Nykyiset ruokatottumukseni

Mun oli tarkoitus ampaista tämä postaus ulos jo toissapäivänä, mutta meidän perheeseen rantautui ihana vieras joka vei mun aikani ja energiani ihan kokonaan: oksennustauti. Mun viimeiset pari päivää on kuluneet sängyn pohjalla ämpäriä halaillen, mutta nyt näyttää taas siltä että elämä alkaa voittamaan. Olen siis jo tarpeeksi energinen postaamaan uuden jutun pihalle!

Varoitan etukäteen. Seuraava postaus sisältää äärettömän paljon kuvia ruuasta. Melkein ihan liikaa.

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän mun nykyisistä syömisistä, niin kuin ihana Jenna multa pyysi. Lähinä siitä, että millä tavalla syön nykyään ja miten mun syöminen on muuttunu elämäntapamuutoksen myötä.

Sehän nyt on varmaan sanomattakin aika selvää, että mun ruokatottumukset ovat aikalailla erillaiset kuin esimerkiksi vuosi sitten. Olen kyllä aina ollu kiinnostunu terveellisestä ruuasta ja elämästä, mutta sitä ei vain saanu oikein omalle kohdalle toeutumaan. Kyllä mie pääpiirteittäin söin terveellisesti, jos ei mukaan lasketa einesruokia ja teollisia paskamakkaroita. Alkoholiakin meni huomattavasti enemmän kuin nykyään ja siihen päälle ne kaikki darraeväät ja yölliset pizzearia reissut, niin ei ihme että oli huono olla ja paino vain nousi. Lisäksi Arnoldsilla työskenteleminen ei oikein auttanu asiaa ?! Onneksi en enään elä samalla tavalla.

Superdieetillä opin syömään huomatavasti enemmän kuin mitä olin siihen menessä syönyt. Lisäksi opettelin säännöllisen ruokarytmin. Dieetin jälkeen oli aluksi vähän vaikea itselle lisätä sitä ruokaa, koska vaikka dieetillä syötiin aika paljon, etenki aluksi, oli kyseessä silti vain dieetti.

Tämän kuluneen vuoden aikana olen monta kertaa todennu sanonnan " olet mitä syöt" pitävän toden totta paikkansa. Kun kroppa käy puhtaalla ruualla, olo on niin erillainen kokoajan kuin sillon, kun elin einesruuilla. Energiaa on paljon ja sulla on energinen ja kevyt olo. Tietysti oli sanomattakin selvää ja itse sen hyvin oivalsin, että dieetin jälkeen ei ollut enään palaaminen niihin samoihin ruokatottumuksiiin. En enään suunnittele ruokiani yhtä tarkkaan kuin dieetillä, jolloin se oli välttämätöntä onnistumisen kannalta. Kuitenkin suunnittelen suurinpiirtein aina viikon kerrallaan omat syömiset. Tämä sen takia, että me käydään yleensä kaupassa kerran viikossa hoitamassa kerralla koko viikon ostokset. Olis ihan mahdotonta räpeltämistä mennä kauppaan ilman, että olisi yhtään miettiny mitä ensiviikolla pistää suuhunsa. Tosin nykyään uusi ruokavalio on niin selkärangassa ja itsestäänselvyys, että ei juurikaan tarvitse suunnitella etukäteen kauppareissuja.

Aamupalalla on mulle kaikista suurin merkitys koko päivän kannalta. Rakastan yli kaiken omia aamuhetkiäni, jolloin saan rauhassa nauttia aamupalani Netflixin seurassa. Tämän takia herään monesti hyvin aikasten. Koska nykyiseltään aamupalani on kovin runsas, pitää sen syömiseen varata aikaa. Mun aamupala kostuu joko kahdesta ruisleivästä tai kaurapuurosta sekä lähes aina maitorahkasta sekä mehukeitosta. Jos kyseessä on treenipäivä tai pitkä työpäivä, vetäsen aamulla kaurapuuron ja maitorahkan. Ennen saatoin vetää hyvällä tuurilla yhden sokerijugurtin. Ja sehän sitten kyllä kostautui myöhemmin päivällä tai viimeistään illalla.

