Ihania joulun höpöjuttuja

Joulu on heti mun synttäreiden jälkeen paras asia vuodessa. Olen ehdottomasti jouluihminen. Rakastan yli kaiken sitä kaikkea jouluhössötystä,koristeita,kynttilöitä,herkkuja ja jännitystä mitä toiset sanoo antamistasi paketeista ja mitähän sitä itse saa.

Nytkin olen niin innoissani vaikka onkin vasta 1. Adventti. Meillä on jo kuusi koristeltu ja joulukynttilät haettu. Olen koko aamun katsonut Disneyn joululeffoja perunoita kuoriessani. (Lämmitin jopa väärän levyn samalla ja ihmettelin miksei ne halvatun potut jo kiehu..)Pienenä en voinut ymmärtää kun äiti aina sano että on kivempaa antaa lahjoja toisille kuin itse saada niitä. Pidin sitä aikuisten juttuna. Nyt kun itse on vanhempi ei edes osaa toivoa oikein mitään. Toivoin ainoastaan putkirullaa,jolla voin rullailla kipeitä lihaksiani.

Sen sijaan mulla on isot suunnitelmat kaikkien muiden lahjoista! En jaksa odottaa 24 aamua että pääsen antamaan lahjani ! Äiskä taisi olla oikeassa.

Meillä on perheen kanssa ihania jouluperinteitä,joita ilman ei joulu tunnu joululta. Olen siis kotoisin Rovaniemeltä ja aina aaton aattoiltana on napapiirillä megaiso tapahtuma,jossa näytetään kun joulupukki lähtee matkaan lahjanjakokierrokselleen.

Kun olin pieni,muistan kun se lähti aina eri tavalla. Yhtenä vuonna oli porokyyti ja toisena helikopteri. Sitten siellä on aina erillaisia esityksiä ja tonttunäytelmiä. Yleensä iskä on vieny meidät siskokset sinne. Kun joulupukki on lähtenyt,annetaan toisillemme ryhmähali ja toivotetaan hyvää joulua .Tänä vuonna on siinä ja siinä kerkeänkö sinne ollenkaan,sillä saavun rovaniemelle vasta silloin aaton aattoiltana. Äiskällä on puolestaan aina tapana herättää meidät aattoaamuna lyhdyllä. Se on ihana perinne. Ja aina katsotaan Jennan kanssa joulupukin kuumalinja. Jos sitä ei tulisi olisi joulu ehdottomasti pilalla. Itse ei olla ikinä sinne uskallettu tosin soittaa xD sitten on tietysti se Samu Sirkan joulutervehdys 

 Alotetaan myös lahjojen kerjääminen heti herättyämme. Pienenä ärsytti kun vanhemmat halusi kokoajan pitkittää ja pitkittää lahjojen avaamista. Sitttemmin on muodostunut perinne että saadaan jo heti aamupuurolla avata yhdet lahjat jotta selvitään iltaan asti.  

Manteli joulupuurossa-perinnettä ei meillä ole juurikaan harrastettu. Varmaankin siitä syystä että äiskä aina unohti sen. Yhtenä vuonna sitten äiskä lyöny puuroon niin paljon manteleita että jokaisen lautasella oli vähintään se viisi. Ihana äiskä ♥

 En malta odottaa seuraavaa vapaapäivääni ,että pääsen kauppoihin tuhlaamaan vaivalla ansaittua palkaani kaikkiin ihaniin lahjoihin! Pitää tosin yrittää olla vähän järkevä,koska joudun raahaamaan kaikki junassa Tampereelta Rovaniemelle.

Ja voi huomenna on vihdoin 1.päivä joulukuuta! Saan alkaa katsomaan The Joulukalenteria!

Vaikka ne Näsät on vieläki ihan kamalan pelottavia....

Oi ja ihana siskoni täyttää 18-vuotta perjantaina! Sitä tuntee itsensä jo niin vanhaksi ♥

Disney-yliannostus

Mun aamuinen verikokeeseen menoni tyssäsi taas lyhyeen. Olin varautunu mehupulloin jopa, koska lähes aina pökerryn kokeen jälkeen. En tiä ihme juttu.

  Yritin jo viimeviikkolla käydä siellä,mutta 2 tunnin jonotuksen jälkeen luovutin, koska meinasin myöhästyä töistä. Tänään se tyssäsi,koska kukaan ei edes lääkärini ole maininnut ettei kilpirauhaslääkkeitä saa ottaa ennen koetta. No huomenna uusi yritys.

