Tatuointihaaveilua

Mie olen joskus täällä ohimennen kertonukki teille, että mulla on paljon tatuointeja. Osa hyvin rakkaita, osa vähemmän rakkaita ja joiden toteuttamista olisi voinut harkita hieman pidempään. Multa on muutaman kerran jo toivottu postausta mun omista tatuoinneista, mutta ihan vielä ette sitä saa :)

Syy tähän on se, että mun tatuointikuume on ihan järjetön ja haluaisin kokoajan lisää. Kuitenkin mun kehossa ja hyvin näkyvällä paikalla on/oli muutama kuva, josta en todellakaan ollut niin ylpeä. Päätin siis, että ennen kun tatuoin itseeni jotain uutta, hoidatan ne " ei niin hienot"- kuvat piiloon. Tällä hetkellä mulla on siis menossa projekti, jossa peitetään mun oikean käden paria tatuointia. Lisäksi muutamaa vanhaa väritetään. Kun tämä projekti on valmis, saatte sitten postauksen mun omista kuvista!

Mun kaikki tatuoinnit ovat olleet mustavalkoisia. Ensimmäisen otin selkääni heti kun täytin 18 ja se oli mustavalkoinen kuva. Jotenki en sitten sen jälkeen tajunnut, että myös värikuvia on olemassa :D Vaikka värilliset tatuoinnit on niin ihana ! Ja sitä paitsi just niiden luulisiki sopivan mulle paremmin ?! Kuitenki tällä hetkellä multa siis väritetään muutama vanha kuva ja peitekuvista tehdään värillisiä.

 Tadaa. Tässä on nyt pieni kurkistus ihan mun omasta kädestäni komeilevasta peitekuvasta. Mie rakastan tätä niin paljon !

Kun mun nykyinen projekti on lopuillaan, aloitan mun tatuointihaaveiden toteuttamisen ! En tiedä ihan vielä mistä aloitan. Mie haluan kaikki heti ! Olenki päättäny buukata mun tatuoijan vuodeksi eteenpäin... :D


Disney- tatuointi
Paljonpaljon lisää Disney- tatuointeja! Olen suunnitellu ja varannu mun vasemman käden ihan kokonaisuudessaan Disney-tatuoinneille. Lumikki, Ariel ja Pocahontas sieltä jo löytyykin. Aikasemmin mie vähän suunnittelin pysytteleväni prinsessoissa, mutta Disney- hahmojen seassa on niin monta muuta mulle tärkeää suosikkia, jotka mie haluan osaksi mun Disney- kättäni. Esimerkiksi Dumbo mun on pakko sinne saada !

Frozen- tatuointi
Kuten ehkä joku tietääki, mutta siis Frozen on mulle tosi iso juttu. Se on mun ehdoton leffaykkönen, jota ei kovin helposti syrjäytetä. Olisin tietty voinu laittaa tämän tuoho Disney- kastiin, mutta en halua Frozen tatuointia osaksi mun Disney-kättäni, vaan mun vasen reisi on varattu kokonaan massiiviseen ja värikkääseen Frozen kuvaan ! Okei, ehkä yksi pieni Olaf voisi piiloutua myös Disney-käteeni !

Yksisarvinen
Vielä en oikein tiedä minkälaisen yksisarvisen mie haluan ja minne, mutta jossain vaiheessa mie sen haluan. Hyvin värikkään ja tosi tyttömäisen tietysti !

My Little Pony
Tämä sopii niin mulle ja My Little Pony- tatuoinnista olenki haaveillu jo aika kauan ! Tärkeää on se, että ne on just niitä oikeita My Little Poneja.. En tiiä ihan mihin sen sijoittiaisin, kun se paikka tuntuu vaihtelevan joka kerta uudestaan ja uudestaan. Mutta jaloissa on esimerkiksi  vielä niin rutkasti tyhjää tilaa !

Kuvien lähteet:
http://wefollowpics.com/bambi-and-thumper-tattoo/
https://inkluded.wordpress.com/2015/01/18/beau-redmans-disney-tattoos-2/
http://www.tattooeasily.com/little-pony-tattoo-designs/
http://www.inkme.tattoo/wp-content/uploads/2016/01/89-unicorn-tattoos.jpg?x79615
http://www.tattooeasily.com/little-pony-tattoo-designs/
http://www.imgrum.net/user/veronikaliddell/1261326448/828860523785660097_1261326448
http://www.gurl.com/2014/12/05/frozen-let-it-go-elsa-olaf-tattoos/
http://14871-presscdn-0-39.pagely.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2015/08/disney-tattoos-feature2-727x404.jpg
http://www.creemmagazine.com/unicorn-tattoos/
https://renymihaylova.files.wordpress.com/2015/01/photogrid_1418851547131_wm1.jpg



Onko siellä muita, jotka haaveilee tatuoinnin ottamisesta? Tai kenties tietää jo kaikki maholliset kuvat, mitä tulevaisuudessa haluaa ottaa ? :)

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Moikka ja ihanaa uutta viikkoa !