Töihin mulla on aina lähestulkoon poikkeuksetta omat eväät mukana. Koska olen kaupassa töissä, houkutus kaikkiin epäterveellisiin välipalaostoksiin olisi suuri, jos en olisi ottanut omia ruokia mukaan. Kaiken varalta olen myös jemmannut itselleni taukohuoneeseen riisikakkuja, soijamaitoa ja mehukeittoa siltä varalta, että ne eväät joskus sattuis unohtumaan. Valmistan yleensä päivän ruuat aamulla tai edellisenä iltana.

molemmat päiväruokani koostuvat yleensä kasviksista, kahdesta proteiininlähteestä sekä hiilareista. Suosikkiannokseni onkin paistettua lohta, bataattia, ruusukaaleja sekä raejuustoa tai keitettyjä kanamunia. Vähän sen mukaan aina menen mitä tekee mieli. Kanan kanssa olen vieläkin aika napit vastakkain eikä sitä tule juurikaan syötyä. Jossain vaiheessa söin pelkkää kanaa ja se johti siihen, että sain totaalisen yliannostuksen siitä. Onneksi maailmassa on niin paljon muitakin vaihtoehtoja !

Vaikka terveellinen ruoka on mulle tärkeää, niin on myös ne herkutkin. Olen rajottanu omat herkuteluni yleensä viikonloppuihin, jolloin meillä on tapana Saagan kanssa hakea iso makuunin irtokarkkipussi. Tietysti välillä on poikkeuksia ja syön karkkia myös viikolla. Itselleen ei saa olla liian ankara, mutta ruotuun pitää osata myös palata. Ennen mulla saatto lähteä herkuttelu ihan totaalisesti lapasesta. jolloin sitä kesti useita päiviä. Nyt olen opettellut sen kuuluisan kohtuuden ja osaan pitää herkutteluni aisoissa.

Toivottavasti tästä pitkästäkin postauksesta sai nyt jonkunlaisen käsityksen mun nykyisistä ruokatottumuksista. Kirjoitan tätä tekstiä edelleen sängyn pohjalta, vaikkakin nyt jo tuntuu siltä että kyllä se elämä vielä voittaa :)

Pitkästä aikaa aamuaerobisella !

Mun koko viikko on menny treenaamisen osalta vähän plörinäksi. Seitsemän työpäivän putki lähenee loppuaan ja ajattelin juhlistaa sitä suuntaamalla tänään aamuaerobiselle ekaa kertaa sitten dieetin. Mun tämän viikon treenaamiset on rajoituneet ainoastaan yhteen spinningiin ja huomasin kyllä, että se alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan koko kroppaan sekä päähän. Olo on kokojanan "löllö" ja ärsyyntyny. Maailma tuntuu vieläkin niin kovin harmaalta ja epäreilulta paikalta. Olen ollu mielelläni kaikki päivät tällä viikolla kyllä töissä. Päivät saa kulumaan nopeampaa kuin vapaalla. Ainaki tällä hetkellä tuntuu siltä. Kotona mua ei jaksa oikein innostaa mikään ja töissä saa muuta ajateltavaa. Tänään sitten tuumasin, että on päästävä hiukan ulkoiluttamaan päätään.

Alkuun vähän ärsytti, enkä oikein jaksanu muistaa miksi mie niin paljon niitä aamulenkkejä rakastinkaan. Pikkuhiljaa askel askeleelta aloin huomaamaan kuinka pieni riemun ja iloisuuden poikanen hiipi luokseni. Elämä alkoi pikkuhiljaa näyttämään valoisampaa puolta. Totesin, että mun viimeaikainen masentuneisuus ja harmaus on johtunu osittain siitä, etten ole kerinnyt/jaksanut treenata kunnolla. Nyt kuitenkin muistin, miksi mie tätä rakastan.

Onhan tässä kuitenkin tapahtumassa paljon kivoja asioita. Enään ensi viikko töitä ja sitten koittaa se ansaittu ja kauan odotettu kesäloma! Mie pääsen kotia Rovaniemelle! En meinaa pysyä nahoissani enään. En malta odotttaa, että näen taas ystäviä ja perhettä ! Ensimmäistä kertaa mun Tampereelle muuton jälkeen, mulla on aikaa viettää Rovaniemelle melkein kaksi viikkoa! Suunniteilla on mökkeilyä, vierailua Saariselällä, HopLop- päivä, treenaamista urheiluopistolla, trampoliinihyppelyä, pikkusiskon päättäjäisiä ja paljon muuta! Ja mikä parasta: Uudet hiukset! Vaikka rakastan punasta väriä kovasti, haluan nyt jotain uutta. Mustaa en enään missään nimessä aio pähäni tunkea, vaan jotain ihan muuta. Onneksi mun oma hovikampaaja Ranja osaa loihtia mulle aina niin ihanat hiukset <3

Vaikka aamulla väsytti kovasti, eikä ensin yhtään kiinnostanu lähteä juoksemaan jonnekkin metsään, olen ny erittäin onnellinen siitä, että sain lähdettyä. Päätä ja ajatuksia olen saanu tuuletettua kunnolla ja arkikin näyttää jo valoisammalta. Eikä sitäpaitsi elämä aina voi olla yhtä juhlaa.

