Överiviikonloppu

Toisin kun suurin osa mun teksteistä, tämä ei kerro siitä " terveellisestä" ruuasta tai "oikein" syömisestä. Tämä postaus kertoo täysin rehellisesti herkuista, herkuttelusta ja kaikesta siitä ihanasta mitä siihen liittyy. Ja kyllä, vaikka pudotan painoa syön silti herkkuja, käyn ulkona syömässä ja harrastan leffailtoja karkkipussin kanssa. Viikonloput on pyhitetty aina siihen, että syön ruokaa mitä tekee mieli ja ostan niin paljon karkkia kun haluan. En halua elää liian kurinalaista elämää, josta kaikki mukava ja herkullinen on kielletty. Jos lähdettäisiisn sille tielle, jossa kiellän itseltäni totaalisesti ihan kaiken herkuttelun, oltaisiin ihan varmasti siinä pisteessä, ettei sitä kauan aikaa jaksettais. Herkuttelu kuuluu elämään ja itsekkin aion siitä myös nauttia.

Silloin kun alotin painonpudotuksen ja uuden elämäntavan opettelun, pudotin tietysti hetkeksi ihan kaiken herkuttelun poies. Niin kuin aikasemminkin olen täällä sanonut, en varmasti olisi nyt tässä, jos olisin jatkanut sitä herkkujen mättämistä naamariin jokaikinen päivä. Ja aikasemmin mun painonpudotukset on kariutuneet varmasti siihen, että söin silti karkkia ja sipsiä kokoajan ja luulin, että laihdun silti. Eihän se ihan niin mene.  En ole ikinä kuullut painonpudotuksesta, jossa herkuttelu on sallittu jatkuvasti ja silti laihtuu kokoajan.

Vaikka elän terveellisesti, pudotan painoani ja treenaan kovaa salilla, se ei tarkoita että eläisin kokonaan ilman herkkuja. En halua luoda täällä blogissanikaan semmoista kuvaa, että eläisin 24/7 kanalla ja raejuustolla. Terveellinen elämäntapa ei tarkoita kaikesta luopumista.

 Tämä viikonloppu oli ihan syystäkin täysin överi herkkujen suhteen. Viikon päästa alkava uusi superdieetti mielessä, olin tarkoituksella suunnitellut tästä vapaasta viikonlopustani hiukan överin.

Aloitin tällä kertaa viikonlopun viettoni jo torstaina. Täytin silloin 23- vuotta ja kotona mulla odotti raskaan työpäivän jälkeen ihana viini- ja juustotarjoilu, jonka Joonas oli mulle järjestäny synttäreideni kunniaksi ! Olin ihan vettä ja hunajaa ja totesin, että mulla on kyllä ihana poikaystävä kun sain näin ihanan yllätyksen <3

Mun herkuttelu ei todellakaan jäänyt vain siihen torstaihin, vaan niin kuin oltiin Saagan kanssa suunniteltu, vietettiiin perjantaina pitkästä aikaa tyttöjeniltaa, johon luonnollisesti kuuluu kaikki ihanat herkut. Tällä kertaa nautittiin avokadopastaa (josta olisi pitäny saada kuva, mutta en kerinny enkä muistanu ennenkuin ruoka oli jo menny..), Saagan mulle leipomaa synttärikakkua! Se on ihan paras kakku! Sitte tietty sipsiä ja seitsemän euron irtokarkkipussit <3

 Ja koska aina pitää vetää vähän överiksi, niin myös tällä kertaa. Yleensä meiän tyttöjeniltojen herkuttelut on jääneet siihen yhteen päivään. Tällä kertaa oltiin hyvin tietoisia siitä, että seuraavat kuusi viikkoa eletään tiukalla dieetillä ja tyttöjenilloissa herkkuina on vain valmiiksi punnitut ateriat. Joten mikäs sen parempaa kuin suunnata ulos syömään ! Meidän oli ensin tarkoitus mennä Gopaliin nauttimaan niiden kuuluisia kasvishampurilaisia, mutta meidän harmiksi niitä sai tilata vasta klo viiden jälkeen..Joten siis suunta lohdutuspitsalle ! Nyt täytyy rehellisesti sanoa, etten muista tuon italialaisen ruokapaikan nimeä, mutta löytyy siis Tampereen keskustasta ! Ja oli muuten loistavat pitsat! Mun pitsassa oli pinaattia, fetajuustoa, avokadoa, pinjansiemeniä ja mozzarellaa. Tuon pitsan kehittäjä on varmasti ajatellut minua kun on kehitellyt tätä pitsaa. Sen verran täydellinen se on.
Niin kuin oli tämä viikonloppukin. Dieettiviikkoina tulen lukemaan tätä herkkupostausta vesi kielellä.