Täällä jaksellaan olosuhteisiin nähden oikein mukavasti! Olen viimeaikoina lukenu tosi paljon eri blogeista ja artikkeleista ylikunnosta ja siitä mitä kaikkea se voi kropalle aiheuttaa. Tietysti kun asia koskettaa tällä hetkellä niin vahvasti itseä, tulee luettua myös hyvin paljon siitä kirjoitettuja juttuja.
Eksyin myös selailemaan jostain ihme syystä oman blogini vuoden aikaisia tekstejä.
Ja täytynee sanoa, etten enään yhtään ihmettele sitä, että olen nyt tässä tilassa. Kuten mieki olen oppinu nyt, kahden dieetin lähes peräkkäinen vetäminen oli hirveä virhe. Ja siihen päälle vielä se, että myös dieetin ulkopuolella elin kaikki ateriani dieettirungon mukaan. Oli siis vaan ajan kysymys kunnes mun kroppa sanoo itsensä irti. Vaikka mulla ahistaakin se, että lääkärini mukaan mun tulee välttää rankkoja salitreenejä ensi kevääseen saakka, tiedän että se on vaan mun omaksi parhaaksi. Ja jos olisin ollut fiksu jo vuosi sitten olisin jättäytynyt salilta kunnolla poies ja vähän hidastanut tahtia. Kaikki merkit ylikunnosta oli jo silloin havaittavissa.

Mun oli kertakaikkiaan pakko poimia tähän joitain juttuja mun viime syksyn kirjotuksista:

"Normaalinkaan kotiruokaan ei uskalla koskea, koska pelkää että se näkyy heti vyötäröllä. Ylimääränen banaani päivässä saa lähestulkoon jo itkemään itsensä uneen tai lähtemään ylimääräselle lenkille sen polttamiseksi. En uskalla palata siihen "normaaliin" syömiseen, jossa aamupalalla voi rauhassa syödä juustoa leivän päällä tai lounaalla nauttia pestoa kastikeena, koska pelkään että laihtuminen pysähtyy siihen paikkaan ja lihominen alkaa. Olen yrittäny hokea itselleni satoja kertoja, että ei kukaan liho normaalista ruuasta. Mie tuskin paisun takasin siitä banaanista tai pestosta. Kyllä mie tiedän että ne donitsit ja pitsat ja alkoholi on ollu syy siihen lihomiseen, eikä normaali terveellinen kotiruoka.Ja se että teen viikossa 4-5 aerobista treeniä ja 4 lihaskuntotreeniä, niin luulis että vielä suuremmalla syyllä saisi syödä muutakin kuin dieettiruokaa. Mutta kun ei pääkoppa anna periksi. Välillä voisin antaa oikean käteni kasvislasagnesta, tortilloista tai mansikkajoqurtista, mutta kun niitä ei ole mainittu "sallituissa" ruuissa, niin eihän niitä hitto vie uskalla suuhunsa pistää.. " ( Dieettihumalassa 080915 )

Täytyy sanoa, etten itsekkään tiedä miten kommentoisin tuota. Tosi tosi huolestuttavaa ja jopa surullista, että mie olen ajatellu asian noin ronskisti. Tietysti mie pelkään vieläki lihomista, mutta tässä tilanteessa mun on pakko yrittää unohtaa se. Sitä paisti tämä syksy on ihan lääkärin luvalla pyhitetty pelkästään hyvälle ruualle. On menny sata purkkia Ben&Jerry- jäätelöä ( kyllä, vihdoin maistoin niitä, enkä voi uskoa kuinka mie olen voinu ikinä elää ilman niitä! ), karkkia, pastaa, pitsaa ja arvatkaas mitä! Paino ei ole liikkunu suuntaan eikä toiseen. Mikä on siis loistava juttu, koska se on saanu mut tajuamaan sen, ettei se paino oikeasti nouse niin "helposti" kun mitä mie olen aina pelänny. Tuommonen treenimäärä hyvin niukalla ruokavaliolla ei todellakaan tee hyvää kenellekkään.