Motivaatiota etsimässä

Mun motivaatio on kadonnut ihan kokonaan. Monessakin eri asiassa. Elämä tuntuu vieläkin välistä jotenkin niin harmaalta ja tylsältä. Vaikka viime aikoina ollaan saatu nauttia ihanista hellepäivistäkin. Musta tuntuu jotenki, että mitään kivaa ei tapahdu. Ehkä tämä on vain normaalia kevätväsymystä ja kaikki palaa taas raiteilleen aikanaan. Onneksi mun puhelimeni päivälaskuri kertoo, että kesäloma häämöttää vain 18 päivän päässä. Oi on jo ikävä vähän Rovaniemelle !

Mun motivaation puute näkyy enemmän tällä hetkellä treenaamisessa. Salitreenissä nimenomaan. Ennen tuo niin ihana ja rakas salitreeni, on nyt muuttunu tylsäksi ja tympeäksi. Vaikka mun ohjelmat on vasta päivitettykkin. En vain saa sitä oikeaa draivia siihen salitreenaamiseen ja punttien nosteluun. Sen sijaan juoksu- ja pyörälenkin sekä Body Attack luistaa ihan yhtä mahtavasti kuin ennenkin. Tämä tympääntyminen on lähinnä keskittyny tuonne lihaskuntopuoleen. Olen käyny tekemässä mun salitreenejä pariinkiin kertaan ja hampaat irvessä. Se johti siihen, että sinne menemisen kynnys nousi helposti. Tuo salitreeni, joka ennen toi pakoa arjesta sekä valtavia hyvän olon ryöppyjä, on nyt vaihtunu ärsyttäväksi velvollisuudeksi. Totesin, ettei kannata väkisin raahata itteään punttikselle, vaan treenata niitä lajeja, mitkä nyt tuntuu kivalta. Liikunta tuo mulle edelleen onnellisuutta, hyvää oloa ja energiaa. En todellakaan luovu siitä ilosta kokonaan sen takia, että just nyt punttisali ei nappaa. En halua enää ikinä kokea sitä tunnetta, kun oli vielä liikkumaton kasa ja tyytymätön itseensä. Mun arjen ilot ovat viime aikoina löytyneet nimenomaan sieltä lenkkipoluilta. Sekä siitä, että päätin tänä kesänä oppia seisomaan käsillä ja päällä! Paljon on harjoittelua takana ja vielä enemmän edessä. Mutta kesän lopulla varmasti pystyn siihen !

Motivaation puute on myös heijastunu hiukan bloginki puolelle. Tuntuu, ettei mulla ole mitään fiksua sanottavaa ja vain toistan itteäni kun monesti höpötän mun elämäntapamuutoksesta. Kova halu on kirjoittaa ja näyttää tänne kaikki mitä vain ikinä puuhaan, mutta se kirjotusinspiraatio on ollu vähän hakusessa. Kyllä tiedän, että tämänki suhteen asiat normalisoituu ajan kanssa. Jos siis mun postaustauot vähän venähtää, se johtuu ihan siitä, että mulla on kovia vaikeuksia keksiä tänne jotain oikeasti hyvää postausta. Tietysti pyrin siihen, ettei ne kovin pitkiksi venähtäis. Mun blogi on mulle hyvin rakas ja teidän kommentit aina niin kovin ihania <3

Halusin vain hiukan nyt avata teille syitä siihen, miksi viime aikoina mun postaustauot ovat hiukan venähtäneet. Eiköhän se motivaatio ennen pitkää hyppää takaisin :)

10 faktaa meidän äiskästä

Äitienpäivän kunniaksi ajattelin omistaa meidän supermammalle ihan oman postauksen ! <3 Tässä on nyt sitten 10 faktaa meidän äiskästä !


