Frisbeegolfia!

Mulla ja Joonaksella oli kerrankin harvinaisesti keskellä viikkoa yhteinen vapaapäivä! Ilma oli sattumoisin tosi aurinkoinen ja lämmin,joten me pakattiin eväät ja frisbeet mukaan ja lähdettiin frisbeegolfaamaan!
Laji on mulle vielä aika tuore tapaus ja voin sanoa ettei lukeudu todellakaan mun vahvimpiin lajeihin :D Pelasin tänä syksynä frisbeegolfia ekan kerran elämässäni,vaikka Rovaniemelläkin olisi ollut siihen mahdollisuus. Iskä kävi monestikkin sitä pelaamassa,mutta mulla vaan ei tullu ikinä lähdettyä mukaan. Mulla oli vähän ennakkoluuloja lajia kohtaan ja pidin sitä tosi tylsänä. Mitä intoa nyt oli heitellä frisbeetä maaliin? Vaikkutti yhtä tylsältä ja turhalta ku mitä mun mielestä golf on.
Mutta kuinka ollakkaan koukutuin lajiin ensikerralla! Oli yllättävän haastavaa saada se frisbee sinne maaliin. Ja pointtina lajissa on saada se frisbee lentämään maaliin mahdollisimman vähillä heittokerroilla.

Suomen frisbeegolfliitto kertoo pelin säännöistä näin:

Frisbeegolfissa on tarkoitus suorittaa rata alusta loppuun mahdollisimman pienellä heittomäärällä. Voittaja on se pelaaja, joka käyttää vaaditun ratakierroksen tai -kierrosten pelaamiseen vähiten heittoja (rangaistusheitot mukaan lukien). Radan jokainen väylä aloitetaan avauspaikalta ja päätetään väylämaaliin eli koriin. Avausheiton jälkeen pelaajat jatkavat siitä, mihin edellinen heitto pysähtyi. Pelattuaan väylän loppuun pelaajat siirtyvät seuraavan väylän avauspaikalle ja pelaavat väylän. Näin jatketaan, kunnes he ovat pelanneet radan kaikki väylät. Frisbeegolfradat on tavallisesti suunniteltu vaihtelevaan metsäiseen maastoon, jonka luonnolliset esteet rajoittavat kiekkojen lentoratoja. Luonnolliset esteet ovat oleellinen osa peliä, eivätkä pelaajat saa missään tapauksessa muuttaa niitä helpottaakseen väylän pelaamista. Pelaajien tulee pelata rata sellaisena se kuin se on ja jatkaa siitä, mihin edellinen heitto pysähtyi,ellei säännöissä toisin määrätä.

Nuista luonnollisista esteistä sen verran että välillä ne on niin haastavia,että saa kyllä pelätä kadottavansa kiekon kokonaan. Mun kiekko esimerkiski paukahti keskelle ihanaa suoaluetta,ja sitä hakiessani jalkani upposi nilkkoja myöten ihanaan mutaliejuun. Joonas taas sai omansa loiskahtamaan keskelle puroa ja melkein onnistui kadottamaan sen metsään.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lajia! Se ei todellakaan ole tylsää ja tämäkin ennakkoluuloinen sen oppi ! :)

ruokatauko!

Oma sali kullan kallis ♥

Suurin osan mun vapaa-ajastani menee kuntosalilla,joten oma täysin kuntosalilleni omistettu postaus olisi ehdottomasti paikallaan.
Treenaan siis Tampereelta löytyvillä GoGo Liikuntakeskuksissa. Kun muutin Rovaniemeltä Tampereelle halusin salin,joka oikeasti tarjoaa kaikkea. Hyvää punttisalia,hyvää kuntosalia ja ison valikoiman ryhmäliikuntatunteja. Rovaniemellä kävin saleilla,joista  jokaisesta mielsestäni puuttui jotain,enkä jaksanut käydä niillä motivaatiopuuteen takia. Ajattelin että jos on maailman paras sali,ei siellä voi malttaa olla käymättä. Ja ninhän siinä kävi!Viikonloppun lepopäivien jälkeen on ihanaa päästä treenamaan ! Meillä bodypumpataan ja hypitään attackissa lähes pimeässä salissa discovalojen tahtiin,joten ei tarvi turhaan pelätä että apua naama punottaa,kun ei sitä kukaan kuitenkaan näe!
  Plus ei kukaan oikeasti katso salilla toista,että apua ku tuo on punanen. Sinne on tultu treenaamaan eikä tuijottelemaan toisten punasia naamoja.

GoGon Facebook-sivut

GoGon facebook-sivut

GoGo.fi

Gogolla on ystävällinen ja ihana henkilökunta,kodikas tunnelma ja mahtava tarjonta.
Sen lisäksi,että kuntosaliltamme löytyy kaikki Les Mills-konseptin tunnit se tarjoaa myös
ratsastusta,suurinta pudottajaa,häädieettejä,ulkoilma punttisalia,tankotanssia,infrapunasaunaa ja monia muita!

Maksan itse kuntosalistani 60e kuussa. Jotkut jaksaa päivittellä,että miten pystyn ja viitsin maksamaan noin paljon kuussa "pelkästään" kuntosalista.Jos multa kysytään, 60e on älyttömän pieni summa noinkin hyvästä salista. Mulla on ison tuntivalikoiman lisäksi käytössäni kaikki muutkin Gogo liikuntakeskuskset. Meillä Hämeenpuistossa yksi,joka on viiden minuutin päässä meiltä kotoa,hämeenkadulla toinen ja Hervannassa kolmas,jolloin esimerkiksi suoraan töistä on helppo poiketa kuntosalille tai mennä Hervantaan treenamaan ennen töitä.
Sitäpaitsi kuukaudessa 60e on pieni summa ja jos se ei menisi kuntosalin jäsenmaksuun,se menisi varmasti paljon huonompaan. Uusiin vaatteisiin,herkkuihin,turhaan shoppailuun tai kurkusta alas.
Kuusikymmpiä kuussa on siis täysin sijoitettu omaan hyvinvointiin ♥

GoGon Facebook-sivut

GoGon Facebook-sivut

GoGon Facebook-sivut

 Mun treenitauko loppui vihdoin eilen! Olipa ihanaa palata takaisin salille ja päästä heti kokeilemaan uutta BodyAttack ohjelmaa! Oli muuten aika paha.
Tänään sitten tuntuu oikein kunnolla eilen treeni pitkään aikaan. Pakarat on niin jumissa,etten pääse tästä penkiltä omin avuin ylös. Pitää jäädä tähän katsomaan Modern Familya loppupäiväksi.
Pienellä venyttelyllä varmasti selviän tästä päivästä ja ilalla lenkki kulkee jo sutjakkaammin!

