Viimeinen dieettiviikko, onneksi

Mulla pärähti tänään käynti viimeinen dieettiviikko. Onneksi. Vähän niin kuin kävi myös viime dieetillä myös tällä kertaa loppua kohden mun kroppa alkoi pikkuhiljaa sanomaan itseäänn irti. Treenistä ei enään palaudu millään, piikkimatolla joutuu nukkumaan kaikki yöt ja lihasrulla on ollut mun paras kaveri kuluneella viikolla. Kaikki tämä alkaa vaikuttaa hitusen myös mielenterveyteen.
Kun ruokaa vähennetään, treenejä kovennetaan ja siinä samalla kroppa menee entistä enemmän rikki, alkaa kyllä monesti miettimään sitä perinpoohjaista syytä siihen, miksi mie teen tätä. Tällä kertaa tuntuu, että ollaan menty niin pitkälle, ettei kohta edes painonpudotus ole tämän kaiken arvoista. Mulla raivostuttaa jo ajatus siitä, että mun pitäisi jollain keinoa pystyä syömään ruokaa, jossa ei ole juurikaan hiilareita. Jopa treenipäivänä... Ja töissäkin kun pitäisi jaksaa. Olen niin kurkkua myöten täynnä koko superdieettiä

Joskus viime dieetin aikoihin painiskelin samojen asioiden kanssa ja vielä paljon syvemmällä siinä dieettihumalassa. Silloin totesin  yhdessä tekstissäni, että vaikka superdieetti aluksi muutti täysin mun elämäni ja tulen aina rakastamaan sitä sen takia, siinä on myös paljon kritisoitavaa. En silloin avannut tuota sen tarkemmin, mutta ehkä nyt olisi sen aika.

Okei, dieetti on siis tehokas ja siinä putoaa kyllä paino. Mun mielstä kuitenkin näin kahden dieetin läpikäyneenä ja ylipäätänsä enemmän siihen painonpudotukseen perehtyneenä, olen yhä enemmän sitä mieltä, että tuossa dieetissä mennään liikaa sen painonputoamisen ehdoilla.
Tavoitteenahan on, että painoa putoaaa mahdollisimman paljon, mahdollisimman lyhyessä ajassa. Koska, mitä enemmän ihmiset pudottavat, sitä enemmän nettivalmennus siitä hyötyy. Kuitenkin kun kyse on nettivalmennuksesta, on lähestulkoon mahdotonta että dieetti toimii jokaisella yhtä tehokkaasti. Joillakin se toimii todella hyvin ja joillakin ei ollenkaan. Kun kyse on nimenomaan siitä, että jokaisen meidän kroppa on omanlaisensa. Joillakin aamuaerobiset auttavat pudottamaan painoa ja joillekkin ei taas ollenkaan. Ja kun kyse on nettivalmennuksesta, on mahdoton perehtyä jokaisen dieettaajan historiaan ja auttaa jokaisen dieettajan kuoppaista matkaa henkilökohtaisesti.

 Niin kuin myös mulle, myös monelle mun läheiselle on käynyt se, että vahingossa putoaa sinne dieettihumalaan. Ei uskalleta syödä enään dieetin loputtuakaan mitään muuta kuin dieettiruokaa. Mun viime dieetistä palautumiseen meni tosi kauan aikaa.

Kun dieetti loppui, sitä seurasi viikot, jotka olivat täynnä pelkkää itkemistä, nukkumista, syömättömyyttä ja henkistä romahdusta. Enkä ole todellakaan ainoa jolle näin on käynyt dieetin loputtua. EI enään uskalla syödä mitään, koska pelkää että lihoaa. Vaikkei se todellakaan niin ole. Esimerkki omasta humalasta viime dieetin jälkeen. Oltiin kaveriporukalla Tallinnassa päivä reissussa. Olin  odottanut sitä kovasti, koska en olisi silloin enään dieetillä. Ja kuinka ollakkaan ! Minä kannoin omia eväitä mukana koko päivän, kun muut nautti olutta aurinkoisella terassilla Tallinnan vanhassa kaupungissa, minä mökötin vesipulloni kanssa. En uskaltanu päästää irti vesipullostani, koska pelkäsin, että vanha elämäni jatkuu heti sen jälkeen. Vaikkei se niin ole.

Tällä kertaa mun dieetin jälkeen seuraa viikko Berliinissä. ( Mikä on jo ensviikolla! IIIKS!!) Tallinnan reissusta traumat saaneena, en todellakaan halua kokea taas samaa. Berliinissä reissataan  taas kaveriporukalla ja onhan se väärin, jos yksi ei pysty nauttimaan reissusta vaikka dieetti on jo ohitse. Onneksi sitä on viisastunu tässä puolen vuoden  aikana ja ennen kaikkea oppinut kuuntelemaan omaa kehoaan. En halua, että Berliinissa vain itken ja nukun, koska olen niin rikki dieetistä. Siispä tein päätöksen pitää yksi vapaasyöntipäivä viikossa. Se ennalta ehkäisee mun dieetin jälkeistä romahdusta, auttaa mun kroppaa palautumaan treenistä sekä kuten Saaga asian ilmaisi, hoitaa ennenkaikkea mielenterveyttä.

Mulla on nyt takaani kaksi vapaasyöntipäivää ja arvatkaas mitä! Mun paino lähti putoamaan! En tiedä johtuko se siitä, että kroppa sai oikeasti sitä tarvitsemaansa ruokaa ja energiaa vai siitä, että päätin lakata stressaamasta sitä painoa, koska kyllähän se joskus sieltä tulee alas. Parempi kuitenkin näin. En halua dieetata sen ehdolla, että mun kroppa ja mielenterveys romahtaa. Ei se painonputoaminen ole edes sen arvoista. Kuitenkin viimeisenkin puolen vuoden aikana mun paino on hiljalleen tippunut kokoajan alaspäin, vaikken ole millään dieetillä ollutkaan. Ja syönyt viikonloppuisin hirveät määrät karkkia. Onneksi läpikäydyt dieetit ovat opettaneet ainakin sen, että aina pitää kuunnella omaa kehoaan ja omaa järjen ääntä.