Jossain vaiheessa huomasin,ettei energiani ja motivaationi enään riittänyt kirjoittamiseen. Kirjoittelin silloin tällöin mukavia pikkujuttuja,mutta samalla revin niistäkin uskomattoman paljon stressiä. Blogin oli pitänyt olla kiva harrastus,mutta yhtäkkiä olin ajautunut siihen,että jos en keksinyt kirjoitettavaa ahistuin ja uuden tekstin tuottaminen oli vieläkin vaikeampaa. Päätin pitää kirjoittamisesta taukoa muutaman viikon.
En kuitenkaan ollut tyytyväinen itseeni. Halusin muuttua ja äkkiä. Olen aina ollut luonteeltani hyvin kärsimätön tyyppi ja nyt kärsimättömyyteni näytti todella kyntensä.
Yritin muuttaa itseäni toivomaanni suuntaan rääkkäämällä itseäni salilla pahimmillaan seitsämän kertaa viikossa. Kotona en jaksanut muuta kuin itkeä turhautuneisuuttani,koska mitään ei tapahtunut. Halusin tuloksia nyt ja heti.
En tuntenut enään yhtään itseäni. Olin hukannut itseni täysin etsiessäni kadonnutta minääni ja hukattua itsetuntoa takaisin.
Tuon ajan päiväkirjamerkinnätkin tuntuvat aivan jonkun toisen kirjoittamilta. Toki osasin tuolloinkin iloita erillaisita asioista, mutta onnellisuuteni ei kestänyt kauaa.
Minun oli pakotettava itseni pysähtymään. Kerrankin minulla oli lupa maata sohvalla tekemättä mitään. Meni kauan ennenkuin sain taottua itselleni ettei tästä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. En jaksanut enää jatkuvaa pahaa oloa ja hakeuduin äidin kehotuksesta lääkäriin.
Lopulta sain selityksen kaikkeen. Elokuussa sain kuulla sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Kilpirauhanen on siis noin 25 grammaa painava rauhanen,joka sijaitsee kurkunpään alapuolella.
Se tuottaa kilpirauhashormonia, joka kiihdyttää elimistön toimintaa.
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormonia, ja tällöin
sairaus vaikuttaa koko elimistön toimintaan.Kilpirauhasen vajaatoiminta on suhteellisen yleinen sairaus,
yli 3 %:lla väestöstä on diagnoosi vajaatoiminnasta. Naisilla kuitenkin kilpirauhasen vajaatoiminta on 4-8 kertaa yleisempi kuin miehillä.
Osasin odottaa diagnoosia, sillä leikkiessäni googlelääkäriä, oli oireeni olleett hyvin samanlaisia kuin taudinkuvaan kuuluu. Olihan se kuitenkin hyvin pelottavaa.
Syödä nyt lääkkeitä koko loppuelämäni? Näin edessäni jatkuvan tasapainoilun hormoniviidakossa.
Tutkittuani ja perehdyttyäni kilpirauhasen vajaatoimintaan olin enemmän kuin huojentunut! Kaikki masentuneisuuteni,itkuisuuteni,äkillinen kiukkuuntuminen,turhautuminen,irtoilevat hiukset,lohkeilevat kynnet,rutikuiva ihoni ja ainainen väsymykseni olivat kaikki vain ja ainoastaan kilpirauhaseni aiheuttamaa.
Aloitettuani lääkityksen aloin pikkuhiljaa tuntea itseni jälleen omaksi itsekseni. Jaksoin taas iloita elämän pienistä
asioista. Sain hiukseni paksuuden takaisin,en enää suurkuluta kosteusvoiteita,ihmeelliset kiukkupuuskani ovat kadonneet,
Olen pitkästä aikaa nukkunut täyspitkiä öitä,selittämätön painonnousuni on loppunut ja mikä tärkeintä sain elämäniloni takaisin!
En olisi ikinä voinut kuvitella,että tuo melankolinen ja sekava ajanjakso elämässäni olisi ollut kiinni näinkin pienestä asiasta.
Mietin kauan ennenkuin uskalsin painaa "julkaise"-nappia. En ollut varma halusinko jakaa ahdistukseni koko maailmalle. Tämäkin teksti on lojunut pöytälaatikossani jo muutaman viikon odottaen hetkeä,jolloin uskallan sen julkaista.
Haluan kuitenkin jälleen palata blogini pariin ja samalla kuitenkin rohkaista mahdollisesti saman asian kans kamppailevia ihmisiä. Kun kerran jatkan blogini parissa,halusin kertoa rehellisesti missä mennään,enkä keksiä mitään tekopirteää tekstiä,siitä miten minulla on mennyt.
Kyse ei kuitenkaan ole onneksi mistään vakavasta.
Nyt elämäni kuitenkin hymyilee ja voin paremmin kuin aikoihin!
Pitkästä aikaa jaksan taas innostua kirjoittamisesta ja minulla on monia luonnoksia jo valmiina aina superfoodien ihanuudesta siihen kuinka rakastankaan yli kaiken Katy Perryä ja kissoja.
Nyt alankin valmistelemaan taas teille luettavaksi niitä miljoonia ideoita,jotka tänäänkin on pulpahtanut päähäni ♥
Palailaan piakkoin!
 |
| pieni poikani piristää kaikkien päivää ♥ |