Tulin kotia ja rakensin meidän sohvalle ihanan sohvapesän ja aloin katsomaan Dumboa. Tuli mieleeni se pieni pehmo Dumbo, jonka halusin eilen adoptoida Prismasta mukaani. Melkein kassajonossa jo ollessamme Joonas sai mut ympäripuhutta viemään Dumbo takaisin hyllyyn. Mulla niin tuntui pahalta viedä se takaisin. Se kerkesi jo ymmärtää pääsevänsä hyvään kotiin ja sitte se viedään takaisin hyllyyn muiden pehmojen sekaan.

Mie niin menen hakemaan sen sieltä kotiin. En kestä ajatusta,että jokin pieni uhmaikäinen sen sieltä vie ja rettuuttaa ihan henkihieveriin :(

Dumbo oli ehdottomasti mun lapsuuden lempi Disney-elokuva Bambin lisäksi. Sitten rakastuin Pocahontasiin niin kovasti että se on vieläkin ehdoton ykköseni. 

Täytyy myöntää että olen tositosi kova Disney-fani. Ne kaikki ihanat elokuvat ja hahmot ovat olleet inspiraationani vasempaan Disney-käteeni. Pocahontas,Ariel ja Lumikki siellä jo onkin. Tilaakin löytyy vielä kunhan keksin kuka sinne liittyy seuraan. Dumbo olisi kyllä ihana lisä prinsessojen keskelle ♥

Elämänmittainen tavoitteni on saada kasaan kaikki Disney klassikot. Mulla itselläni hyllyssä komeilee 26 klassikkoa eli siispä koko klassikkosarjan 52:sta puolet! 

 Salaa suunnittelen jo matkaavani Disneylandiin,enkä palaa sieltä ollenkaan vaan jään asumaan ihanaan prinsessalinnaan.  Sitten uiskentelisin Arielin kanssa,kiusaisin merirosvoja Perer Panin kanssa,ottaisin yhteen Helinä keijun kanssa, laulaisin Baloon kanssa ja voittaisin Herkuleksen voimannostokisassa. Voi että se se vasta ois elämää.♥

Parempi kuin eilinen

Tänään oli parempi päivä. Johtuu varmaan siitä että sain nukuttua hyvin ,vaikka kissat aloittivat taas aamukuuden terrorisoinnin.  Ja sain nyt juotua ne aamukahvit. Halusin hamstrata jättikupilillisen kofeiinia sisuksiiini,mutta meillä ei ole yhtään jättikuppia. Mikä on kyllä harmi. Hyvä syy lähteä ostamaan semmoinen ikeasta tai indiskasta. 

Onneksi minulla on kuitenkim ihana lempparikahvimuki

Sitten mulla tekisi mieli vaihtaa taas sängyn paikkaa.Olen ihan toivoton. Tykkään niin kovasti aina vaihtaa järjestystä. Maksimissaan meillä on ollu sama järjestys ehkä kahen kuukauden verran. Sängyn paikkaa vaihdoin viimeksi pari viikkoa sitten.

Mutta se on aina kovin virkistävää! Joka ainoa kerta vannom itselleni,että tämä uusi järjestys sopii meidän asuntoon parhaiten,enkä vaihda sitä enään ollenkaan. Niimpä niin.

Inspiraation saamiseksi riittää pelkästään vaikka uudet verhot tai taulukehykset.   

Ollaan nykyisessä kämpässämme asuttu vajaa vuosi ja meillä on ollu jo lukemattomia erillaisia järjestyksiä. Jo rovaniemellä asuemmsamme Joonas kielsi multta järjestysten vaihtamisen sitä aina seuraanneen kaaoksen takia. Nyt teen sen aina salaa kun se on töissä.

Tänäkin sunnuntaina suuntaan jälleen töihin Hervannan hirmujen seuraan. Kesken meikkihetkeni mun oli pakko ottaa kuva mun uudesta  henkkamaukan meikkipussista. Se on pinkki ja kaiken lisäksi kiiltävä. Ei vois osua paremmin mulle!  En ole ostanut uutta meikkipussia aikoihin ja kyllä tämänkin kohdalla kävin pienen taistelun itseni kanssa.

Lisäksi ulkona oli hyvin harmaata ja ikävää,että päätin piristää itseäni ulkoiluttamalla uusia uggejani !  