Paluu superdieettiin: Kysymyksiä ja vastauksia

Blogissa on ollu muutama päivä nyt vähän hiljaiseloa,mutta kun puoli Rovaniemeä oli meillä täällä kylässä niin mulla ei kerta kaikkiaan ollu aikaa kirjoitella. Nyt sitten asia korjaantuu ja saattte tavallaan toivepostausta!
   Superdieetti edelleen kiiinnostaa kaikkia tosi paljon,ja mulle esitetään siitä edelleen hirveästi kysymyksiä. Kysymyksiä satelee kommenttiboksiin,sähköpostiin kuin kasvotustenkin. Nyt on aika vastailla niihin !
Vastapainoksi uusille kuville yritin kaivaa koneelta vanhoja kuvia itsestäni,jolloin olin kaikista painavimmillani. Näiden julkaisu ei olis tullut kuuloonkaan vielä muutama kuukausi sitten,mutta nyt lähinnä naurattaa ja vähän hirvittää minkä näköinen olen ollu. Tiedän,etten enään näytä samanlaiselta sotanorsulta,joten näiden julkaiseminen oli vähän helpompaa :D

Miten jaksoit nousta aina aamuaerobiselle?
Aluksi se oli tosi vaikeaa,enkä millään olis jaksanu lähteä aamulla klo 7 juoksemaan,kun olisin voinu vaan nukkua. Siihen heräämiseen tottu hirveän nopeasti ja aamulenkeistä alkoi oikeasti nauttimaan. Kun lähdin mukaan superdieetiin,päätin etten lipsu kertaakaan. Kun kynnys lipsumiselle oli korkea,oli siitä helpompi pitää kiinni. Jos olisin luistanut ensimmäisen kerran lenkistä tai syömisistä,seuraava lipsahdus olis tullu heti perään äärettömän helposti. Ja toisekseen,tiesin kuinka tärkeä aamuaerobinen on painonpudotuksen kannalta. Olin kyllästynyt elämään sotanorsuna ja aamulenkki klo 7 oli mielestäni pieni hinta siitä,että saan terveellisen vartalon ja hyvän olon. Kun paino alko tippumaan,motivaatio aamulenkeille oli vieläkin suurempi. Vinkkinä sanon,että illalla kannattee laittaa kaikki aamulla tarvitsemat lenkkivaateet ja tarvikkeet valmiiksi. Sitten vaan suoraan sängystä lenkkipöksyihin ja menoksi !

Paljonko lähti senttejä?
Dieetin aikana vatsan ympäriltä lähti peräti 11 cm,reisistä 2 cm,vyötäröltä 7 cm ja lantiosta 8 cm.
Kaiken kaikkiaan kuuden viikon aikana menetettyjä senttejä lähti 28!

Parhaat puolet superdieetissä?
Apua mitä tähän nyt sanois. Koko dieetti oli mahtava,koska se muutti mun elämän kokonaan! Tykkäsin siitä,että ruokavaliot ja saliohjelmat oli tehty sulle valmiiksi eikä ite tarvinnu vaivata päätä sillä,että mitä saa syödä ja paljonko. Säännöllisen ruokarytmin opettelu oli myös iso oivallus ja plussa,joka tuli siinä sivussa sisäistettyä. Ja se tietysti,että oppi pitämään sen ison liikuntamäärän osana elämäntapaa.


Haastavinta superdieetissä?
Aluksi päänvaivaa tuotti paljon se,että sai sovitettua sen kaiken kellon tarkkudella syömisen,treenaamisen,työt ja vapaa-ajan sopivaan balanssiin keskenään. Alkuviikkoina pidin vihkoa käsilaukussa koko ajan mukana,josta aina tarkistin monelta nyt piti tänään syödä lounas ja paljonko pähkinöitä sai olla välipalassa tai moneltako tänään piti olla treenaamassa,että kerkeää syödä sen kaiken ruuan. Nopeasti sen kaiken sisäisti ja oppi sen rytmin,millälailla jokainen päivä kulkee. Päänvaivaa tuotti myös esimerkiski kun mun kesäloma osu juuri dieetin kanssa päällekkäin. Se tarkoitti sitä,että Rovaniemellä en käyny kavereiden kanssa baarissa ja kannoin junassa kylmälaukussa päivän valmiiksi mitattuja ruokia,ettei tarvi lipsua ollenkaan vaikka kesälomalla olenkin. Ensimmäinen koettelemuskin sattu kesälomalla,kun Jenna paisto valkosipulipatonkia! ÄÄ olisin voinut tappaa siitä patongista! Mutta seuraavana päivänä oli vieläkin parempi olo ja ylpeä itsestäni kun en sortunut kiusauksen edessä. Ruokien kantaminen jokapaikkaan oli välistä myös hyvin haastavaa ja rasittavaa. Kylmälaukusta tuli kyllä paras kaveri!


Milloin hermoja todella koeteltiin?
Mun hermoja koeteltiin todenteolla loppuvaiheessa. Kun hiilareita alettiin vähentämään ja treeniä lisäämään,ei vaan energia meinannut riittää. Töissäkin kun oli pakko vielä käydä. Silloin monesti mietti itsekseen,että miksi tähän tuli lähdettyä ja olenko mie valmis kestämään tämän kaiken.
Mulla oli puhelimessa päivälaskuri,joka kerto ettei ollut montaa päivää enään jäljellä ja se autto jaksamaan. Kun peilistä näki että vartalo pieneni,sen voimalla kesti yllättävän pitkälle. Dieetin jälkeen oli yllättävän vaikeaa palata syömään taas hiilaripitoisemmin ja sen opetteluun meni tosi kauan aikaa.

Oliko nettivalmennusta helppo noudattaa? Vaikkei kukaan ollut "pakottamassa" treenaamaan?
Mun mielestä oli. En koe että olisin tarvinut siihen jonkun,joka kokoajan pakottaa menemään eteenpäin. Mulla autto se,että minä ja Saaga lähettiin projektiin yhdessä. Sitä vältty sortumisilta,kun tiesi ettei se toinen kuitenkaan sorru. Ei halunnut olla se osapuoli joka sortuu ekana :D
Kyllä sekin autto noudattamista,että valmennuksesta oli maksanut. En halunnut heittää rahojani hukkaan,jättämällä leikin kesken tai tekemällä hommat vähän sinnepäin. Meillä oli käytössä keskusteluforumi,jossa fitfarmilaiset vastasivat kaikkiin meitä askarruttaviin kysymyksiin niin ruuasta kuin treenaamisestakin. Jutan tsemppiviestit auttoivat myös!

Kuinka vaikea dieettiä oli noudattaa?
Dieettiä ei ollut mielestäni vaikea naudattaa. Ruoka oli suurinpiirtein samaa,mitä olin syönyt siihenkin asti. Säännöllinen ruokarytmi tuli "uutena" asiana ja ruuan määrä oli paljon isompi kun mitä aikasemmin söin. Välillä tuli koettelemuksia,mutta niistä kyllä selvittiin määrätietoisuudella. Haluan mielummin saada liikakilot itsestäni kauas poies ennemmin kuin syödä yhden pullan,jonka hurmio kestää vain sen yhden hetken mutta morkkis sitäkin kauemmin. Ja kun olin ottanut alusta asti nollatorelanssin lipsahdusten suhteen,helpottui tiukan dieetin noudattaminen aina päivä päivältä.

