Heippa 2015!

Mun on tosi vaikea uskoa, että vuosi 2015 on nyt loppu. 

Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun me viime uutena vuotena Saagan kanssa

seistiin laukontorilla kattomassa raketteja. Tämä vuosi meni kyllä todellakin hujauksessa!

Vuosi 2015 oli mulle tosi merkityksellinen ja hyvä vuosi kaikin tavoin. Tietysti suurin saavutus tälle vuodelle oli se, että mun  painonpudotus onnistui vihdoin. Niin lukemattoman vuodet ja kerrat kun sitä on yritetty kuitenkaan siinä onnistumatta. Nyt kun musta  vihdoin oli siihen, niin tottakai se nousee erittäin isoksi asiaksi vuotta muistellessa. Samalla aloin aktiivisesti kirjoittamaan

mun blogia ja muutin sen pääasiassa hyvinvointiblogiksi. Mikä oli erittäin hyvä idea! Se päätös aukasi mulle lukuisia uusia ovia ja  kun täällä teille höpötän laihduttamisesta ja ruokavaliosta, pysyy omakin motivaatio ja uusi elämäntyyli kohdallaan.

Koko vuotta muistellessa alkaa tuntumaan, että olenko mie tehny mitään muuta kuin urheillu? :D Ollaan me käyty ainakin taas erittäin paljon hyvillä keikoilla! Niin kuin joka vuosi. Mutta tänä vuonna isoimmat keikat mulle oli ehdottomasti Katy Perry ja AC/DC. Kumpaakaan en ollu ikinä aikasemmin  nähny ja odotukset oli kyllä korkealla. Ja molemmat keikat ihan törkeän hyviä! Sitte mahtui tottakai taas ainaki sata Santa Cruzia, Hardcore Superstaria, H.E.A.Tia ja ainiin Mötley Crue! 

Paljon keikkoja ja painonpudotus. Mitä muuta mun vuosi piti sisällään? Ainiin! Mun ihan ensimmäinen ulkomaanmatka! Huhtikuussa oltiin Jennan ja äiskän kanssa Lontoossa viikko! Ja kyllä, se oli yksi mun tähänastisen elämäni parhaista viikoista ja kokemuksista! Reisussa näki paljon asioita mistä aina oltiin Jennan kanssa vain haaveiltu: Harry Potter Studio Tour ja pääsy oikeasti elokuvan kulisseihin oli hyvin koskettava ja mieleenpainuvin kokemus! Samoin Spice Girls museo <3.

Vaikka pelkään kuollakseni lentämistä, en malta odottaa että ensivuosi koittaa ja me matkataan Lontooseen uudestaan!  Blogista löytyy myös meidän reissutarina täältä (  LONDON BABY! )

Ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisempänä niin mun täytyy mainita Tampere. Tämä oli ensimmäinen täysinäinen vuosi mun uudessa kotikaupungissa.  Tänä vuonna kotiuduin jo kokonaan Tampereelle ja aloin tosissani tuntemaan tämän paikan kodiksi. Lisäksi olen saanu ihania uusia Tamperekavereita, joita ilman  ei tämä vuosi olisi ollut näin ihana. Oma uusi kaveripiiri on ollut ehdottomasti mulle painonpudotustakin isompi asia! Kiitos ihanat <3

Tietysti myös kiitos ihanat vanhatkin kaverini! Ihanaa huomata se, että vaikka asun toisessa kaupungissa ne läheiset kaverit on säilyny yhtä lähellä kuin aina ennennkin <3

Mun vuoteen mahtui siis paljon onnellisia ja iloisia asioita. Edelliset vuodet ovat olleet mulle yhtä suossa tarpomista ja asioista selviämistä, joten oli aikakin saada nauttia vuodesta, jota muistellessa ei muista juurikaan mitään inhottavaa tai negatiivistä asiaa. Tottakai niitäkin on tässä vuodessa ollut, mutta en halua muistella aina niitä negatiivisia asioita, kun maailmassa ja vuodessa on niin paljon hyvääkin. Niin kuin sanoin mun vuosi oli erittäin onnellinen. Ja koska, ettei tästä tekstistä tulisi liian pitkä, seuraavassa tekstissä höpötän teille, mitä kaikkea toivon vuodelta 2016!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA ! <3