"Maanantaina meinasin pyörtyä kesken jalkatreenin. Havahduin makaamasta kuntosalin lattialla jalat seinää vasten, kun hätääntynyt toinen kuntosalinkäyttäjä tiedustelee olenko kunnossa. Luulin,että selviän raskaasta jalkatreenistä pelkällä kahvilla ja maitorahkalla, jotka vedin nassuun aamupalalla. Ei menny ihan niin. Se oli ensimmäinen iso asia,josta tajusin että mun pitää oikeasti alkaa syömään paljon enemmän ruokaa. Ei ihme, ettei treeni ole viimeaikoina oikein kulkenu, kun kropalla ei ole ollut yhtään energiaa treenaamiseen. Menneellä viikolla olen keskittynyt ateria kerrallaan siihen, että syön tarpeeksi." ( Ruokakamppailua 181015 )

Pakko kommentoida, ettei vissiin siltikkään menny päähän se oikein syöminen ?! Ja miten oli sitten tuo, että keskityn joka aterialla syömään tarpeeksi ? Apua, mie en kestä itteäni ja omaa tyhmyyttäni!

"Liikuntakoukkuun on hirveän helppo lipsahtaa. Olen onneksi oppinut tuntemaan itseni ja rajani vähän paremmin nuista ajoista, mutta siltikkään en aina halua myöntää itselleni että pahaan addiktioon päin ollaan taas menossa. Mun paino on viime kuussa tippunut kolme kiloa. Kolme kiloa! Taas minussa tappelee kaksi puolta. Toinen puoli kertoo,että se on terveellinen tahti ja mitä lähempänä olen normaalipainoa sitä hitaammin se tippuu. Plus se on tippunut kuitenkin siitä huolimatta vaikka viikonloppuisin olen mässännytkin karkkia. Toinen puoli kuiskii minulle, että dieetillä paino tippu nopeampaa kuin nytten. Välillä lipsun kuuntelemaan liikaa sitä jälkimmäistä puolta.

Liiallisesta liikuntakoukusta ei ole kellekkään hyötyä. Liikunnan pitäsi olla kropalle terveellista ja tuoda hyvää oloa. Kun liikkuminen menee addiktion puolelle, se ei pelkästään tuohoa kehoa ja terveyttä vaan myös mielenterveyden. Ainaki mie olin niin hukassa oman pääni kanssa silloin.

Totean taas sen minkä olen sanonut monessakin tekstissä ennenkin. Itseään pitää oppia kuuuntelemaan. Jos kroppa sanoo seis ,älä mene salille väkisin. Aina ei ole pakko liikkua." ( Liikuntakoukussa 081015) 

Okei, fiksusti ajateltu ja tiedostettu, mutta miten meni noin niinku omasta mielestä ? Muistan tuon ajan oikein selvästi. Tajusin kyllä, että nyt menee ihan liian lujaa ja kuinka kauan mie loppujenlopuksi sitten olin poies salilta ? Viikon. VIIIKON! Ei hele. Ihan niin kuin viikossa kerkeäisi se kroppa parantua ollenkaan? Tällä hetkellä olen ollu pois salilta kolme kuukautta, ja liikuntakielto sen kun jatkuu.

Onneksi mie olen menossa hyvää vauhtia nyt fiksumpaan ja terveempään suuntaan. Suuntahan ei enään ole kuin ylöspäin! 

Hengissä

Pitkästä aikaa täällä. Mun bloggaustauko tuli eteen ihan yllättäen ja samalla venyi hieman pitemmäksi kun olin alunperin suunnitellut. Kun bloggaustauko venähti lähes kuukauden mittaiseksi, kynnys uuden tekstin aloittamiselle kasvoi entisestään. Nyt olen kuitenkin taas palannut hieman ehjempänä kuin kuukausi sitten !

Entä miksi katosin täältä ihan yhtäkkiä ? Kuten viime postaus kertookin, mulla alko kasaantumaan vähän liikaa asioita päälleni.  Kilpirauhasongelmat ja ylikunto veivät tietysti suurimmat energianivarastoni. Näiden lisäksi piti jaksaa vielä käydä töissä ja keskittyä ylikunnosta toipumiseen. Blogi tuotti tuohon aikaan mulle ihan valtavan määrän paineita ja stressiä, kun en tahtonut millään keksiä mitään kirjoitettavaa. Jos keksin jonku pienen jutunaiheen, kuvien ottamisesta aiheutuva stressi sai mut ihan hermoromahduksen partaalle. Asioita oli yksinkertaisesti ihan liikaa. Päätin, että tällä hetkellä mun tulisi keskittyä parantumiseen ja etenki siihen oman ajattelutavan muutokseen. Blogi sai siis hetkeksi siirtyä täysin sivuun. 