Miten selvisin terassikaudesta ja muista juhlista,jotka osu superdieetin kanssa päällekkäin?
Tässä vähän sama asia kuin tuossa pullassa. Uusia juhlia tulee aina,eikä karkit,sipsit ja alkoholi maailmasta lopu. Halusin niin palavasti eroon liikakiloistani,ettei tullu mieleenkään pilata koko hommaa,lähtemällä esimerkiksi juomaan sen takia kun kaikki muutkin lähtee. Baarissa ja terassilla istuin kyllä,mutta jääveden kanssa! Loppuillasta olin se,joka ei oksentanut ja örveltänyt ja aamulla lähdin hyvillä mielillä lenkille. Ylimääräsiä kaloreita ei tullu juotua,mutta ihan samallalailla olin mukana porukassa enkä kokenut jääväni paitsi mistään. Plus muistin edellisestä illasta enemmän kuin muut.

Pysyykö menetetyt kilot poissa?
Tämä ei liity millään tavalla superdieettiin vaan se on ihan täysin itsestä kiinni. Jos dieetillä tiputtaa monia kiloja ja sen jälkeen palaa takaisin limukoiden,hampurilaisten ja einesten maailmaan niin totta helvetissä ne tulee takaisin. Siitä on ihan turha syyttää superdieettiä vaan ihan itseään. Niinku olen aikaisemmin oivaltanut ja todennut,että laihdutusta ei saa ajatella kuurina vaan uutena elämäntapana. Kyllä mulle esimerkiksi aamulenkit ja maitorahkat on tulleet ihan pysyvästi. Tottakai kun dieetin on lopettanut ei tarvitse enään elää niin orjallisesti vaan nauttia elämästä. Niin mieki teen. Eikä grammaakaan ole tullut takaisin.


Kuinka selvitä pahoista päivistä?
Pahoina päivinä mie aina ajattelin,että miksi olen lähteny tähän mukaan. Miksi mulla ei ole hyvä olla ja haluanko tätä todella. Haluanko mahtua mun vanhoihin farkkuihin vai siirtyä shoppailemaan isojen tyttöjen liikkeeseen? Ei, en halunnut. Se riitti jaksamaan pahojen päivien yli.

Toiko painonpudotus onnen?
Tavallaan ja tavallaan ei. Pienentynyt vaatekoko toi tietysti lisää itsevarmuutta,mutta mun pääkoppa ei pysynyt samassa tahdissa laihtumisen kanssa. Ajattelin itseni edelleen niin isona kuin dieettiin lähtiessäkin. Olin onnellinen sotanorsunakin,en vain ollut tyytyväinen itseeni. Hyvä olo tuli isona bonuksena kaupan päälle,kun treeni alko kulkemaan ja kroppa kävi terveellä ruualla. Kun oli hyvä olo,oli heti iloisempi. Eli tavallaan se toi onnen ja tavallaan ei :)


Toivottavasti vastasin edes jokseenkin hyödyllisesti kaikkiin kysymyksiin. Jatkossa saa edelleen esittää kysymyksiä,kommentteja ja toivepostauksia. Kaikki on tervetullutta! :)
Lopuksi julkaisen kuvan,mitä multa on toivottu ja kyselty,mutten ole uskaltanut sitä julkaista. En tiedä mikä aivopieru minuun iski,että päätin nyt julkaista internetissä oman alusvaatekuvan,mutta se sopi kuin nyrkki silmään tähän loppuun. Eli superdieetin ennen ja jälkeen-kuva alusvaateissa!

Nyt on ikävä salille!

Puolitoista viikkoa ilman salia ja hikilenkkejä alkaa jo painaa kropassa. Tämä liikkumattomuus kolottaa jo mun jokaikistä kehonjäsentä.

Mun hartiat on jumissa ja varmaan lysähtäneen kasaan. Oi hyvästi teille alkavat hartialihakseni,jotka hieman uskalsitte kurkata päivänvaloa ennen treenitauon alkamista !

Mun vatsa ei toimi kunnolla,enkä nuku öitäni niin hyvin. Olo on kauhea löllökasa. 

Onneksi mie omistan puntarin,koska muuten panikoisin että kaikki vaivalla rehkityt jo menetetyt kilot olis tullu takasin. Pirun flunssa kun pidensi treenitaukoa.

Alunperin treenitauon syynä oli lähelle hiljaa hiipivä ylikunnonpoikanen. Kroppa ei vaan enään jaksanut eikä ehtiny palautua ennen uutta treeniä ja väsymys kehossa alko kasaantua. Piti ottaa etäisyyttä treenaamiseen vielä tässä vaiheessa,kun sen itse tajusi eikä vasta sitten kun lääkäri pistää treenikieltoon ja pakkolomalle. Treeitauon oli tarkoitus kestää viikon,mutta tottakai viikon loppupuolella sain flunssan. Se pidensi treenitaukoa entisestän,koska vikatikki tässä vaiheessa olis mennä sinne salille treenaamaan puolikuntosena. Sitten ainaki odottais se pakkoloma.

Inhoan yli kaiken olla kipeänä. En ole yhtään sen sortin ihminen,että osaisin maata kotona kattomassa telkkaria enempää kuin yhden päivän. Mulla alkaa ärsyttään ja päätä särkemään jos en saa raitista ilmaa ja jotain tekemistä. Yritin viimeseen asti taistella vastaan,mutta lopulta oli myönnyttävä ja haettava sairauslomaa. Tässä taas yksi hirveän hyvä syy,miksi kuulutan terveellisen ruokavalion ja ylipäätänsä elämäntapojen perään. Haluan tehdä voitavani,että mun vastustuskyky olis tosi korkealla. Onneksi tämä kuitenkin oli ensimmäinen flunssa koko vuotena.Ja toivottavasti viimenen

Tänään mulla tuli pinna täyteen liikkumattomuuden kanssa. Tunsin itseni niin massiiviseksi norsuksi,että ihan itketti. Löin lenkkitossut jalkaan ja lähdin viipottamaan ja toivoin ärsytyksen ja pahan olon jäävän jonnekkin pusikkoon matkan varrelle.

Kuuntelin hyvää musiikkia ja huulisynkkasin tarpoessani Pyynikin metsäpolkuja. Kohta huomasin kuinka innoissani pysähdyin kuvaamaan syksyistä metsää ja kaikki biisit kuulosti kivalta.

Kappas kiukku oli kadonnut !

Edes vesisade ja puhelimen akun loppuminen,ei vieny mun hyvää mieltä enään poies. Vitsi kyllä liikunta tekee ihmeitä! Ei ihme,että vastaantulijat tuijotti minua näreissään,kun vesisateesta huolimatta naamani oli kuin Hangon keksi.

