Porrastreeniä!

Näin maanantain ja uuden alkavan viikon kunniaksi,jaan kanssanne oman porrastreenini!
Lauantaina vietettiin vähän hiilaritankkauspäivää ja sunnuntaiaamuna masu oli niin piukea,että
siellä todentotta muhi pieni hiilarihöttövauva!
Illasta oli ihanaa päästä lenkille ja innostuin tekemään porrastreeniä,mitä en ole tehny aikoihin!
Joskus luisteluaikoina siitä taisi jäädä traumat,kun hypittiin henkihieverissä Lappi areenan portaita,mutta aika kultaa muistot!
Oma porrastreenini ei ole raskas,joten se sopii hyvin vaikka aamulenkin päätteeksi !

Porrastreeni,niinkuin kaikki muutkin treenit, alkaa tietysti lämmittelyllä.
Itse lämmittelin juoksemalla muutaman kierroksen portaita ylös ja alas.

Kun lämmitely oli ohi niin treeni alkoi tasahyppelyillä!
Porrastreenissäni mennään yhtä liikettä aina 3-5 kierrosta,joiden jälkeen pidetään pieni palauttelu
ennen seuraavaan liikkeeseen hyppäämistä

Tasahyppelyjen jälkeen oli vuorossa vuorojaloin hyppelyä.

Siinä ei mennä ylöspäin olleskaan,vaan hypitään yhtä porrasta vasten,vaihtamalla nopeasti jalkoja.

Tätä tehdään myös 3-5 kierrosta ja kerrallaan aina 40s-60s.

Sitten on vuorossa mun mielestä vaikein kierros!

Ylöspäin hypellään ja yhdellä jalalla. Tässä otetaan kaksi kierrosta per jalka eli siis kierroksia on neljä yhteensä.

Oli muuten yllättävän haastavaa viimeisillä kierroksilla saada se jalka pomppaamaan aina seuraavalle portaalle :D

Seuraavilla kieroksilla mentiin sivujuoksua ylöspäin.

Viimesenä liikkeenä tein askelkyykkykävelyä,askeltaen aina joka toiselle portaalle.
ja lopuksi sitte loppuverryttelyä.
Vaikka juoksentelemalla portaita hissukseen ylös ja alas

Yhteenvetona vielä:
-Lämmitelykierros (esim hölkkäämällä portaita ylös ja alas)
-Tasahyppelyin ylös ja hölkällä alas.
-Vuorojaloin hyppelyä yhdellä portaalla (40-60s)
-yhden jalan tasahypyillä ylös ja hölkällä alas ( 2 kierrosta per jalka)
-Sivujuoksentelua ylös ja hölkällä alas
-Askelkyykkykävelyä ylös ja hölkällä alas
-loppuverryttely

Ja jokaista liikettä 3-5 kierrosta ja sitte sitä palauttelua ! :)

Nyt mun on pakko rientää hauistreeniin ja BodyAttackiin!
Huomenna saatte juttua roskaruuasta!

Jossu

Kyllä se juoksu vaan koukuttaa

Muuan ihminen on tainnu joskus todeta,että lenkkeilyyn jää helposti koukkuun? No siihen jää kyllä tosi helposti koukkuun
Vielä vuosi sitten inhosin lenkkejä yli kaiken. Pyörällä tai suksilla ei ollu mitään ongelmaa,mutta kun jalkaisin olis pitäny mennä ni ongelma oli valmis.
Joonaksella monesti ärsytti,kun se olis halunnu lähteä mun kanssa pitemmällekki lenkille ja mie valitin ku pikkulapsi etten jaksa kävellä.
En olis välttämättä uskonu sillon,että nyt mun viikko-ohjelmaan kuuluu 4-5 aamulenkkiä ja jos joku jää jostain syystä välistä ni ai että mulla otttaa päähän!
Menneellä viikolla mun on ollu äärettömän vaikeaa nousta aamulla sängystä kun tuntuu että unta riittäis helposti iltaan saakka. Vaikka menenki jokailta nukkumaan kello kymmenen niin siitä huolimatta olen aamuisin aina ihan kuolemanväsynyt.
Veikkaan,taino Saaga sen heitti ilmoille,että painonpudotuksen takia mun kilpirauhaslääkitys ei ole välttämättä kohdillaan. Pitänee nostaa annosta ja kattoa lähtiskö se helpottaa mun heräämistä aamuisin.

