskuppiin. Perään 2 rkl shampoota ja itse laitoin 1 rkl vettä,jotta levitys oli hiukan helpompaa. Ja tosiaan en suosittele kuitenkaan tätä vasarataktiikkaa välttämättä,koska muovipussihan meni rikki ja c-vitamiinipölyä joka paikassa. Toisella vaalennuskerralla olin fiksumpi ja löin tabletit tehosekoittimeen.
Ja niin sitten vain sörsseli päähän! Vaikutusajalla ei ole sen kummemmin väliä,koska toimenpide ai vahingoita hiuksia. Kuivattaa kylläkin ,joten suosittelen pitämään hoitoainetta poispesemisvaiheessa
hiukan pidempään. Itse annoin muhennoksen olla päässäni noin pari tuntia.

Täytyy sanoa,etten uskonut sen olevan hirveän tehokas mutta lopputulos yllätti minut täysin!
Voi jos olisin aina tiennyt tämän!

Ennnen vaalennusta ja sen jälkeen.

Toistin koko toimenpiteen seuraavana päivänä ja nyt minulla on ihanat pinkit hiukset,josta haaveilin niin kovin kauan!
Kiiton Kertun säästin rutkasti rahaa ja hiusteni kuntoa ♥