Punttisalille en kuitenkaan vielä tällä viikolla hyvin suurella todennäköisyydellä palaa. On tuo kehonhuolto jääny vähän vähemmälle,joten loppuviikon jumppakalenteri on varattu sille.

Hyi minua,pitäs opetella venyttelemään oikeasti huolellisesti ja useammin. Onneksi salillamme sentään tarjotaan ihan ohjattuja venyttelytunteja,että varmasti jokainen kehon osa tulee käytyä lävitse.

Nyt suuntaan lämpimään suihkuun ja nukkumaan,että jaksaa aamun venytteytunnilla olla jo pirtsakkana! :)

Unelmien treenikassini

Tämän sunnnuntain pyhitin täysin haaveilemiseen. Mun oli tarkotus siivota vaatehuone,mutta se tuntu just nyt tosi turhalta hommalta. Sen sijaan päätin kuluttaa aikaani datailemalla pitkästä aikaa kunnolla. Uusin vähän blogini ulkoasua ja surffailin kaikilla ihanilla urheiluvaate-sivuilla.

Mulla on edessäni jälleen kerran uusien treenivaatteiden osto. Mun viidestä treenihousuista on tällä hetkellä ainoastaan yhdet,joiden kanssa pystyn juoksemaan,ilman että nitä tarvitsee koko ajan kiskoa ylös. Ne muut neljät nykyseltään ylisuuret treenihousut ovat siirtyneet ansaitulle osa-aika eläkkeelle ja toimittamaan rentojen kotihousujen virkaa.

Haaveilin tänään ihan olan takaa. Tein paljon kollaaseja ja hyppelin eri sivuilla kasaten unelmien treeniasukokonaisuutta.Siitä olen vähän hauska pukeutuja,että normaalisti mun vaatteiden värimaailma koostuu mustasta,leopardikuviosta ja farkusta.Sekä bändipaidoista. Mutta kun kyse on treenivaatteista,niin mitä enemmän värioksennusta sen parempi! Tosi harvoin mulla näkee
salilla täysin mustaa asukokonaisuutta. Mulla on yhdet ainoat mustat Niken treenitrikoot,jotka mulla on ollu jo muutaman vuoden. Ne ei ole ikinä pettäny mun luottamustani.

Mutta nyt saanko esitellä: rakkaimmat treenihousuni! <3

Jokainen näistä on ostettu H&M:ltä. Oon ite tykänny henkkamaukan treenitrikoista tosi paljon. Ne istuu aina kuin nakutettu eikä rasita lompakkoa. Sen takia oon varmaan hamstrannu sieltä viimekuukausina lähes kaikki uudet ja ihanakuosiset trikoot. Mun treenitopit on sitte kaikki lähes yksivärisiä. Ihan niin pitkälle en mene että trikoot olis eri kuosia kuin toppi tai toistepäin.Ei nyt ihan niin hulluiksi ruveta.

Nyt kun treenivaateosto on edessä,olen monena iltana käyny kurkkimassa eri nettikauppojen tarjontaa. Kaupugilla on jokakerta pakko käydä Stadiumin hyllyjen välissä vähän hypistelemässä ja haaveilemassa. Onneksi seurraavaan palkkapäivään ei ole enään kovin kauaa ja voin toteuttaa vihdoin mun treenivaatevaraston uusimisen !

Jos olisin menossa ostoksille juuri nyt,mun uusi treenikassini näyttäisi kutakuinkin tältä.
Mutta tiedän,että kun se päivä koittaa että mulla on vihdoin aikaa lähteä sinne kaupungille koko päiväksi valitsemaan mun uusia treenivaatteita,ne näyttää ihan eriltä. Sitä mennään aina vähän fiiliksen mukaan.
Niinku salillekkin lähtiessä. Alkaa olla jo niin paljon vaihtoehtoja yhdistellä treenivaateita yhdeksi kokonaisuudeksi,että vaatekriisi meinää tulla jo pelkstään salille mentäessä !?


Lähden nyt jatkamaan haaveiluani iltakävelylle. Pakko päästä poies hetkeksi tästä tietokoneen ääreltä.


Kuvassa olevat vaatteet:
Niken treenitoppi-stadium
BLACC - Electric treenitrikoot-sportamore.fi
Niken keltaset treenitrikoot-zalando.fi
SOC sports bra-stadium
RÖHNISCH treenitoppi-stadium
NIKE W ZOOM FIT-treenikengät-stadium
Nike - Legendary London Diamond Capri-sportamore.fi
ADIDAS W CT AOP BRA-stadium

Suunniteltu sortuminen vai totaalinen repsahdus?

Jokaikinen joskus dieetillä ollut ihminen on ihan varmasti taistellut repsahtamisen ja etenki siitä koituvan morkkiksen ja  itseinhon kanssa? Tai jos on onnistunut välttämään repsahtamisen,sitä halua vastaan on taisteltu sitäkin enemmän.
Kaupungilla tekisi mieli ostaa salaa yksi viineri ja syödä se kulman takana katseilta piilossa tai kauppareissulla sujauttaa kassajonossa yksi/monta suklaapatukkaa vaivihkaa kassahihnalle ostosten sekaan. Sitten ne voisi popsia naamaan illalla telkkaria katsoessaan ja kukaan ei saisi ikinä tietää. Niin tämä on tuttua varmasti jokaiselle dieettaajalle/ laihdutuskuurin kanssa kamppailevalle.
Minkä takia halu repsahtaa ja poiketa suunnitellusta ruokavaliosta on niin kova?
Kenties kaipaus entisiin herkullisiin ja epäterveellisiin elämäntapoihin tai luulo siitä että ei tämä yksi pitsa keskellä viikkoa nyt yhtä painonpudotusta kaada. Tai yksinkertaisesti siinä,että kaikki kielletty kiinnostaa ja haluttaa. Aina.

Vaikka itse olen onnistunut jo pudottamaan -21.4 kg elopainoani,en minäkään ole selvinnyt ilman jäätävää halua sortua niihin kiellettyihin herkkuihin. Varsinkin superdieetillä,jolloin kaikki ylimääräinen oli ankarasti kielletty. Valehtelematta ei tainnu mennä päivääkään,etten olis haaveillu mättäväni kokonaisen suklaalevyn kerralla naamariin. Se on meille jokaiselle varsinkin
entiselle ikilaihdutajalle varsin tuttua. Tarkoitukseni ei ole nyt sepitellä siitä kuinka pahasta repsahtaminen on,vaan siitä kuinka siihen kannattaa suhtautua,jotta saa painonpudotuksen onnistumaan,muttei tarvitse luopua ihan kaikesta herkuttelusta.Koska emme pääse pakoon sipsimainoksia ja kaupan kassalla vaanivia suklaapatukoita.