Tällä hetkellä mun elämä alkaa taas näyttää ehoisammalta. Ylikunnosta toivutaan hyvää vauhtia, vaikka todennäkösesti pääsen palamaan treenaamisen pariin kunnolla vasta ensivuoden puolella. Olen hiljalleen saanut tallottua pääkoppaani sen faktan, että tarvitsen kunnolla ruokaa myös nyt, vaikken urheile. Dieettimoodi meinaa mennä aina välillä päälle, mutta nyt osaan tunnistaa sen ajoissa ja estää sen. Takapakkia tulee edelleen aina välillä, mutta se on ihan normaalia. Tämä kaikki on kasvattanu mua ihan huimasti ja etenki sitä omaa ajattelumallia. 

Uskon vakaasti siihen, että kunnostaudun nyt myös jälleen blogini puolella! Tässä oli vain nopeasti tämmöinen pikapostaus siitä, miksei musta ole mitään kuulunut moneen viikkoon. Blogin lopettaminen kävi myös mun mielessäni, mutta ihan siihen en ole vielä valmis. Kiitos kaikille tsempeistä ! Olette niin ihania <3

Pakkopysäytys

Tästä tekstistä tuli aika pitkä. Ja rehellinen.

En edes tarkalleen tiedä mistä aloittaisin. Kulunut syksy on ollut mulle äärettömän raskas. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ehkä mun olis luontevinta jatkaa siitä mihin, teksti " Kun kroppa on pahemman kerran sekaisin ", jäi.

Kerroin siinä teille kamppailevani kilpirauhasongelmia ja kilpirauhasmyrkytystä vastaan. Elokuun alussa, juuri ennen meidän Lontoon reissua,  mulla oli lääkärissä kontrolli taas koskien kilpirauhasta. Käyn tällä hetkellä lääkärissä neljän viikon välein, jotta kilpirauhasta saadaan seurattua kunnolla. Tuona kertaa lääkäri kertoi, että myrkytystila on hävinnyt kehostani ja arvot alkavat palautua pikkuhiljaa normaaleiksi. Kuitenkin kaikista ongelmista johtuen, mun kilpirauhaslääkitys pitäisi aloitaa kokonaan alusta, jotta saataisiin oikea lääkitys kohilleen ja jatkossa välyttäisiin kilpirauhasmyrkytykseltä. Vaikka myrkytystila oli kadonnut, lääkärin mukaan ihan kaikki ei kuitenkaan ole mun kropassa ihan niin kuin pitää.

Lääkärin mukaan mun keho käy kokoajan taistelua jotain vastaan. Mulle suoritettiin liuta erillaisia kokeita ja käskettiin kertoa kuluneista  kuukausista tarkalleen. Ja tuomiona sieltä tuli paha ylikunto. Meinasin tippua penkiltä. En ollut tajunnutkaan sitä, kuinka kauan aikaa mun kroppa oli huutanut apua ja sitä, kuinka pahasti ylikunnossa olin. Lääkärini mukaan mun ylikunto on selvästi ollut tuloillaan jo viime syksynä, mutta en ole malttanut silloin pysähtyä. Lisäksi sain kuulla syöväni ihan liian vähän ruokaa siihen nähden mitä mie liikun. Ei siis mikään ihme, ettei se mun paino ole pudonnut viimesen puolen vuoden aikana.  Ensimmäiseksi mut määrättiin totaaliseen liikuntakieltoon kuukaudeksi. Lisäksi mun tulisi syödä paljon ruokaa, levätä ja nauttia elämästä. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni suhtkoht helposti, koska Jenna oli täällä mun luona viikon ja sitten oltiin viikko Lontoossa. En oikein edes ajatellut asiaa. Mutta kun loma loppui ja arki koitti mun vaikeudet alko.

Huomasin miettiväni ja stressaavani ihan hirveästi siitä liikkumattomuudesta. Se hallitsi mun koko elämää. Samaan aikaan pelkäsin kuollakseni että lihoan, koska en pääse salille. Suurin virheeni oli astua puntarille. Vaikka lääkäri sen nimenomaan multa kielsi.
Mun paino oli noussut melkein 8 kiloa.. Järjellä tiesin, että tää ei voi nyt olla ihan oikein, mutta siinä tilanteessa ei paljon fiksuja ajatuksia päässäni liikkunut.