Mutta! Tästä syystä olen käyny viime viikolla muutaman lenkin sitte vaihtoehtoisesti illalla tai siirtäny sen kello seitsemän aamulenkin sitte myöhempään aamupäivälle tai siihen väliin että on saumaa kipasta. Koska se ei ole vaihtoehto,että se lenkki jätetään tekemättä.
Ärsytys on suunnaton jos se lenkki jää joskus työvuorojen tai muiden syiden takia välistä.

En tiä mikä koukutti mut,entisen lenkki-inhoajan,rakastamaan metsässä juoksentelua. Ehkä se oli se paine,että superdieetillä siellä lenkillä oli pakko käydä ja kohta huomasikin,että ei enää stressannu etukäteen sinne lähtemistä vaan sitä jo odotti ja se meni ihan rutiinilla.
Mun mielestä on ihanaa heräillä alkavaan päivään siinä hölkän lomassa ja käydä läpi asioita mitä tulevana päivänä on edessä. Vastaavasti jos aamulla tai muuten ennen lenkkiä edeltää rankka vitutus,se hälvenee äkkiä lenkin lomassa.
Ite olen lenkillä aina tosi luovalla tuulella. Keksin suurimman osan mun tulevista blogiteksteistä lenkillä. Sitte painan mieleeni kaikki mistä haluan kirjottaa ja hoen niitä kotiovelle asti päässäni,etten vaan unohda niitä. Heti ku pääsen alaovesta sisään kirjotan äkkiä kaikki puhelimen muistiin.

Luovan tuulen lisäksi,mut on koukuttanu lenkkeilyyn varmasti myös se kuinka nopeaa siinä kunto nousee ja huomaa oman kehityksensä. Kun aloitelin elämää lenkkeilyn parissa,jaksoin hädin tuskin juosta 500metriä ennenkuin tuntuu että kuolen. Nyt 5 km aamulenkistäni,juosten menee keviästi yli puolet eikä tee tiukkaakaan. Joka aamu huomaan jaksavani pidemmälle ja pidemmälle. Mikä tottakai pitää motivaatiota yllä.

Mulla on lenkkejä varten oma soittolista,jota kuuntelen joka aamu. Välistä se kyllästyttää kunnolla ja skippailen biisejä toisen perään,mutta nyt kun sen on päivittäny niin siitä saa taas aivan uutta intoa.
Kuuntelen yleensä samoja biisejä,joiden tahtiin rehkin BodyPumpissa ja BodyAttackissa. Niissä biiseissä on valmiiksi jo,se oma fiiliksensä ja niistä saa yllättävän paljon voimaa.

Lisäksi mulla ja Saagalla on yks ylivoimainen lemppari treenibiisi,jota mikään muu biisi ei ole vielä päihttäny!  Tämä on paras ikinä ja tämän tahtiin on vuodatettu satoja litroja hikeä :---D

Tässä näin !

Entä minkä takia aamulenkki olisi hyvä tehdä tyhjällä vatsalla?
Aamuisin lihasten glykogeenivarastot ovat tyhjemmät kuin normaalisti ja tällöin keho käyttää polttoaineena rasvaa. Aamulenkki tyhjällä vatsalla jakaa hirveästi ihmisten mielipiteitä. Jotkut on sitä mieltä,että siitä on vaan haittaa tai se vaikuttaa päivällä muuten haitallisesti kokonaisenergiankulutukseen. Oli niin tai näin,itse kuulun ehottomasti sen puolestapuhujiin. Uskon,että sillä oli iso osa mun painonpudotuksen onnistumisessa.