Kuten jo aikasemmin olen mainunnut,olen löytänyt oman kultaisen keskitieni siitä,että viikot elän pääsääntöisesti dieettiruualla ja viikonloppuisin tankkaan hiilareita. Ja se tankkaus käsitää oikeasti isoa irtokarkkipussia,sipsiä ja jopa kermaviilidippiä.
Ikinä(en ainkaan muista) että olisin viikonlopun mättöjen jälkeen kärsinyt morkkiksesta.
Toisaalta miksen olis?
Olinhan mättänyt itseni täyteen kaikkea "pahaa" ja "kiellettyä".
Siksi koska se oli täysin suunniteltu sortuminen ja nautin täysin rinnoin jokaikisestä suupalasta. Okei kerron suoraan,että paino saattoi nousta kilon tai jopa kaksi,mutta jo maanantaina kun oli palannut ruotuun,nekin tipahti poies itsestään. Kropalla oli taas voimia pudottaa painoa koko viikon. Ja kyllä mun paino on tippunut kokoajan tasaiseen tahtiin alemmas.Ei tietenkään niin
nopeasti kuin superdieetillä,mutta se ei ole tarkoituskaan. Koska ei ole terveellistä,että paino jatkuvasti tippuu hirveää vauhtia alaspäin. En ajattele enään olevani dieetillä,vaan tämä on uusi täysin normaali
elämäntapani.Ja normaaliin elämään kuuluu se herkuttelu. Meni tosi kauan että pääsin sinuiksi tämän ajattelutavan kanssa.

Viikolla saalaattien ja maustamattomien kanojen äärellä on auttanut ajatus siitä eteenpäin,että viikonloppuna saan syödä kunnolla.Viikonloppuisin ruokapuntari on ansaitulla vapaalla. Perjantaina kun jalkatreenin jälkeen pääsee karkkikauppaan,tuntee taas elävänsä.
Mutta jos olisn mättänyt ne viikonlopun herkut keskellä viikkoa,olisin poikenut tavallisesta ja suunnitellusta ruokavaliostani ja viikkorytmistäni. Se olisi ollut totaalinen repsahdus ja aiheuttanut hirveän itseinhon ryöpyn

Ennen mulla oli oma voimaslogan,jonka avulla selvisin esimerkiksi niistä kassakarkeista ja muista kiusauksista."mikään ei maistu niin hyvältä kuin hyvä kroppa tuntuu". Poimin sen joskus jostain kirjasta ja se jäi mun voimasloganiksi.
Ja ennen-sanalla tarkoitan aikaa,jolloin olin vielä massiivinen hylje,joka haaveili tulevaisuudessa sitten joskus laihduttavansa ja kuvitteli sen onnistuvan ilman mitään muutoksia elämäntavassa ja ajattelussa. Jopa ennen superdieetin alkua käytin tuota sloganiani,mutta koska tässä matkan varrella olen tullut itseäni paljon fiksummaksi olen luopunut siitä.
Normaaliin elämiseen kuuluu kavereiden kanssa drinkillä käynti,perjantaipullo tai pitsa lauantai-iltana leffaa katsoessa.Ja niistä kuuluu nauttia täysin siemauksin. Näinollen olen todennut voimasloganini täysin hyödyttömäksi.

Itse kannatan nykyään 80-20 ajattelutapaa ruokavaliossani. Kun 80% ajasta syö tervellisesti ja kurinalaisesti, 20% voi höllätä ja nauttia niistä herkuista ilman minkäänlaista itseinhoa. Koska eihän ne herkut maistu niin hyvältä,jos suuhun tunkiessa ajattelet samaan aikaan että mun ei pitäisi syödä tätä. Elämästä pitää nauttia,vaikka laihdutuskuuri onkin menossa. Ja lyön vetoa,että onnistumisprosentti on paljon suurempi kun itseltään ei totaalikiella mitään.

Toivepostaus: Mun treeniviikkoni !

Muutama ihminen on jo kysellytkin,että millälailla jaan mun treenit aina viikkoa kohden ja kun asiasta pyydettiin omaa postausta,niin nyt saatte jutun mun kuntosalitreenistä ja kuinka sumplin kaiken treenaamisen töiden ja muun vapaa-ajan kanssa :)

Ennen en kauheasti innostunu kuntosalitreenistä,vaan mun treenit koostu joka viikko 2-3 BodyPumpista ja 1-2 BodyAttackista.
Muutamia satunnaisia kertoja käytiin salillakin treenaamassa,mutta kun ei ollu mitään omaa ohjelmaa,tuntu että se kuntosalilla käyminen meni enemmän jutteluksi ja pyörimiseksi kun oikeasti treenaamiseksi. Välillä tehtiin vähän olkapäitä ja välistä vähän reisiä ja kaikki energia meni siihen kun mietti,että mitähän sitten kannattaa tehdä. Lopulta siihen turhanpäiväseen pyörimiseen kyllästy ja salilta lähti kotia ärsytyksen saattelemana,että tämänki ajan olisi voinut käyttää BodyPumpissa paljon
hyödyllisemmin.

Kun lähdettiin mukaan superdieettiin,saatiin sitten ihan saliohjelmat. En kauheasti voi niiden sisältöä tässä avata,koska emme saa paljastaa niitä,mutta ne anto vähän suuntaa sille,että kuinka siellä salilla voi sitten treenata niin että siitä saa oikeasti jotain irti. Oli niissä ohjelmissa paljon kritisoitavaakin,mutta ei siitä nytten :)

 Superdieetin saliohjelma anto paljon kuitenki eväitä siihen,millälailla siellä salilla tulisi treenata.
Ja kun asiasta alko kiinostumaan itsekkin ja ottamaan selvää,alkoi se salilla treenaaminen jyrätä pikkuhiljaa sen BodyPumpin edelle.
Superdieetin jälkeen jatkettiin salilla SuperdieettiPlussan saliohjeilla viikon tai kaksi,kunnes saatiin siitäkin tarpeeksi ja Saaga kehitteli meille ihan oman treeniohjelman. Nyt tuntu ekaa kertaa,että salitreenaaminen menee kirkkaasti jumppatuntien edelle.

Viikossa mulla on yleensä vähän viikosta riippuen 8-10 treenikertaa,joista 4 on lihaskuntoa eli sitä salilla treenaamista ja loput aerobista. Näiden lisäki kuljen monesti pyörällä 19 km työmatkani,mutta tätä en laske treeniksi vaan se on ihan ylimäärästä hyötyliikuntaa.
Aerobiset harjotukset koostuu suurinmaksi osaksi niistä aamuaerobisista ja kerran viikossa pyörähdän siellä BodyAttackissa. On tärkeää treenata molempia niin aerobista kuntoa,jolloin hapenottokyky paranee ja kesävyys nousee,kuin myös lihaskuntoa,jolloin lihaksisto kehittyy. Laihdutuksen kannalta myös lihaskunto on äärettömän tärkeää,vaikka aerobinen harjoitus polttaakin enemmän kaloreita.

Miksi myös lihaskuntoa? Lihaksikkaammalla kropalla on parempi aineenvaihdunta,joka tarkoittaa sitä että levossa kuluttaa enemmän energiaa kuin lihavampana.
Mieki esimerkiksi pystyn syömään nykyseltään paljon enemmän ruokaa lihomatta grammaakaan,toisin kuin sillon siiderivalas aikoina.

