Saagan ja Jossun kuvailupäivä ♥

Vietetiin Saagan kanssa tänään kuvailupäivää!. Tarkoituksena saada jotain kivaa tekemistä päiväksi ja tietenkin paljon hehkeitä uusia kuvia! Suunta ja aikomus oli ensimmäisenä löytää vanha tulitikkutehdas. Hitusen googlettelun jälkeen selvisi sen suosio kuvauspaikkana, joten pakko meidän oli myös tehdas käydä katsastamassa.
Pienen etsiskelyn jälkeen päädytiin pienelle alueelle,jossa oli useampikin autio rakennus. Hämäräksi jäi päädyttiinkö ikinä oikean tehtaan raunioihin. Eikä ollut uskallusta lähteä sen kummemmin talon uumeniin ottamaan asiasta selvää. Rakennus oli nimittäin uskomattoman selkäpiitä karmiva. Olin varma että kohta nään vilauksen vähintäänkin itse Michael Myersistä tai muusta yhtä mukavasta. Olin varma että jostain kohta kuuluu vanhojen lattialaattojen narskahduksia ja laahaavia askeleita.......
.......Ja koska juuri me ollaan kyseessä,toki lietsottiin vähän hiukan lisää pelkoa kuvittelemalla mitä kaikkea tämmösessä paikassa voi kahdelle tytölle käydä,kuinka hyvän kauhuleffan tästä sais ja kuinka joku kohta ihan varmasti hyökkää meidän kimppuun.
Ei siis kauaa siellä viivytty. Ei rohkeus riittäny menemään eteistä pidemmälle.

                                       

Pienen autolla huruttelun jälkeen todettiin että nyt on nälkä ja suunnattin auto kohti Tammelaa ja kasvisravintola Gopalia. Oi ja ruoka oli niin kovin hyvää! 

Nyt oli taas energiaa kuvailla! Harmi vain että aina meidän kuvaussessiot päätyy siihen ettei tuhannestakaan kuvasta ole hyvällä tuurilla kuin yksi hyvä. Niin se taisi mennä tälläkin kertaa.. Meillä oli silti kovin hauskaa kun mentiin ympäri Tammelaa ja koitettiin olla luontevia kameran edessä. Onneksi saatiin muutamia hyviä ja tositosi paljon hauskoja kuvia! 

Ihan tavallinen päivä ♥

Ollaan monta päivää kärvistelty neljän seinän sisällä täysin kesäflunssan kourissa. Tänään oli pakko päästä edes vähän ulos. Lähettiin Joonaksen kanssa kävelemään pitkin ihanaa Tamperetta. Ollaan asusteltu täällä vasta vajaa 5 kuukautta ja oi niin kovin on vielä tutkimattomia paikkoja!

Meillä oli oikein kiva ja romanttinen päivä.♥  Huomenna otetaan Saagan kanssa auto alle ja lähetään viettämään ihanaa kuvauspäivää ja tutustumaan enemmän ihanaan kotikaupunkiimme!

Ah ihanat teini-ajat ♥

Teininä oleminen oli tosi ärsyttävää silloin kun oikeasti oli vielä teini. Mulla on viimeaikoina ollu hirveä ikävä "teinijossua" jos niin voi nyt sanoa. Oli kivaa olla "vanha",muttei tarvinnut hirveästi ottaa vielä vastuuta juurikaan mistään. Mulle tärkeintä siihen aikaan oli juosta keikoilta toiselle ja festareilta toiselle. Jälkeenpäin hoksattuna mun jokaikinen palkka ja opintotuki mitä mulle tuli, meni aina keikkalippuihin. Ja oli maailmanloppu jos jollekkin keikalle ei rahallisista tai vanhempien kiellon takia päässy.
Mulla oli tosi vapaa teinielämä. Mulla ei hirveästi ollu kotiintuloaikoja,josta kiitos iskä ja äiskä! Toki tietenkin kouluviikolla ei saanu viilettää yömyöhään kaupungilla.
Me maleksittiin hirveästi nuorisotiloilla ja Rovaniemen siihen aikaan ainoassa kauppakeskuksessa. Nyt ite samaisessa kauppakeskuksessa työskennelleenäni voin sanoa että ne siellä hengaavat teinit on äärettömän ärsyttäviä. En ymmärrä miten ne jaksaa siellä vain vetelehtiä! Mutta kyllä sitä itekkin siinä iässä jaksoi kummasti. Aina koulun jälkeen piti suunnata istumaan Hesburgeriin,kyttämään muita viattomia kaupungilla luuraajia. Ja aina liikuttiin parvessa. Se oli parasta.