Ihanaa syksy tulee ! <3

Nyt mun täytyy jatkaa aamutoimijani,ettei Saagan tarvitse odotella minua kauan aikaaa muuttokaveriksi :-----D
 Moimoi!

Koneet käyntiin kunnon aamupalalla!

Iskä opetti meille aina ku oltiin pieniä että aamupala on päivän tärkein ateria.

Me ei saatu ikinä lähteä kouluun jos me ei oltu syöty aamulla mitään

Iskä on kyllä fiksu

Sittemmin vasta vanhempana on oppinu sen kuinka tärkeä se aamupala oikeasti on. Etenkin kun liikkuu kahdeksan kertaa viikossa ja välistä kulkee 10 km työmatkat pyörällä ei oikeasti selviäis koko päivästä ilman kunnon aamupalaa.

Ja laihdutuksenkin kannalta aamupalaa ei saisi jättää välistä. Tästä mulla on myös omakohtaista kokemusta. Joskus lukioaikoina saatoin jättää aamupalan syömättä,jotta mulla ei tulis "turhia" kaloreita vaan niitä säästyis illemmalle. Hitto mikä ajattelutapa.

Päinvastoin. Nuina aikoina mun paino vaan nousi vaikka kuvittelin syöväni edes jokseenkin terveellisesti. Eihän se ihan niin ollu.

. Päivällä olin tositosi nälkänen ja saatoin ihan huomaamatta hakea ennen ruokatuntia kaupasta vähän snickersiä,koska en mie millään jaksa siihen ruokkikseen.

Ja se Snickerskö on sitte parempi kuin esimerkiski kaurapuuro?

Jos selvisin ilman turhia välipaloja sinne ruokkikseen asti ni silti etenki illalla tuli syötyä sitte kaikkea muuta ylimäärästä. 

Ja nykyään tiedän mistä se johtuu.

Aamiaisen hyvästä aineenvaihdunta lähtee kunnolla hyrräämään jo heti aamulla. Lisäksi energiaa riitää keveästi seuraavaan ruokaan asti. Kun on energiaa jaksaa luonnostaan paremmin koko päivän.

Illalla energiat on vähissä ja kokoajan kärtytyyttää,ja sitä sitte helposti telkkaria kattellessa syö muutaman leipäpalan liikaaa.

 Nykyään rakastan aamupalaa niin kovasti,että aamulenkillä jo odotan että koska se kotitalo näkyy,että pääsen syömään. Ja onhan se tietysti luonnollista että 7-10 tunnin syömättömyyden jälkeen pitäisikin olla kiljuva nälkä

Jos mulla on semmonen aamu johon aamulenkki ei kuulu,enkä ole menossa aamuvuoroon töihin nautin aamupalan oikein hissukseen.

Se vasta on lystiä.

Nykyään ne teiniaikojen mitättömät/tyhjät aamupalat on vaihtunu erittäin runsaisiin aamupaloihin.

Nykyään mun aamupala koostuu niin puurosta,marjoista,maitorahkasta,mehukeitosta,siemenrouheesta,kahvista,vitamiineistä ja kanamunasta. Enkä ikinä tule luopumaan siitä. 

Alkuun oli tosi vaikea saada alas noin isoa aamupalaa,mutta yllättävän nopeasti kroppa tottu siihen.

Voi mulla riittäisi niin paljon juttua ruokavaliosta niin puhtaasta ruuasta kuin roskaruuastakin mutta taidan säästellä niitä vähän muihinki postauksiin. Ei nyt makeaa mahan täydeltä! :)

Hyvää alkavaa päivää kaikille! 

Uusia tuulia !

Hei!

Täälä taas!

Kun tuossa viettelin dieetin jälkeistä liikuntataukoa ja kävin vähän reissailemassa Oulun suunnalla,niin pietin samalla pientä luovaa taukoa blogista.

Hirveästi olen pohdiskellu viime viikkoinna mun blogin tulevaisuutta ja sitä mitä haluan sillä saavuttaa ja mistä mulla riittää paljon kerrottavaa.
Ajattelin,että koska mun elämä on muuttunu enemmän kuin huomattavasti niiltä ajoilta kun siiderivalaana aloitin blogini,olisi aika kääntää uusi lehti myös tällä puolella.