 Yleensä pyrin siihen,että viikot treenaan ja  viikonloput on lepopäivä. Viikollakin yritän saada yhden lepopäivän sinne sopivaan väliin. Välistä ei aina onnistu,koska töissäkin pitää käydä,mutta se vaatii vain vähän lisää suunnittelua. Jos en työvuoron takia pääse aamulla aamuaerobiselle,niin pyrin sitte käymään illlalla tai työpäivän jälkeen lenkillä. Tarkotus olis,että aamuaerobinen ja salitreeni olis samana päivänä. Tämä tuntuu jakavan ihmisä paljon kahtia. Osa on ehdottomasti sitä mieltä,että kroppa on liian väsynyt juoksulenkin jälkeen,että salitreenistä sais kunnolla mitään irti. Itse oon kyllä eri mieltä. Mutta meitähän on moneen junaan.


Sitten siitä salitreenistä! Ne on jaettu neljään eri päivään/treeniin,joita me kutsutaan nimellä:

-A-treeni (selkä + vatsat)
-B-treeni ( rinta + olkapäät)
-C-treeni (ojentajat + hauis)
-D-treeni (jalat + peppu)

Eli yhtenä treenipäivänä tehdään aina yksi kokonaisuus. Jokaisena päivänä on 6-8 niitä lihaksia harjoittavaa liikettä. On paljon helpompaa kun treenit on jaettu niihin jalka- ja käsipäiviin. Aikasemmassa treeniohjelmassa oli kaikkia vähän sekasin,mikä vaikeutti tosi paljon mun mielestä sitä palautumista kuin itse treeniäkin.

Se missä järjestyksessä eri treenit tehdään,ei sinänsä ole väliä,mutta meillä toistuu yleensä sama kaava. Keskivartalo- ja jalkapäivää ei mielellään sijoiteta peräkkäin,koska seuraavana päivänä keskivartalotreenistä selkä on vielä kipeä,joten jalkapäivän kyykyt tuntuu siellä,eikä missään reisissä ja pakaroissa kuten olis tarkotus. Myös molempia ylävartalopäiviä ei mielellään peräkkäin.
    Painoista sen verran,että kannattee valita painon jolla jaksaa tehdä justiin ja justiin 8-12 toistoa ja kolme kierrosta. Itse olen oppinu tämän vasta viime viikkoina,että sieltä mukavuusalueelta kannattaa poistua,jos mielii tuloksia. Jos pystyy helposti juttelemaan toistojen aikana,on selvästi aivan liian pienet painot!

Salilla meillä menee yleensä tunnista pariin tuntiin. Jos treenin tekisi ilman juoruilua palauttelujen aikana,selviäisi varmasti reilussa tunnissa koko treenistä.:)
Ennen treeniä on myös äärettömän tärkeää muistaa lämmitellä! Se millä mieki lämmittelen,riippuu aina siitä mikä treenipäivä on kyseessä. Jalkapäivänä lämmitellään crosstrainerillä,selkäpäivänä soutulaitteella ja käsipäivänä esimerksiksi kevyillä käsipainoilla. Lämmittely kestää aina sen verran kun tuntee,että paikat alkaa olla valmiina ja lämpiminä alkavaan treeniin.


Tässä olis aikalailla kasassa pääpiirteittän mun treeniviikkoni! Mahtuu mun viikkoon muitaki liikkumisia,kuten ylimääräsiä juorulenkkejä Saagan kanssa,tai iltalenkkejä Joonaksen kanssa,mutta ne on kaikki vaan extraa ! :) Ja aina välillä pitää käydä tervehtimässä rakasta vanhaa ystävää BodyPumppia <3

 Jos jäi kysymyksiä tai olis muita postaustoiveita ni antaa tulla vain! :)

Voi talvi tule jo !

Mulla on tänään ollu hirveä joulufiilis. En tiä mistä se nyt näin keskellä syyskuuta iski ja vielä näin aurinkoisena päivänä! Olis niin ihanaa kun joulu olis jo ovella ja saisin tuhlata vaivalla ansaitun palkkani kaikkien höpölahjoihin.
Aamulla kun lähdin töistä,istuin bussissa ja kuuntelin joululauluja. Bussin ikkunasta näkyvä vihreä nurmi vähän pilasi mun fiilistä,muttä väliäkö tuolla. Silti tuntu ihan joululta.
Jos jollekkin ei ole vielä tullu selväksi,niin rakastan talvea yli kaiken! Se on paras vuodenaika mitä on ja jos multa kysytään,talvi vois olla ihan ympärivuotinen.
Rakastan yli kaiken niitä ihania aurinkoisia pakkaspäiviä ja kaikkia talviurheilulajeja.
Pulkkamäki,luistelu,umpihankitennis! Ihanaa!
Hiihtämään olen oppinu vähitellen vasta viime vuosina. Ennen olin maailman surkein hiihtäjä. En osannu sitten alkuunkaan oikeaa tekniikaa millä olis päässy eteenpäin,saatika jarruttaa. Ja ne alamäet oli mun pahimpia painajaisia! Edes ladulla ei mulla onnistu alamäkilasku ilman puuhun törmäämistä.
Joskus koulussa hiihettiin kirkkolampea ympäri ja matkan varrella piti laskea pienen pieni nyppylä alas. Eihän se multa onnistunu. Jotenki onnistuin laskemaan ladulta ulos,suoraan poies tieltä, keskelle jäistä lampea ja mun käsi meni siihen ainoaan pilkkireikään koko lammessa. Siinä sitte värjöteltiin oikea käsi umpijäässä ja naama lumessa. Sauvakin multa taisi katketa. Samalla hiihtoreisulla ei päästy Fannin kanssa suksilla ylämäkeä ylös,minkä seurauksena Fannin sauva katkes,samoin kun verisuoni sormesta......
Kerran oli aivan liian nopea vauhti alamäessä,että päätin tehdä hätäjarrutuksen puuhun.
Yks talvi seisoin suksieni mäen huipulla keräämässä rohkeutta alkavaan alamäkeen,kun toinen mun suksista päätti ottaa ja karata. En tarkalleen tiedä vieläkään mitä tilanteessa tapahtu,mutta muistan ku jäin onnettomana mäen päälle selvittelemään kuinka sitten toimitaan kun ei ole toisessa jalassa suksea.

Mutta nykyään olen paljon parempi hiihtämään! Uskallan jopa ehkä lähteä yksin hiihtämään.
Hirveästi polttelis jopa ostaa omat sukset enstalveksi. Sitten voisin onnellisesti vedellä Pyynikillä mun aamuaerobisia suksilla! Ja tietysti joululauluja kuunnellen.

weheartit

Sitten tietysti talveen kuuluu se luistelu,jota mulla on ihan kamala ikävä! Ja se umpihankitennis!
Sitä en ollukaan pelannu aikasemmin, enneku jokunen vuosi sitten Ranjan mökillä taidettiin pelata sitä koko viikonloppu. Se oli parasta. Joonas oli siinä kyllä aika ylivoimainen :D mulla se pallo lensi aina niin huti ja piiloon,ettei siitä tahtonu tulla mitään.