Keikkareissuille mentäessä aina piti päästä jonottamaan. Ja mielellään jo edellisenä iltana. Voi monet yöt ollaan kärvistelty pikku pakkasessa ja odotettu seuraavan päivän tunnin kestävää keikkaa. Jonotusennätys taitaa olla 27h jos en ihan väärässä ole. Mutta siitä jonottamisesta tuli se paras fiilis! Ja miten moniin ihaniin ihmisiin sitä aina jonottaessa tutuistuikaan♥
Aina keksittiin kyllä myös tekemistä! Varsinki jo perinteeksi muodostunu jalkapallo oli kova juttu. Siinä tuli lämmin,tutustui muihin jonottajiin ja aika meni kuin siivellä!

'

Ja keikan jälkeen piti aina jäädä vielä odottamaan bändiä. Ihan kuin ei olis tarpeeksi odotettu edellisenä iltana. Ei. Nimmarit ja vähintääkin yhteiskuvat oli pakko saada. Ja aina.

Olen tosi kaihoisasti lukenu menneistä teinikesistä vanhoista päiväkirjoista. Oli niin ihanaa kun sai nukkua pitkään,löhötä rannalla,pyöriä kaupungilla ja tietenkin valvoa aamuun asti. Joskus 15-vuotiaana soudettiin kerran koko yö ja puhutiin henkeviä ja parannettiin maailmaa.♥

 Sitten täytin 16 ja menin töihin. Siihen loppui ne teinikesät. Tänäkesänä vietän ensimmäistä kunnon kesälomaa ja aion tehdä siitä vähintääkin yhtä ikimuistoisen kuin menneistä teinikesistä. 

Ihana Ruissi  ja Laura 2010 ♥

Voi olisipa vielä huoleton teini! 

Saamaton sunnuntai

Olin eilen ihan kuoleman väsyny. En jaksanu tehdä mittään. Sain patistettua itseni vasta tänään salille. Eilinen aurinkoinen kesäsunnuntai meni mun osalta maatessa ihanan kukkapeiton alla. Vaaleanpunaisista HelloKitty-kuulokkeista oli niin mukavaa kuunella viikonlopun tarttuvimpia biisejä.

Lisäksi mulla oli kesken Sinkkuelämää-maraton,eikä sitä millään voinut jättää kesken. Suunnitelin muka meneväni aamusalin sijasta iltasalille. Ei sekään onnistunut. Sain sentään vaihdettua itseni sängystä olohuoneen sohvalle, Katsottiin ihanasti Joonaksen kanssa vain elokuvia illlalla. Ja koska kaupat ei ollu helluntain takia auki,täytyi tukeutua omaan luovuteen ja valmistaa omat leffaherkut. Ensimmäistä kertaa tein hyvää makaronivelliä. Vaikkei se mummin tekemää voitakaan.♥

Mutta väsymyspäivä taitaa olla aina festareiden pieni sivuvaikutus. Meillä oli ihan huippu viikonloppu! Nähtiin hirveästi huippubändejä,kärvisteltiin vesisateessa ja juotiin vähän pussikaljaa. Kaikki bändit veti ihan sairaan hyviä keikkoja! Ite tykkäsin eniten sonatasta ja H.E.A.T:istä, Ja Skid Rowsta ja Santa Cruzista..okei kaikki oli ihan parhaita .Lost Society veti myös uskomattoman hyvän ja älyttömän energisen keikan! Valitettavasti mahtavaan festariviikonloppuun kuuluu aina hieman vastoinkäymisiäkin. Yksi seurueestamme sairastui ikävään kuumeeseen ja joutui jättämään leikin kesken. Ja maiharilleni taidan joutua sanomaan jäähyväiset.