Mutta silti mun on pakko myöntää, että odotan dieetin alkamista tosi kovasti! Odotan sitä jo, kun sun ei tarvitse vaivata päätäsi mitä syöt ja milloin ja tiedät sen, että se kauan aikaa junnannut paino lähtee vihdoin taas laskuun. Ja ompa jutunaihetta blogiin taas kuudeksi viikoksi, kun höpöttelen täällä dieetin etenemisestä!

Sohva vs. ulkoilma

Mun piti tänä aamuna mennä salille klo 8, tekemään vähän hauis-ojentaja-olkapäätreeniä. Mutta kappas vain, en ollut herännyt kellonsoittoon ollenkaan ja heräsin vartin yli kahdeksan. Mulla ärsytti niin kovasti ! Koska työt kutsuu klo 13, tiesin että mun olis pitäny olla tekemässä treeniä silloin kahdeksalta, jotta kerkeäisin rauhassa suihkuun ja valmistaa päivän ruuat ennen töihin lähtöä. Mun käsitreenini siirtyi siis huomiseen. Ärsytti kuitenkin niin kovasti, että nakkasin lenkkivaatteet niskaan ja lähdin vaihteeksi aamulenkille, enkä siihen sohvalle mököttämään.

Lenkillä tulee aina mietittyä kaikkea syvällistä, varsinki aamuisin. Ei ole vielä kunnolla heränny, eikä siis jaksa miettiä vielä kovin hankalia asioita. Tänään mulla kuitenki huvitti hirveästi se, että oikeasti mie olen lenkillä aamulla jo kahdeksan jälkeen, sen takia kun  mulla ärsytti etten heränny salille ajoissa !?  Onhan mun elämäntapammuutoksesta jo reilu puoli vuotta aikaa, ja välillä mie mietin että alkaako se olla jo vanha juttu. Olen käyny jo sata aamulenkkiä ja aamutreeniä, ja eläny aktiivista elämää jo reilu puoli vuotta, mutta silti mie edelleen mietin tämmösiä asioita.
 Kun on lähestulkoon koko elämänsä elänyt ylipainosena, ei siltikkään voi aina täysin sisäistää sitä elämää mitä mie nyt elän. Tai ajatusta siitä. Tämä entinen sohvaperuna ei olisi ikinä ennen vaivannut edes päätään sillä ajatuksella, että huomenna pitäisi olla salilla kello kahdeksan. Ei mulla olis ikinä edes tullu mieleen ajatella mitään tuommosta. Saatika sitä, että jos olisinki päättäny mennä salille, mutten herännyt kelloon, menisin lenkille sen sijaan. Ei, mie olisin sisäisesti nauranu helpotuksesta ja kääntäny vain kylkeä. Mutta kovasti se mun elämä on silti muttunu, ja tässä sitä ollaan.

Nyt mulla ahdistaa viettää päiväni sisällä. Eilenki oli niin ihana ilma! Ja vielä vapaapäivä ! Kävin aamulla salilla tekemässä jalkatreeniä, Saagan kanssa vähän tankkaamassa sushibuffetissa ja sitten pakotin Joonaksen mun kanssa luistelemaan ! Hämeenpuiston pää on jäädytetty , joten mulla on etupihallani pieni luistelukenttä !

 Vielä vuosi sitten, en olis ikimaailmassa jaksanu lähteä syönnin jälkeen ulos. Saatikka jos olin kerran jo käyny samalle päivälle pihalla, Mitä sitä nyt toistamiseen lähteä. Olin kyllä niin laiska ihminen, että ihan itselläki hirvittää. En tiennyt sillon paremmasta ja luulin, että parhaiten rentoutuu kun makaa sohvalla. En ikinä voinu ymmärtää sitä, kun meidän yliaktiivinen iskä lähti rentoutumaan hiihtoladulle tai lenkkipolulle. Miten nyt se voi rentouttaa ? Nykyään mie ymmärrän sen paremmin kuin hyvin. Siis mikä parempaa kun tuulettaa päätään lenkillä ? Kaikki vaikeatki ja stressaavat asiat näyttää heti paljon valosammilta pienen ulkoilun jälkeen. Ja miten hyvä olo sen jälkeen on !