Jos Tampereella asumisessa pitäsi alkaa etsimään huonoja puolia niin se olisi varmasti se että talvi on täällä lyhyempi kun meillä kotona. Siellä tulee ensilumi aikasemmin ja sulaa poies myöhemmin. Siellä on ne kaikki lapsuuden pulkkamäet ja traumoja jättäneet hiihtoladut. Ja joulupukki ja pajakylä.
Onneksi puhelimeni päivälaskurini kertoo että jouluun on enään ainoastaan 101 päivää!  ♥

Joko saan lähteä toppahousuostoksille?

Ihanan herkullinen kasvispasta !

Nyt saatte sen lupailemani kasvispastan ohjeet! Tämä on omakehittelemäni herkku ja yksi lempiruuistani.
En ole mikään hyvä kokki,puhumattakaan leipomisesta,mutta jos mie jotain osaan kokata niin se on tämä pasta. Ja kesäkeitto
Idean tähän pastaan varastin joskus Joonaksen kummitädiltä,mutta tätä on muotoiltu satoja kertoja sen jälkeen. Tämä on kyllä siitä hyvä pasta,että tästä saa niin lukemattomia eri versioita,kun vain on mielikuvitusta. Itselläkin melkein jokainen versio on vähän erillainen. Välillä käytän kesäkurpitsaa,välistä tomaattia. Tai rucolaa tai basillikaa.Tai fetajuustoa tai mozzarellaa. Vaihtoehtoja on satoja.

Tänään tuli tämmöinen:

Raaka-aineina käytin tomaattia,rucolaa,pestoa,fetajuustoa ja täysjyväpastaa.

Pastan valmistaminen on hyvin yksinkertaista.En ole mitannut ikinä,paljonko mitäkin ainetta tarvitaan vaan olen mennyt aina fiiliksen mukaan.

-Pasta kiehumaan
-Kun pasta kiehuu,pestään ja leikataan tomaatit kulhoon
-Tomaattien perään muut raaka-aineet. Rucola ja fetajuusto. Kastikkeena toimiva pesto tai vaihtoehtoisesti avokado lyödään vasta viimeisenä.
- Kun pasta on valmista niin sekaan vaan
-Tämän perään pesto ja mahdolliset mausteet. Itse käytän mustapippuria. Ja paljon
-Sitten vain sekoitellaan

- Tadaa pasta on valmis!

Hengähdystauko

Mun oli tänään tarkoitus postata teille mun ihanan kasvispastan resepti,mutta koska joonas vei mut ulos syömään niin saatte sen sitten vaikka sunnuntaina :) Katsokaas kun enhän mie nyt voin postata sitä reseptiä ilman niitä herkullisia kuvia!

Tällä kertaa ei tule treenijuttuakaan,vaan ihan tavallisia kuulumisia. Pahassa dieettihumalassa ollaan edelleen. Saagan kanssa tehtiin yhteinen päätös ja lyötiin ruokapuntarit ansaitulle lomalle.
Mutta on tämä vaikeaa. Eilen meillä syötiin iltapalaksi tortilloja,enkä muista koska olisin viimeksi ollu niin onnellinen! Maha oli pitkästä aikaa kunnolla täynnä ja ruuasta sai kunnolla energiaa. Melkein itkin illalla suihkussa kun olin niin onnellinen ja kylläinen pitkästä aikaa. Tänä aamuna olin varma,että ainaki kaksi kiloa olis humpsahtanu takasin,mutta kappas. Eipäs ollukaan. Taas yritin todistella itselleni,että haloo pässi et sie lihoa siitä normaalista ruuasta.
Huomaan itsestäni,että mun pääkoppa ei ole osannut tulla samaa tahtia,kun kiloja on karissut. Ajattelen itseni vieläki yhtä isoksi ku sillon parikymmentä kiloa sitten. Se on varmasti osasyy minkä takia tämän "normaalin" ruan syöminen ja hyväksyminen tuntuu olevan mulle niin vaikeaa.

Tuo puntari mun pitäis ihan tosissani piilottaa,koska nyt dieettihumala-aikoina siitä ei taida olla hyötyä ollenkaan. Päinvastoin.
Kun se nököttää tuossa olohuoneen nurkassa niin siihen on helppo astua ohimennen jokakerta ja masentua ku painaaki 100grammaa enemmän kuin aamulla tai huojentua ku paino on edelleen siinä samassa.Pitänee pyytää Joonasta taas jemmaamaan se  multa.

Mielen lisäksi mun koko kroppa on sanonu itsensä ihan täysin irti. Mikään treeni ei enää tehoa,sängystä ei pääse aamulla ylös,kaikki itkettää ja lähikauppaan menoki tuntuu välillä saavutukselta. Mitkään yöunet ei tunnu riitävän,vaan haluaisin maata ihan koko ajan.
Joo ei puhettakaan,että täksipäiväksi suunniteltu jalkatreeni olis onnistunu. Nyt keikutaan erittäin pahasti ylikunnon rajalla. Sen siitä saa kun ei uskalla syödä tarpeeksi,mutta treenaa sitäkin enemmän.
Ensviikolla pidän nyt taukoa salistakin,että saan kropan ja etenki ajatukseni terveen tasolle. Harmittaa ihan kamalasti kun viikkoon ei pääse salille,mutta teidän että ensiviikolla tähän aikaan olo on paljon parempi ja kiitän itseäni siitä etten raahautunu salille väkisin. Plus haluan saada kropan kuntoon nyt tässä vaiheessa,kun ei olla vielä pahasi ylikunnon puolella.

Siispä nyt perjantaina sen sijaan että olisin salilla ähkimässä tai kaupungilla heilumassa,vietän koti-iltaa. Ajattelin että vietän mukavan ja rentouttavan illan pinkissä Turtles-paidassani katsoen Netflixistä Hannah Montanaa,lueskelemalla kaikkia niitä kirjaston kirjoja mitä raahasin tänne pari päivää sitten ja kuvailemalla ihania murusiani <3 Niin ja datailemalla.

Mun ei ollu tarkotus nukkua päikkäreitä,että saan illalla unen.Äsken sitten heräsin kahen tunnin
kauneusunilta tästä sohvalta....Mutta väliäkö tuolla. Mulla ei ole huomenna onneksi vasta kun iltavuoroon meno ja sillon pitää nukkua kun nukuttaa. Ehkä mieki selviän ylös täältä ylikunnon ja dieettihumalan aiheuttamasta suosta,kun yritän muistaa nauttia elämästäki enkä ottaa aina asioita niin kauhean vakavasti.

Dieettihumalassa

Mikä kumma on dieettihumala?