Se oli mulle tosi kova paikka ja näin jälkeenpäin tuntuu, kuin olisin elänyt sumussa siitä seuraavat päivät. Jaksoin tsempata itseni töihin, mutta kotona vain itkin ja makasin sohvalla. Olin tosi masentunut ja kiukkunen ja tunsin itseni luuseriksi. Tiesin, ettei mun pitäisi ajatella näin ja että nyt tärkeintä olisi parantua ylikunnosta ja ajattelutavasta, mutta se oli mulle liian vaikeaa. Jatkuvasti mietin vain sitä, että "olen epäonnistunut", "miten saatoin lihota", "jos kävisin salaa, lenkillä ja kukaan ei sais tietää?"  Samaan aikaan huomasin, että aloin taas nipistämään siitä mistä voin. Ruuasta. Se oli muutenki mun tilanteessa kauhea virhe, koska mun piti oppia se, miten paljon ruokaa mun oikeasti pitäisi syödä.

Viikko sitten mulla oli uusi kontrolli. Olin jotenki tyhmässä päässäni toiveikkaasti ajatellut jo palaavani pumppisaliin ja punttitreenien pariin, vaikka ylikunnosta toipumiseen voi mennä vuosikin. Tällä kertaa diagnoosina sain tietää ainakin sen, että kilpirauhaseni oli ponnahtanut vajaatoiminan puolelle. Ei taas. Toisaalta se oli helpotus, koska se selitti ainakin mun painonnousun. Ja sen, miten olin jatkuvasti niin itkunen. Saatoin töistä tullessa itkeä monta tuntia putkeen, enkä tiennyt yhtään mille itkin. Olin niin loppu tähän kaikeen. Nyt osaan tunnistaa näin jälkeenpäin, että kilpirauhanen siellä itkee ja masentelee. En minä.

Ylikunnosta lääkäri kertoi, että liikuntakieltoa jatketaan vielä kuukaudella. Se ärsytti. Sain kuitenki lenkkeilyluvan, kunhan mun syke ei nouse yli 120. Olin kauan aikaa jo mietiny sykemittarin hankkimista, ja nyt se todella tuli tarpeeseen, koska sillä on myös kätevä seurata mun kropassa vallistevaa ylikuntoa. Ja kuinkas sitten kävikään ? Sykemittari kertoi mun leposykkeeksi 98, mikä siis vastaa jo peruskestävyystreenin sykettä. Laitoin iskälle viestiä, että voiko tää olla normaalia ja vastauksena sieltä tuli, ettei todellakaan. Ihan liian korkea leposykkeeksi. Kun kävin Joonakselle iltakävelyllä apteekissa mun syke oli jo 128, eli mentiin yli lääkärin määräämän rajan. Taitaa olla niin, että lenkkipolut unohtuu vielä toistaiseksi. Vasta kun mun leposyke vastaa normaalia (Eli noin. 60) saan alkaa lenkkeilemään.

Tässä siis mennään tällä hetkellä. Mulla on pitkä matka vielä edessäni, mutta ainakin olen oppinut kantapään kautta sen levon ja ruuan merkityksen. Sitten jos joskus pääsen vielä treenaamaan. Tästä samasta syystä viime aikoina mun blogissa ei oikein ole tapahunut mitään. Voin sanoa aika suoraan, että, blogi ei paljoa ole kiinnostanut kun kaikki energia on mennyt siihen, että selviää päivästä toiseen. Olen myös jälkeenpäin tajunnut, kuinka tyhmästi ja naiivisti ite olen ajatellut ja etenki suhteutunu itseeni ja treenaamiseen. Lupasin lääkärilleni, etten käy puntarilla ollenkaan tässä vaiheessa, mutta mie en pysty siihen. Huomaan, että ajattelen kokoajan itseäni ja elämääni paino edellä. Kun mun kilpirauhaslääkitystä nostettiin ja aloin selviämään ylös vajaatoiminnasta, mun paino putosi viidellä kilolla. Silti näen siellä vain ne kolme, jotka ei sinne kuulu. Plus ainaki kymmenen muuta, josta haluan vielä eroon. Tiedän kuitenki, että jos en muuta ajattelutapaani, en voi parantua tästä. Koska kun pääsen joskus palaamaan salille, treenaan itseni taas henkihieveriin ja samaan aikaan vetelen ihan liian vähän ruokaa sen toivossa, että painoni putoaisi nopeampaa, ollaan kohta taas tässä. Pakkolomalla ylikunnon takia.