     

Paska lauantai

Tiedättekö sen tunteen kun heräät ja katsot kelloa ja tajuat että sulla on 15 min aikaa keretä töihin? Minä tiedän vähän liiankin hyvin. Jouduin juoksemaan töihin meikit puolitiessä ja ilman aamukahvia. Mikä loistava alku päivälle

Töissä mikään ei innostanut,kaikki otti päähän ja minua vaivasi ihan jäätävä päänsärky koska se pirun kahvi jäi välistä. Koko pää tuntui ihan tunkkaiselta pumpulilta. Ei kiva yhtään. Ärsyttää olla niim koukussa kofeiiniin etten pärjää päiväkään ilman hedaria. Kun työpäiväni oli vihdoin ja viimein ohi pääsin kotia ja join ison kupin kahvia. Ja jotta en selviäis liian helpolla tästä harmaasta lauantaista niin tosiaan eihän meillä toimi patterit. Koko kämppä on kuin eläisi napajäätiköllä. Hautauduin sohvalle tyynymeren ja kahden peiton kanssa. Tarkenin juuri ja juuri. Pieni unihetkikään ei vienyt päänsärkyäni poies .

No mutta eihän meillä tietenkään ole särkylääkettäkään. Nyt istun edelleen tässä tyynykasassa ja masennun. Onneksi mulla on sentään monta kautta South Parkkia. Ja niin tosiaan. Tietokoneeni ei suostu kanssani tippakaan yhteistyöhön,joten kirjoittelen tässä tabletilla,mikä on aika haastavaa ja hitaampaa kun en vielä yhtään händlää tätä..

Virtahepokin pyllistää mulle

Ja tottakai mulla haluttais hirveästi jotain hyvää. Ja tietysti sitäkään ei ole. Enkä varmaan lähde kauppaan.

Ostettiin hunajapomeloakin kun se kuulosti niin eksoottiselta,mutta se oli kyllä vähän lievä pettymys.. sieltä ei paljastunutkaan ihana melonimaisen makea hedelmä vaan sitrushedelmä joka oli aika kirpsakkaa >:(

Väsynyt palkkapäivä

Mulla oli tänään palkkapäivä eli siis ehdottomasti kuukauden paras päivä.

Tarkoituksenani oli ostaa vain uudet pöksyt haaroista ratkenneiden tilalle, mutta päädyin

niiden lisäksi ostamaan myös uuden laukun ja uggit. Hups. Mutta siis ainahan niitä tarvii..

Lisäksi Kiia lähti seurakseni,joten oli myös hyvä syy piipahtaa keskustorilla sushilla,mitä olen himoinnut jo monta viikkoa.

Eilinen ilta venyi vähän pitkään,joten olen tapellut lähes koko päivän hirveää väsymystä vastaan. Bussissakin silmät luppasi ja olin niin omissa maailmoissani että meinasin ajaa pysäkkini ohi.

Oltiin siis eilen Joonakseen kanssa Jonne Aaronin levyjulkkareissa. Oli niin ihanaa olla pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Muutankin kuin Lidlin kassan takana. Ja etenkin vielä Jonne Aaronin keikalla.

Vaikken tykännyt yhtään siitä,että Negative jäi määrittelemättömälle ja epämääräiselle tauolle Jonnen soolouran takia niin täytyy myöntää että varsinkin tästä uudesta soololevystä olen kyllä tykännyt todella! Muistan vieläki milloin "löysin" Negativen ensimmäisen kerran. Olin noin 10-vuotias ja satuin näkemään The Moment Of Our Loven musiikivideon. Olin sen jälkeen raapustanut päiväkirjaani että löysin nyt uuden lempibändini. Se olisi vain paljon parempi jos laulaja ei näyttäisi niin paljoa naiselta.

Apua oon nolo

Ihana keskustori <3

Oli niin kovin kivaa viettää Joonaksen kanssa aikaa. Vaikkakin asutaan yhdessä nähdään toisiamme yleensä vain vilaukselta. Koska Joonas tekee yötyötä niin sen tulessa kotia mie jo uinun onnellisena. Kun itse lähden aamulla,Joonas nukkuu vielä ja kin tulen takaisin on se juuri yleensä lähdössä töihin. Mutta sitten tämmöiset yhteiset hetket ovat entistä arvokaampia <3

Puspus