Mulle ainakin se on tullut hyvin tutuksi ja erityisesti viimepäivinä. Jossakin aikasemmassa postauksessa jo totesin,että diettaaminen nousee helposti päähän. Enkä tarkoita tällä nyt sitä,että pienentynyt vaatekoko tekisi ylimieliseksi.
Ei. Tarkoitan sitä kun dieettiruualle tulee liian uskolliseksi.
Ulkopuolinen tuskin edes huomaa onko se dieetti noussu päähän vai ei.Itse tunnen itseni sen verran hyvin,että tiedän nyt ollaan pahemmassa dieettihumalassa.

En myöskään puhu siitä,että haluaisin mättää joka viikko naamaani sipsejä tai pitsoja. Ei mie haaveilen normaalista terveellisestä kotiruuasta.
Kun on syönyt samaa ruokaa monta viikkoa ja kohta kolme kuukautta ja huomaa että se paino putoaa,ei uskalla laittaa suuhunsa enään mitään muuta. Ehkä dieettihumalan voi luokitella omalla tavallaan myös jonkinasteiseksi syömishäiriöksi. Varsinkin kun se alkaa mennä liian pitkälle.

Normaalinkaan kotiruokaan ei uskalla koskea,koska pelkää että se näkyy heti vyötäröllä. Ylimääränen banaani päivässä saa lähestulkoon jo itkemään itsensä uneen tai lähtemään ylimääräselle lenkille sen polttamiseksi. En uskalla palata siihen "normaaliin" syömiseen,jossa aamupalalla voi rauhassa syödä juustoa leivän päällä tai lounaalla nauttia pestoa kastikeena,koska pelkään että laihtuminen pysähtyy siihen paikkaan ja lihominen alkaa. Olen yrittäny hokea itselleni satoja kertoja,että ei kukaan liho normaalista ruuasta. Mie tuskin paisun takasin siitä banaanista tai pestosta.

Kyllä mie tiedän että ne donitsit ja pitsat ja alkoholi on ollu syy siihen lihomiseen,eikä normaali terveellinen kotiruoka.Ja se että teen viikossa 4-5 aerobista treeniä ja 4 lihaskuntotreeniä,niin luulis että vielä suuremmalla syyllä saisi syödä muutakin kuin dieettiruokaa. Mutta kun ei pääkoppa anna periksi.

Välillä voisin antaa oikean käteni kasvislasagnesta,tortilloista tai mansikkajoqurtista,mutta kun niitä ei ole mainittu "sallituissa" ruuissa,niin eihän niitä hitto vie uskalla suuhunsa pistää.

Mikä on tässä vaiheessä enään ihan järjetöntä. Jos syön päivällisellä yhden perunan enemmän kuin olisi sallittu määrä siksi, että ylimääräsen treenin takia mulla on ihan tajuton nälkä, niin koen kamalaa taistelua itseni kanssa. Toinen puoli syyttää kun poikkesin ruokavaliosta ja toinen puoleni muistuttelee kuinka järjetömältä se kuulostaa. Kun on nälkä niin pitää syödä. Kun treenikertoihin nähden liian vähäinen ruoka saa vaipumaan dieettimasennukseen ja sängynpohjalle, pitäisi hälytyskellojen soida.
Ruuan pitäisi tuottaa nautintoa ja kylläisyyttä,ei syyllisyydentuntoa.
Dieetin alussa ymmärsin ja tiesin että niitä ruokatottumuksia on muutettava ja hiilareita varsinkin vähennettävä,jos haluaa saada jotain aikaseksi. Mutta nyt 20kg kevyempänä ja lähes normaalipainon rajoissa en enään ymmärrä. Nyt en tarkoita tällä sitä palaamista entisiin parin vuoden takasiin epäterveellisiin ruokatottumuksiin,vaan sitä että löytäisi sen terveellisen suhtautumisen normaaliin ruokaan. Koska ei kukaan jaksa loputtomiin elää dieettiruualla.

Dieettiruasta normaaliruokaan siirtyminen on yllättävän vaikeaa.Mutta pikkuhiljaa tässä opitaan. Tiedän ettei paino putoa enään niin huimaa vauhtia kun silloin kun lähdin projektiin mukaan. Mitä lähempänä normaalipainoaan on sitä vaikeamminhan se paino sieltä tippuu. Se vaan pitää sisäistää ja hyväksyä.

Ehkä seuraavina dieettimasennuspäivinä kun en uskalla syödä, palaan lukemaan tätä tekstiä ja totean että aina välistä osaan ajatella fikusti eikä se normaali terve ruoka lihota minua sen enempää kuin se dieettiruoka.

Sunnuntaipäivä ulkoilmassa ♥

Tänään oli vapaapäivä niin töistä kuin treenaamisestakin. Mikä sen ihanampaa kuin napata pyörä,kamera ja kaveri mukaan ja lähteä pienelle kuvausreissulle!

En ollut aikasemmin ikinä käynyt Hatanpäällä sijaitsevalla arboretumilla. En tajua miten se on mulla jäänyt välistä,vaikka ollaan asuttu täällä jo kohta kaksi vuotta.

Puisto oli aivan henkeäsalpaavan kaunis! Oli puroja,ruusutarhoja,kartanoita,huvimajoja,vanhoja siltoja,yrttitarha ja hirveästi kesyjä sorsia.

Myös eilisen pitkään venyneen illan jälkeen oli ihanaa päästä ulkoiluttamaan vähän päätäkin kaiken sen tanssimisen jälkeen. Ei ollut väsymyksestä hetken kuluttua tietoakaan!

Kyllä se ulkoilma tekee ihmeitä

.Rakastan sitä,että ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Talven jälkeen syksy on heti seuraavaksi ihanin vuodenaika! Luonto näyttää niin kivalta kun keltaset ja oranssit lehdet on tippunu puista maahan ja pikkuhiljaa alkaa olla jo kylmempi.

Tälle päivälle osui kuitenkin niin aurinkoinen ilma,ettei syksystä ollut välistä tietoakaan!

Vain muutamasta puusta oli lehdet tippunu ja puisto oli täynnä elämää! Oli monen monta sorsaperhettä,lintuja ja perhosia. Harmi,että itse en törmännyt pieneen punkero siileen,joka niin tiitterästi oli Saagan vierellä tallustellut aamuaerobisella :D ♥

Kovasti suunniteltiin jo kuinka ensikesänä rynntään arboretumille piknikille eväskorien ja kirjojen kanssa! Kyllä nyt Hervannan Suolijärven ranta taisi jäädä auringonottopaikoissa toiseksi.

Ihana viettää välistä päiviä ulkonakin ja varsinkin ilman kiireitä tai paineita.

Nykyajan elämä on täynnä pelkkää suorittamista. Koulussa,töissä,salilla ja välistä jopa kotona. Välillä

tarvitsee päiviä,jolloin on lupa vaan olla ja nauttia elämästä ilman minkäänlaisia suorituspaineita.♥

Hyvää sunnuntaita kaikille ja muistakaa tekin nauttia ulkoilmasta!