Olen tullu siihen tulokseen,että näistä hetkistä eteenpäin blogini jatkaa edelleen liikunnan,ruokavalion ja sanotaanko että terveellisen elämäntavan parissa.

Mulla on takana monen monta ihmedieettiä ja onnetonta laihdutusyritystä,että veikkaan että tiiän aika hyvin mistä puhun. Multa löytyy kokemusta niin perselleen olevasta ruokavaliosta kuin myös siitä kuinka tärkeää on välillä pitää lepopäiviä. 

Niinä kuutena viikkona kun kirjoittelin tänne superdieetin etenemisestä,mun kävijämäärät pomppas pilviin ja sain hirveästi palautetta mun jutuista. Oli kiva kirjoitella ja odottelin aina ku kuuta nousevaa etttä pääsen julkaisemaan uuden tekstini. Vaikka sain pudotettua tavoitteeni verran painoa dieetilllä en suinkaan ole vielä tavoitteessani. Painoa pudotetaan edelleen jatkossakin paljon ja sitte aletaan hakemaan lihaserottuvuutta ja kasvattelemaan nitä lihaksia. 

Matka on siis vielä pitkä ja olisi tosi kiva jakaa projektin etenemistä täällä,niin iloja kuin suruja ja ängstiä tulevista takapakeista,koska sehän on ihan fakta ettei kukaan melkeinpä voi niiltä välttyä. Ja kiukutella teille siitä kun en saa karkkia jokapäivä.

Ja kai nyt teilläki enemmän kiinnostaa kuinka mun dieetti ja uuden elämäntavan opetteleminen täällä sujuu kuin muutama random juttu aina kuukauden välein ? :----D

Ja hei nyt viimesenä! Sain vihdoin aikaseksi heittää tuon mun lukijabannerin tuohon vasempaan reunaan,niin klikkailkaa rohkeasti ittenne lukijaksi!  Tiedän että teitä pyörii mun sivuilla paljon :D

Ihan senki takia, että kun postaustahtini tästä nopenee huomattavasti niin saatte ekana lukea uudet jutut !

Ja tosiaan suuri kiitos kaikesta kannustuksesta mitä oon teiltä matkan varrella saanut!
Olette kaikki kovin ihania <3

Superdieetin jälkifiiliksia ja tuloksia !

                                                     
                                                     Jee superdieetti on virallisesti ohi! 

Virallisella tarkotan tietty sitä,että superdieetti loppuu tänään,mutta jatkan sitä itse taas huomisesta eteenpäin.  Tosin en täysin näin tiukalla ruokavaliolla kuin nytten. 

En olis ikinä kuvitellu itsestäni,että multa löytyy näinki paljon tahdonvoimaa,että selviän täysin loppuun asti. Kaksi viimeistä viikkoa oli kuitenki kaikista rankimmat.

Ruoka tökki kovasti ja esimerkiksi kanan kanssa mulla oli jo niin nupit vastakkain,että vaihdoin loheen ja paistelin sitä sitte kanan sijasta. En jaksanu käyttää mielikuvitusta salaateissakaan,joten jyrsin joka aterialla kurkkua ja tomaattia. Neki alko kyllästyttää.

Viimeisellä viikolla muutenkin oli pakko jättää yksi treeni välistä. Mun kroppa oli niin väsyny,että pari lepopäivää ei enää vaan riittäny palautumiseen. Monesti illalla työpäivänki jälkeen tuntui vielä siltä kuin olisin ihan vasta noussu sängystä ylös. 

Kokoajan vaan väsytti ja itketti ja ahisti ja masensi.

Nyt kun tässä on levähtäny treeneistä on mieliki kirkastunu kohta lähes takaisin ennalleen.

Pitäs oppia olla väsyttämättä itteään ihan äärirajoille asti,

Nyt on onneksi kuitenkin edessä vielä muutama pakollinen lepopäivä ja ihan FitFarmin toimesta.