Viha, rakkaus ja Rovaniemi

Silloin kun mie vielä asuin Rovaniemellä, vihasin sitä paikkaa sydänjuuriani myöten. Siellä ei ikinä 

tapahtunut mitään kiinnostavaa, kaikki tunsi kaikki aina jotain kautta, kaikki paikat oli niin nähtyjä ja jokapaikkaan oli aina tosi pitkä matka. Päätin jo yläasteella, että muutan Tampereelle. En tiiä tarkkaan miksi juuri Tampere valikoitui kaupungiksi jonne halusin muuttaa. Teininä se oli syy, että täällä oli Negative ja Jonne Aaron, mutta ei nyt enään tässä iässä voi sanoa sitä syyksi, miksi muutin Tampereelle. Kun Saaga pääsi opiskelemaan Tampereen Yliopistoon, oli vielä enemmän selvää, että sinne mie muutan. Joonaksen kanssa oltiin silloin oltu yhdessä pari vuotta ja hän onneksi päätti lähteä mukaani toiseen kaupunkiin :)

Kun alkoi kotiutumaan Tampereelle, pääsi pikkuhiljaa irti niistä syvistä vihoista Rovaniemeä kohtaan. Kerta kerralta sinne oli kivempi mennä käymään. Tottakai siellä oli aina ihanaa käydä perheen takia, mutta monesti sama ahdistus kaupunkia kohtaan oli valloillaan, kuin siellä asuessa. Nykyään ollaan jo päästy niin pitkälle, että mun mielestä on ihanaa viettää siellä lomiani! Kaikista vanhoista tutuista paikoista löytyy nyt ihania ja rakkaita muistoja. Kun viime viikolla matkasin kohti Rovaniemeä aaton aattona, en vaan voinut peitellä sitä kuinka innoisani olinkaan sinne pääsystä!

Tietysti suurin ilon aihe ja syy siihen miksi sinne menen, on perheeni. Ollaan tosi tiivis poppoo keskenämme. Varsinki me siskokset. Ja varisnki mie ja Jenna. Meillä on vain kolme vuotta ikäeroa keskenämme, joten Jenna tuntuu parhaalta kaverilta ja omalta toiselta puoliskolta. Nuorimmainen siskomme Seela on 12- vuotias ja näinollen meidän pieni silmäterä. Ja tulee varmasti aina olemaan.

Sen takia Rovaniemeltä takaisin kotiin lähtö, on mulle aina tosi kova paikka. Vaikka soitellaan joka viikko ja välillä jopa joka päivä, itken silti aina silmät päästäni sieltä lähtiessä. Eikä tämä varmaan tule helpottamaan ikinä tulevaisuudessakaan. Me varsinki Jennan ja äiskän kanssa ollaan niin hirveitä itkupillejä, että melkein ruisleipämainoskin voi saada meidät itkemään :D 

En mie siis itkuilta välttynyt tälläkään kerralla. Mulla oli niin ihana ja rentouttava Rovaniemiloma! Vietettiin ihana joulu yhdessä, käytiin urheiluopistolla kynttiläuinnissa, vanhoissa tutuissa baareissa sekä jopa uusissakin baareissa. Näin paljon kavereita ja juhlittiin Jennan valmistujaisia. Vietettiin kokonainen ihana pakkaspäivä napapiirillä ja valvottiin joka yö liian myöhään. Nyt tuntuu ikävältä, että taas vierähtää aikaa, että pääsen viettämään näin paljon aikaa Rovaniemellä. Onneksi Tampere tuntuu jo kodilta ja on mun koti, jossa on mun oma pieni perheeni sekä ihanat Tamperekaverini <3

Ihanaa joulua !

Vihdoin ja viimein joulu on täällä!
Mun perheelle joulu on aina tarkoittanut yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja sitä, että kaikki ovat onnellisia. Meidän perheen tuntien stressiltä ja ylimääräiseltä hälinältä ei ikinä vältytä. Ei siis ollut yllätys, että tänäkin jouluna ollaan Jennan kanssa juostu kuin pää kolmantena jalkana sukulaisilta toiselle. Ja syötykkin ihan kaksi eri jouluateriaa. Onneksi kaiken syömisen ohella olemme muistaneet myös liikkua. Oi miten ihanaa olikaan käydä aamuaerobisella kirpsakassa pakkasilmassa!

Kaikesta kiireestä huolimatta meillä on ollut täydellinen ja ihana joulu <3

Kiitos ihanalle perheelleni taas tästäkin ihanasta joulusta! Joulu ei tuntuisi samalta ilman meidän omia höpöjuttuja. Ja kiitos ihana siskoni Jenna, joka kirjoitti minun kanssa tämän tekstin! <3

Oikein ihanaa joulua!