- Äiskä on usemmiten porukoista se "lepsumpi" vanhempi. Äiti anto luvan lintsata koulusta, jos oikesti oli semmoinen päivä että maailma kaatuu päälle. Silloin kuuluu jäädä kotia peiton alle. Ja ihan äiskän luvalla.

- Meidän äiskä tietää aina sanoa ne lohdutavat sanat. Ihan jokaisessa tilanteessa. Vaikka olis mieli kuinka harmaa tahansa ja maailma tuntuu pahalta ja epäreilulta paikalta, meidän äiskä osaa etsiä siitä aina myös valoisia puolia.

- Meille sai aina tulla kavereita kylään. Joskus jopa puoli Rovaniemeä yhtä aikaa. Simerockin aikaan meillä yleensä asu varmaan kymmenen henkeä yhtä aikaa. Äiskän mielestä oli kivempi, että hengattiin meillä ku esim. kauppakeskuksissa.


- Meillä ei ole yhtään setää, enoa tai tätiä, koska molemmat mun vanhemmat ovat perheen ainoita lapsia. Eikä myöskään siis yhtään serkkua :D Kuitenkin äiskän parhaat kaverit ovat aina toimineet meidän "varatäteinä".  Tiedämme myös, että meidän varatädit ovat myös aina käytettävissä jos me ikinä vain tarvitaan. Mie muistan myös saaneeni monta varoittavaaa puhuttelua esimerkiksi vääristä miehistä :D

- Meidän äitiä on niin hauska kiusata ! Se on niin mun ja Jennan erikoisalaa. Jos äiti on joskus sanonut/ tehnyt jotain hauskaa tai noloa, mun ja Jennan ansiosta se ei ikinä unohda niitä. Mulle ja Jennalle on kertyny monta suosikkiläppää äiskän tekosista tai sanomisista.

- Äiti tiesi aina kuinka paljon me Jennan kans pelättiin hammasläkäriä. Ja kuinka me edelleen pelätään sitä. Aina urhean hammaslääkärireissun jälkeen päästiin Prisman leluosastolle ja saatiin valita palkintolelu <3 Vaikka me kasvettiin isommiksi, äiti ei ikinä luopunu tästä perinteestä. Suurin osa mun levyhyllyssä olevista levyistä on ansaittu urhean hammaslääkärireissun ansioista !

- 14- vuotiaana sain  päähäni, että haluan kielikorun. Varmaan aika monen vanhempi reagoi samalla tavalla kun meidän äiti. Sieltä tuli jyrkkä ei. Seurasi monien tuntien mittainen väittely aiheesta, jonka mie tietty hävisin. Seuraavana päivänä häviöstä huolimatta marssin lävistysliikeeseen ja varasin ajan. Lävistäjä tietty soitti meidän äitille, ja lupa sieltä tuli. Apua mie olen ollu kyllä kamala :D
Parasta tässä on se, että vaikka äiti kuinka yritti vakuuttaa minua lävistyksen vaaroista, meni kaksi viikkoa ja äiti otti myös kielilävistyksen.....

- Äiskä sanoo myös mun kavereita " lapsikseen " Se haluaa aina tietää kuinka mun kavereilla menee ja mitä niille kaikille kuuluu. Kun äitin kaveri ovat olleet mun "varatätejä", niin äiti on ollu mun parhaille kavereille "varamamma", Äiti on myös aina ollu tervetullu meidän kotibileisiin ja monesti juhlitiinki yhdessä mun kavereiden ja äiskän kavereiden kanssa. Baarissa ollaan oltu myös monta kertaa porukalla.

- Äitiä luullaan tosi useasti mun ja Jennan siskoksi. Kun harrastin vielä muodostelmaluistelua, yksi mun luistelukaveri kysy äitiltä, että paljonko meillä on ikäeroa. Se oli luullu aina, että äiti on mun sisko ja ihmetelly miksei mun äitiä näy ikinä jäähallilla :D Kun täytin 18, mentiin äitin kans Alkoon ja odotin kovasti, että saan ekaa kertaa näyttää henkkareita. Siinä kävi sitten niin, että multa ei kysytty edes henkkareita, mutta äitiltä kysytiin..