Mutta oli sunnuntaissa muutakin hyvää ! Ihana Saaga tuli takaisin Suomeen Lontoon reissultaan. Meillä oli tänään perinteisen Minettitreffit. Se tarkoittaa litratolkulla jäätelöä ja tuntikaupalla juoruilua. ♥

Soittolistallani on valehtematta vaihdelleet paikkaa ainostaan nämä kaksi ihanaa, varmaan viikonlopun parhaita biisejä !

                                         

Pääsykoerumba ja festarirakkaus ♥

Kiireideni keskellä en ole ehtinyt aikoihin kirjoittaa kuulumisista,sillä
kaikki aikani on mennyt taistellessani pääsykoeviidakossa. Olen onneksi saanut selätettyä
jo minulle erityisen tärkeät viestinnän pääsykokeet. Huomenna menen kokeilemaan siipiäni
vielä Suomen kielen tutkinto-ohjelman pääsykokeissa ja sitten vain toivon. Toivon,että antamani
panos riittää ja,että yliopiston ovet minulle avautuisivat. Esseevastausharjoitusten jälkeen ei ole
ollut hirvesäti inspiraatioita kirjoitella, mutta toivotaan tämän korjautuvan pääsykoestressin häipyessä.
Kiireisen pääsykoerumban keskellä aikaani on vieneet ihanat Rovaniemivieraat, joita meillä on vilissyt
täällä paljon pitkin kevättä! Ja ihana Julia jopa pamahti tänne yllätysvierailulle ♥  Ja lisää tulee ensiviikolla!

Onneksi kuitenkin aina löytyy aikaa ja voimia hyppiä keikoilta toiselle niin Santa Cruzista,Michael Monroeen kuin Dregeniinkin,
Ensiviikolla onkin luvassa mahtava keikkaviikko! On W.A.S.P:ia,Skid Rowta,Europea,Sonataa ja moniamonia muita. JIPIIIIIII

Rakastan yli kaiken festareita.En malta odotaa monen tunnin seisomista joko aina liian kuumasa tai liian kylmässä ilmassa,jalat rakoilla,meikit ja hiukset päin mäntyä ja hirveää väsymyksen täytteistä raahautumista kotia yön pimeinä tunteina. Festarit on niin ihania! Ja tästä hyvänä aasinsiltana pääsin
elämäni ensimmäistä kertaa osallistumaan metallifestari Steelfesteille...Olihan meillä Saagan kanssa hauskaa omassa festraimajoituksessamme auton takapenkillä,mutta kovin ulkopuoliseksi tunsin itseni niiden metalli-ihmisten keskellä. Mutta mitä sitä ei teksi parhan ystävänsä eteen! ♥ 

On kuitenkin tärkeää muistaa kiireiden keskellä myös hieman rentoutua. Olen itse kokenut voimakkaasti kantapään kautta,mitä voikaan tapahtua jos asioita murehtii liikaa. Burnoutista paraneminen ei tapahdu todellakaan hetkessä ja vasta viimeaikoina voin rehellisesti sanoa, etten tunne enää loppuunpalamisen merkkejä vaan pitkästä aikaa tunnen olevani jälleen oma säteilevä itseni!

Minulla siihen auttoi läheisten ihmisten tuen lisäksi kuntosali! En tiedä mitä tekisinkään ilman tuota ihanaa GoGota,joka vielä sopivasti sijaitsee vastapäätä. Tosin kuntosaliharjoittelukin meinasi mennä minulta aivan liian pitkälle,mutta onneksi olen nyt löytänyt vihdoin itselleni sopivan balanssin kaikelle.
Ja kuntosalin vastapainona voisin viettää moniamonia päiviäkin putkeen katsomalla Greyn Anatomiaa ja kuumaakin kuumempaa plastiikkakirugia Mark Sloania ♥