Tässä mennään siis tällä hetkellä. Lupaan tulla tänne aina kertoilemaan, ängstimään ja purkamaan mun matkaani ylikunnosta selviämiseen. Onneksi mulla on ihania ihmisiä ympärillä, jotka osaa puuttua asioihin kun näkee, ettei nyt mennä ihan oikeaan suuntaan. Kiitos teille <3

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

Lontoon ostokset !

Vihdoin ja viimein mie sain aikaseksi postauksen, jota siellä ruutujen toisella puolella on kuuleman odoteltu ! Mun blogissa on ollu viime aikoina tietystäkin syystä hiljaista, joten valitan tätä hidastunutta postaustahtia. Avaan teille syitä sitten seuraavassa postauksessa :)

Ennen sitä nyt kuitenkin takaisin niihin ostoksiin ! Täytyy myöntää, että olisi pitänyt kuvata ne jo silloin ostopäivänä illalla hotellissa, mutta eihän sitä silloin tietenkään malttanut. Nyt olin vähän laiskalla tuulella kuvaamaan niitä ja muutenkin kaikki ostokset on levinneet jo ympäri meidän asuntoa. Johan siitä reissusta on kohta kolme viikkoa aikaa :D  Ostin kaikenkaikkiaan matkalaukullisen tavaraa Lontoosta ( Primarkista), joten ihan kaikkia en alkanut tässä luettelemaan. Päätin sitte kuvata ja kertoa teille mun lemppariostoksistani !

1. Käsilaukku, lompakko ja kukkaro.

Ihan ensimmäisenä oodi mun täydellisille uusille käsilaukulle, lompakolle ja kukkarolle ! Vannoutuneena Disney-friikkinä, olin etukäteen ottanut selvää Primarkissa lymyilevistä Disney-tuotteista ja Paha kuningatar- laukku sekä Liisa- kukkaro oli asioita, jotka mun oli vaan pakko löytää! Ekassa Primarkissa missä me vierailtiin niitä ei ollu ja mulle meinas iskeä pieni epätoivo, mutta onneksi ne sitten kuitenki löytyivät ! Ja tuon lompakon ku mie näin! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3 Laukku 5 puntaa, kukkaro 3 puntaa ja lompakko 5 puntaa, kaikki Primarkista !


2. Yöpaita

Mie jo sillon ennen reissua mainitsinki, että aina Primarkista pitää ostaa uusi yöpaita! Se on jo kirjoittamaton sääntö. Tällä reissulla mun mukaan tarttui ekassa kuvassa näkyvä Nemo-paituli, Ariel- yöpaita, Star Wars- yöpaita ja ihanat Harry Potter- tohvelit !

Nemo- paita 5 puntaa, Ariel- paita ja pöksyt yhteensä 13 puntaa, Star Wars- yöpaita 5 puntaa, samoin kun Harry Potter- tohvelit! Ja Primarkista.

3. Sid ja Nancy- posteri

Mulla on meillä kotona tauluja kaikista mun lempiasioista. Löytyy Disney-taulua, Katy perryä, Mötley Crueta, KISSiä, The Rocky Horror Picture Show ja monia muita. Kun äiti Camdenin torilla vetäs tämän kuvan sieltä julistelaarista, mie olin pyörtyä! Tuo oli pakko saada mun seinälle! <3 Ja onneksi meidän äiskä sen sieltä löysi, se oli nimittäin ainoa kappale ja näin ollen pääsee koristamaan mun seinää ! <3

Posteri maksoi muistaakseni 8 - 10 puntaa ja taitaa olla yks harvoista ostoksista, jotka ei ollu Primarkista.

4. NYPD- college  ja uudet salihousut.

Tän collegen kohdalla jotenki epäräoin aika monta päivää, ja silti se aina iltasin vaivasi minua, kun en ollu sitä päivän Primark visiitillä ostanu. Onneksi ostin sen, koska se on ehottomasti yksi parhaista ostoksistani ! Sitten uudet salihousut. Tietysti. Ne ei edes tartte esittelyjä !

NYPD 12 puntaa ja salipöksyt 8 puntaa, Primarkista.