 Sen jälkeen taas paukutetaan eteenpäin. Meille annettiin todella hyvät jatko-ohjeet kuinka jatkaa elämää dieetin loputtua,joten mulla ei yhtään pelota jatkaa yksin tästä eteenpäin!

Oli tässä kuudessa viikossa ihan kauhesti hyviäki puolia! Oppi syömään oikein ja pitämään ateriavälit sopivina. Treeneistä oppi kuinka suhteuttaa aerobinen ja lihaskuntoharjoittelu keskenään.

Tuloksia alkoi satelemaan nopeasti kun pääsi kunnolla kiinni dieettiin ja oppi pyörittämään arkeä dieetin ympärillä.

Ja vähän nyt dramaattisesti sanottu mutta kyllä tämä muutti paljon.

Pystyn ihan huoletta käyttämään yläasteaikasia vaatteita,jotka on viimeksi mahtunu mulle yläasteella. Joudun uusimaan vaatekaappini pikkuhousuja myöten uusiin,koska kaikki vanhat vaatteet ei enää istu mulle ja uudet työvaateet piti tilata. Mutta ennenkaikkea mun olo on ihan loistava ja viihdyn taas kropassani <3

Jos Saaga ei olisi yhtenä kesäkuun perjantaina valmistanu mulle hirveän hyvää suostuttelupuhetta en olis tässä nyt kirjotamassa teille kuinka mun elämä muuttu kuudessa viikossa. Ja uskokaa poies mieki keksin vaikka mitä tekosyitä heti siltä istumalta,miksen olis voinu muka lähteä mukaan. " Noku on kesä","noku kaikki on terassilla ja mie en pääse"," noku mulla on reissuki tulossa ".....

Tekosyitähän ne kaikki vaan oli.

Terrassilla kävin ihan niinku muutki. Join vaan jäävettä. Reissussa tein omat eväät mukaan,jotka kulki mukana kylmälaukussa. Festareilla korvasin ateriat proteeinipatukoilla.

Ja sitten se mikä varmasti kaikkia kiinnostaa eniten.

 Paljonko mulla tippu kiloja kuuden viikon aikana?

Superdieetin alkaessa oli mahdollisuus valita kolmesta eri valmennusryhmästä,jossa itse olin ryhmässä kaksi. (tiputettavaa 10-20 kg)

Kiloja mulla tippu kuuden viikon aikana - 12,4 kg.

Kyllä sillä vaa'alla piti käydä muutaman kerran ennenku usko kaiken todeksi. 

Eikä vaam yhdellä vaan aika monella

Tsemppiviestinä muille voin sanoa että kuusi viikkoa on loppumetreillä hyvin lyhyt aika. Ihminen pystyy ihan mihin vaan jos on tarpeeksi tahdonvoimaa :)

ja niin kuvissa oleva liivi on täysin sama! 

Ei ihan niin iloinen dieettiviikko

En voi uskoa,että ollaan siinä pisteessä että superdieettiä on enään yksi viikko jäljellä!

Vastahan mie alotin ja kaikki kuusi pitkää viikkoa oli vielä edessä.

Luojan kiitos enään vain yksi viikko

 Kuusi viikkoa on kuitenkin älyttömän pieni aika etenkin painonpudotus/kiintetysmielessä.

 Mulle superdieetti on osoittautunu erittäin tehokkaaksi ja juuri minulle sopivaksi.

Olen oppinut  esimerkiksi rakastamaan aamulenkkejä,vaikka tietysti on aamuja jolloin se oma peitto tuntuu parhaimmalta asialta maan päällä.

Tällä viikolla kaikki on ollu semmosia aamuja

Olen ollu kauhean väsyny tällä viikolla ja sängystä on ollu vaikea nousta. Monta aamua on ollu ettei aamulenkki olis voinu vähempää kiinnostaa.