- Meidän äiti on yksinkertaisesti maailman paras äiti. Tässä maailmassa ei ole ikinä ollu asiaa mitä en olsii voinu sille kertoa. Ja tiedän, ettei ole vieläkään. Äiti on aina viivana paikalla kun sitä tarvitaan. Kiitos kun olet semmoinen kun olet <3

Hyvää äitienpäivää myös kaikille muille maailman äideille ! <3

Vihdoin Berliinin ostoksia ja pientä ängstiä

Pikkunen postaustauko. Ihan puolivahingossa. Mie olen jotenki viime viikon ollu kauhean ängsti, eikä oikein mikään kiinnosta. Reissun jälkeen tuntuu, että elämässä ei ole mitään kivaa ja jännittävää. Vaikkei se tietysti ihan niin ole. Arki tuntuu harmaalta ja tylsältä ja vaikka mun kesäloma alkaa jo tämän kuun lopussa, tuntuu että sinne on vielä niin kovin kauan. Niin kuin myös siihen, että pääsen piipahtamaan Rovaniemellä puolen vuoden tauon jälkeen. Kaikki päivät tässä on menny päntätessä pääsykokeisiin sekä painaessa töitä. En ole jotenki edes jaksanu miettiä blogia. Tuntuu, että postausinspiraatiotki on niin kovin vähissä. Eiköhän tämä taas tästä iloksi muutu. Onneksi nyt on virallisesti takataskussa lentoliput Lontooseen ! On sentään yksi isompi reissu tähtäimessä!

Reisuista tuliki taas mieleen, että olisikohan vihdoin aika vähän esitellä Berliinin ostoksia? Munhan piti postata tämä jo viime viikolla, mutta kaikkien vaatteiden kuvaaminen tuntu ihan liian työläältä. Ei ne kuvat nytkään mitenkään kovin mahtavia ole, mutta sainpahan inspiraation postata tämän nyt pihalle!

Nahkatakki oli ainoa vaate, minkä mie oikeasti todetta tarvitsin. Sukkia tietysti myös, mutta niitä ei lasketa. Ekana päivänä Primarkissa olin iin hurmiossa, etten tajunnu / muistanu edes, että mun oli tarkotus ostaa nahkatakki. Onneksi muu porukka oli selvästi kuunnellu minua ja sain nahkatakin itselleni jo samana päivänä. Ja heti kotia tullessa siitä piti tehdä omannäköinen!

Anteeksi tyhmästä laatikosta keskellä kuvaa, mutta tajusin vasta ku latasin kuvaa tähän, että tuossa nökötti onnellisesti Julian tuliainen :D Ja mie haluan pitää sen yllätyksenä niin kauan kun pääsen Rovaniemelle!

Mutta siis kuten kuvasta näkyy aika paljon tarttui mukaan Disney- rompetta! <3 Leijonakunigas yökkäri, Viidakkokirja meikkipussi, laukku ja yöpaita. sittten pari prinsessapaitaa ja kaikista parhaimmat: Pinkit Star Wars yöhousut! <3 Ja tuo Star Wars pullo ja kassi ! <3

Olin joka kerta Primarkissa niin sekasin siitä kaikesta ihanasta tavarasta, että en oikein miettiny minkään kohdalla, että tarvinko mie oikeasti sitä. Muutenkaan siellä ei ajatus oikein kulkenu. Mie juoksin siellä ympäriinsä ja löin koriin kaikki mitkä näytti kivalta. Kassoilla saatoin sitte jättää yhtäkkiä jotain poies. Ja sen takia jäi kovasti harmittamaan yks Bambi-yöpaita, minkä heitin kassalla poies! Piru vie. Okei, ehkä nuita yöpaitoja tuli silti ihan tarpeeksi :D

Urheiluvaatteiden kohalla päätin, etten osta niitä. Mun vaatekaappi notkuu kaikista kirjavista jumppapöksyistä, joten en tartte sinne yhtään enempää. Ranja sai pidettyä mut irti urheiluväliköstä, mutta kuinka ollakaan kun Ranjan silmä vältti maanantaina, olinki tunkenu koriini muutaman urheiluvaateen. Ja juuri taas yhet räikeät pöksyt......

Kengistä ostin vain pari perustennaria. Vähän jäi harmittamaan eräät ihanat turkoosit salikengät! Tosin eipä ne olis enään siihen matkalaukkuun mahtunukkaan.. Onneksi Lontoossakin on Primark! Vähän ehkä hävettää, että en mie oikein ostanu muualta tavaraa kuin Primarkista. Ostin mie tietysti muutamia matkamuistoja, mutta jostain ihme syystä kuviin päätyi vain Primark- tuliaiset :D

En malta odottaa uutta ulkomaanmatkaa! Onneksi se siintää jo edessäpäin <3