5. Disney- lakanat.

Nämä lakanat on itse täydellisyydet ! <3 Näiden olemmassaolosta tiesin etukäteen ja jo ekana päivänä näinki nämä jo Primarkissa. Jostain syystä en ostanu niitä silloin, vaan ajattelin että nappaan ne mukaan sitte myöhempinä päivinä. Keskiviikkona kun vierailtiin meidän lähi Primarkissa illalla, pyörittelin taas niitä kädessäni, että otanko nyt vai myöhemmin. Onneksi Jenna sai mut ympäripuhuttua ottamaan ne just sillon, koska seuraavana päivänä ei niitä enään ollu ! Eikä niitä tullu vastaan enään missään Primarkissa ! Selvästi kohtalo <3

Lakanat 13 puntaa, Ja tietysti Primark


Tässä oli nyt mun viiden kärki ostoksistani ! Anteeksi kun tämä on nyt vähän kiireessä hutasti esittely, mutta mun täytyy rientää pelastamaan omenapiirakka uunista ! Palataan vielä myöhemmin tällä viiikolla ! <3

Epäonnistuneet blogikuvat, Osa 2

Helou ! Anteeksi taas viikon kestäneestä hiljaiselosta, mutta mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa, eikä kyllä hirveästi innostustakaan blogia kohtaan viime päivinä. Syitä siihen on monia ja varmasti täältä vielä noustaan ! Nou hätä siis, en ole katoamassa vielä minnekkään.

Lupailin teille postausta mun Lontoon ostoksista, mutta koska osa vaatteista on pyykkikoneessa, enkä näinollen saanut kuvattua kaikkea yhellä kertaa, päätin ostaa itselleni hieman lisäaikaa tekemällä toisen osan epäonnistuneista blogikuvista tähän väliin !

Tässä olkaa hyvät;

hiukset huonosti !

Ja se tuuli ! Voiko olla mitään ärsyttävämpää !?

Ootas mie syön pari hernettä tässä välissä !

Ei vissiin ollu hyvä herne ? :D

Nukahdan niinku ihan just 

Timpalle riitti nyt tämä kuvaussessio :D

Lontoo, Osa 2

Pahoitteluni, että tämä teksi hyppäsi tämän viikon puolelle. Alunperin mulla oli siis tarkoitus julkaista se loppuviikosta, mutta suoraan reissusta töihin meneminen todella vaati veronsa. Olen ollu ihan uskomattoman väsyny ja kaikki vapaa-aika töiden ulkopuolella meni sängyssä maatessa. Nyt olen kuitenkin ansaitulla yhden päivän vapaalla, joten toinen osa meidän reissusta, olkaa hyvät !

London Zoosta suuntasimme vierailulle Piccadilly Circukseen ja M&M kauppaan tietysti. Mun mielestä on vieläki ihan käsittämätöntä kuinka yhdestä karkista saa aikaan neljä ( vai viisi?!) kerroksisen karkkikaupan ? Hinnat tuolla on aika suolasia, joten itselleni ei sieltä tarttunu mitään mukaan. M&M karkit on Jennalle isompi juttu ja Jenna ostiki ihanan teekannun kyseisestä kaupasta ! Harmi kun mulla ei ollu kuvaa siitä!

Torstaina meillä oli vuorossa kiertää aamulla National Gallery ja nähtävyyksiä. Suunnattiin National Galleryyn melkein heti sen avauduttua, jotta säästyisimme kaikista pahimmalta ruuhkalta ja jäisi aikaa vielä muuhunki. Iso piste sille, että Lontoossa melkein kaikki museot on ilmasia ! Niissä vierailu tuo ihanaa vaihtelua siihen shoppailemiseen, eikä sitäpaitsi rasita edes kukkaroa !

National Gallerystä lähdimme matkaan kävellen, jotta saisimme kaikista eniten irti. Sitä paitsi galleriasta Big Benille oli hädin tuskin kilometriä, joten ei ollu mitään järkeä nousta bussin kyytiin.