Viimeisenä tämän viikon lenkkiaamuna mun kuulokkeet meni rikki. Se vasta ottiki päähän. Inhoan viedä edes roskia ilman musiikkia. Jos jotain hyvää pitää tästä viikosta ettiä,niin oli siinä kuulokkeiden hajalle menossa ihan hyvätki puolensa. Itseasiassa oli ihan kiva vastaheränneenä kuunnella puiden huminaa" jumputijumputi"-musiikin sijaan.

Pikkusen vaihtelua siihen,että joka lenkillä ärsyttää se että kuuntelen aina vaan samoja biisejä toisen perään. Sitte siinä juoksun lomassa yritän skipata biisejä toisen perään kunnes totean,että soittolista alkoi taas alusta.

Sitte mulla ärsytti se,että mun lenkki on niin tylsä

Mulla on yksi ja sama lenkki ollu koko dieetin ajan ja se on välillä alkanu tympimään kunnolla. Hämeenpuistosta nousen pyynikille ja pyynikiltä laskeudun vähän mutkan kautta takaisin. 

Olen tosi huono suunnittelemaan lenkkireittejä,joten viimeviikolla keksin tavan piristää tuota niin 

"tylsää" lenkkiäni. Lenkkeilinki väärään suuntaan ! 

Jopa heti maisematkin näytti erillaiselta ja kumma kyllä mulla meni melkein 

15 minuttia enemmän ku normaalisti.

 Musta kyllä vähän tuntuu että saatoin eksyä pyynikillä hiukan omista tutuista poluistani..

Mun koko kroppa on tällä viikolla ollu tosi väsyny.

Nukun kymmenen tunnin yöunia heräilemättä ja siltikki päivällä haukotuttaa.

Silti ollaan jaksettu painaa treenit läpi vaikka välillä onki meinannu usko loppua.

Tietysti väillä pitää kuunnella omaa kehoa ja mennä eteenpäin sen ehdoilla. Lepääminen

ja kehonhuolto on erittäin tärkeitä asioita etenki dieetillä,mutta tottakai muutenkin.

 Olen itse oppinu lepopäivien tärkeyden kantapään kautta,

mutta siltikkään ne ei ole mulla aina niin helppoja.

 Keskiviikkona aamupumpin jälkeen olin niin rikki,että seisoin vaan suihkussa itkien .

Päälle nukuin kevyet neljän tunnin päikkärit. Mutta päikkäreiden

jälkeen oli heti paljon helpompi olla ja maailma tuntu taaas vähän paremmalta paikalta.

Omaa kehoa pitää osata kuunnella ilman morkkista,vaikkei se jalkatreeni tänään irronnutkaan.

Sitte siitä ruasta.

 Se on nyt tökkiny oikein niinku kunnolla. En jaksa syödään enään yhtään kanaa ja riisiä ja salaattia.

Nytkin tuossa telkkarissa pyörii neljän tähden illallinen ja oi mitä ihanaa illallisruokaa niillä siellä on! Mie haluan kanssa pastaa ja patonkia ja valkoviiniä.

 Pari päivää sitte Joonas yllätti minut Sokoksen karkkihyllyltä haistelemassa

suklaata käärrepaperin läpi....

Totean taas,että onneksi enään yksi viikko.

Mutta loppuun asti mennään kerta tähän on lähetty! Enkä mie silti jatkossakaan salli itselle

kuin yhden karkkipäivän/herkkupäivän viikossa. Muuten jatketaan edelleen dieetillä,vaikkei kuitenkaan ihan näin tiukalla.

 Ensiviikolla sitten valotan teille vähäsen minkälaisia tuloksia se superdieetti onkaan saanu aikaan ! 

Mulla on itestä muutama Ennen ja Jälkeen- kuva,ja yritän uskaltaua postailemaan niitä tännekkin.

Hihi jännittää,itselläki millanen lopputulos siellä häämöttää! En ole nyt punninnut itseäni viikkoon,koska seki alko stressaamaan minua jos paino ei vaikka heti parissa päivässä pudonnutkaan. Joonas otti ja piilotti multa puntarin,mikä oli fiksusti tehty :D

Mutta ensviikolla saatte sitte vähän niitä tuloksia ! :)