Sitten koitti päivä, jota olin taas odottanu eniten ! Camden ! Se kuuluu ehdottomasti jokaisen Lontoon reissun suunnitelmaan ! Sinne vain on pakko päästä ! Mulla melkein perhoset muhi masussa aamulla kun hypättiin bussiin. Jos mie joskus sattuisin asumaan Lontoossa, muuttaisin ehdottomasti Camdeniin. Camden on siis ns "rokkikaupunginosa" ihan selvästi. Sieltä löytyy mitä ihanampia vaatteita ja Camden Market torilla myydään mitä ihanimpia koruja ! Mulla jäi harmittamaan se, että en varannut tälläkään kertaa Camdeniin tarpeeksi rahaa. Viime reissulla koitin painaa sen mieleeni, mutta jotenki en muistanu sitä. Olin siis suunnitellu matkabudjetin niin, että aina tietylle päivälle oli varattu tietyn verran rahaa. Jos rahaa jäi siltä päivältä yli, se siirrettiin "ylijäämään", jonka sai tuhlata sunnuntaina kun shoppailtiin viimeisen kerran. Mitä enemmän reissu läheni loppuaan, sitä pihempi musta tuli mun päiväbudjetin suhteen :D Camdenin kohalla se vähän jäi harmittamaan, mutta ensikerralla sitten ! Kyllä mulla jotain tarttu sieltä mukaan, mutta se sitten ensipostauksessa ;)

Camdenista me suunnattiin metrolla suoraan katsomaan Tower Bridgea. Ja taas meille kävi se klassinen sama virhe kuin viime reissulla. Ei jotenki taaskaan muistettu, että London Bridge ja Tower Bridge on kaksi eri asiaa...Luulen aina, että Tower Bridge on se kuuluisa London Bridge. No ehkä ensikerralla tämä sitte muistetaan ! Tästä virheestä johtuen jäätiin siis liian aikasella pysäkillä pois, mutta onneksi sillat ei ole kovin kauakana toisistaan :D Tällä kertaa myös käveltiin silta päästä päähän ja olihan se mieletön ! Loppuvaiheessa jopa vähän pelottavan puistattava kun kaiteet oli mun mielestä jotenki tosi matalalla..

 

Lauantaina suuntasimme aamulla ensin Science Museumiin Hyde Parkin kautta. Onneksi osui taas lämmin ilma, joten pitempi kävelylenkki ei haitannut yhtään ! Jaloissa tosin alkoi jossain vaiheessa huomaamaan sen kävelyn määrän. Lauantaina vierailtiin myös vielä äitin ja Jennan mieliksi Harrodsilla. Se ei ollu ihan mun mieleen kaikkine luksusmerkkeineen, mutta kun lauantaina pitemmän tutkiskelun jälkeen huomasin, että siellähän sijaitsee myös Disney- osasto ja Star Wars Galleria ! Omg ! Heti tuntui Harrods kivemalta paikalta :D 

Lauantai-illan päätteeksi äiskä yllätti meidät viemällä meidät ulos syömään ! En muista paikan nimeä, mutta se oli meksikolainen ravintola, joka sijaitsi Piccadillyssä. Luoja mitä ruokaa! Ite söin halloumihampurilaisen ja jälkkäriksi kokeiltiin kaikki churroja! Omg miten hyvää !

Sunnuntaina meillä oli vuorossa viime hetken shopailut. Eli "ylijäämäshoppailut" kuten me reissussa kutsuttiin :D Sekä äiskän ja Jennan mulle järjestämä yllätys !¨

Olin siis kyllä tietoinen jo tovin ennen reissua, että äiskä ja Jenna on järjestäneet mulle jonku yllätyksen, En vain tiennyt yhtään, että mikä vaikka kuinka sitä yritin saada selville! Sunnuntaina suuntasimme sitte metroon, eikä mulle ollu hajuakaan minne me oltiin matkalla. Pienen metro- ja kävelymatkan päätteeksi eteenki aukesi Hard Rock Cafe London ! ÄÄÄÄÄÄÄÄ!! Olin niin innoissani ! Olin koko viikon vinkunu sitä, että haluan päästä käymään siellä, mutta mulle uskoteltiin ettei me välttis keritä. Olin siitä tosi ärsyyntyny aina välillä, koska ite mätänin monta tuntia Harrodsilla, mutta kuinka ollakkaan ne oli suunnitellu sitä jo kauan ja sen takia uskotelleet vähän, että " joo mennään sitte vikana päivänä jos keritään"  Olin taas kerran niin liikuttunu, että märisin puolet vierailusta. Ehkä enemmän sen takia, että olin niin otettu siitä, mitä ne oli mulle suunnitellu ! <3

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin myös meidän reissukin.. Vaikea uskoa, että siitä on jo viikko kun lähdettiin pois Lontoosta. Onneksi sinne pääsee aina takaisin !

Tästä tekstistä tuli nyt sitte kuitenki aika pitkä, vaikka yritin pitää sen mahollisimman lyhyenä. Vielä saatte ostospostauksen, mutta istte lupaan höpötellä muustaki kun Lontoosta :D