Olen tosi onnellinen siitä, että mun elämä on nyt tässä pisteessä missä se on. Enään en edes muista, milloin mulla olis ollu ahdistavia ajatuksia mun kropasta ja siitä kun ikinä en tee mitään. Raitis ilma vaikuttaa kyllä niin moneen asiaan <3

Kroppakuulumisia

Vihdoin ja viimein mulla on aikaa istua alas ja kertoilla teille mitä tänne ruudun toiselle puolelle kuuluu. Olen hyvin pahoillani, että viime viikkona en ollut blogini suhteen hirveän aktiivinen. Siskoni Jenna oli meillä maanantaista perjantaihin kylässä ja kun Jenna hyppäsi perjantaina junaan, Rovaniemi kaverit iski meille pari tuntia myöhemmin. Nyt tylsä arki on taas palanut ja vieraat palanneet takaisin Rovaniemelle. En halunnut tuhlata mun vierasaikaa istumalla koneella, vaan nauttia vapaapäivistä ja vieraista, mutta nyt mulla on aikaa taas höpsötellä täällä.
Ajattelin, että kertoisin teille vähän mun kropan kuulumisia. Missä mennään painonpudotuksessa ja mitä mulla on suunnitteilla.

Pieni tilannekatsaus ensin:
Mulla on nyt pudotettuja kiloja takanani - 26. En tajua välillä itsekkään, että oikeasti noin paljon. Olen nyt muutenkin löytäny itselleni tasapainosen balanssin ruokien ja treenien suhteen. Eli ei enään mennä siinä, etten uskalla syödä kunnolla ja pyörtyilen salille tai siinä, että treenaan ihan liikaa. Olen oppinut syömään tarpeeksi ruokaa ja päässyt irti siitä, pelosta että painoni nousee muka heti, jos syön enemmän. Eli kaikinpuolin oikein näppärästi tässä ollaan menty eteenpäin.

Mun paino on kuite junnannu paikoillaan jo muutaman kuukauden. (Lukuunottamatta yhtä kiloa, joka sieltä on tipunu). Se on tosi raivostuttavaa. Tietysi tiedän sen, ettei se nyt aina voi tippua samaan tahtiin kuin dieetillä. Eihän se nyt olis yhtään realistista. Mutta tietysti se ärsytää kun en saa sitä alaspäin. Mulla olis haaveena pudottaa vielä kymmenen kiloa. Olis ihanaa, että mun paino alkaisi numerolla 6. Rehellisiä jos ollaan, mun paino on alkanu sillä numerolla viimeksi varmaan ala-asteella. En osaa kuvitella sitä, että se paino oikeasti alkaisi 6- numerolla. Mutta joo semmosta mie siis haaveilen. Ja sen takia olen päättänyt nyt vetää superdieetin uudestaan.

Punnitsin siihen lähtöä kauan aikaa ja mietin paljon hyviä ja huonoja puolia. Siihen tulokseen sitten päädyin, että vedetään se uudestaan. Aloitan dieetin 5. maaliskuuta ja se päättyy siihen, kun lennetään Berliiniin. Eli siis 20. huhtikuuta. 6 viikkoa edessä aamuaerobisia ja ruokien punnitsemista. Mutta mun on pakko myöntää, että jollain omituisella tavalla en malta odottaa sitä, että dieetti alkaa taas. Olihan se dieetillä eläminen helppoa, kun sun ei tarvinnu vaivata päätä sillä, että mitä syöt tänään ruuaksi ja missä välissä. Kaikki on kerrottu sulle valmiiksi. Tietysti myös odotan sitä hyvää oloa, mikä sulla dieetillä oli. Alkuviikkoina lähinnä. Loppua kohden vähennettiiin ihan liikaa hiilareita, ja tästä oppineena en aio vähentää niitä nyt ollenkaan. Mulla on kannustava tukijoukko takanani, joka toivottavasti puuttuu asiaan heti, kun näkee että mulla saattaa mennä taas vähän yli.
Kävin päässäni monia asioita läpi, ennenkun tein päätöksen dieettiin lähtemisestä. Haluan karistaa kesään mennessä vielä kiloja ja kerranki elämässäni olla kesäkunnossa ! Se nyt on ehkä se suurin syy, miksi päädyin tähän. Plus mulla on nyt keväällä ja kesällä tiedossa ulkomaanmatkat Berliiniin ja Lontooseen, joten mikä ihanampaa ostella sieltä uusia vaatteita ! En ole juurikaan dieetin loputtua ostanu uusia vaatteita, kun en ikinä jaksa lähteä kaupunkiin asti. Haha vaikka me asutaan Tampereen keskustassa.. Jostain syystä ei vaan tuu ikinä lähettyä ostoksille. Ja silloin kun olen kaupungissa, yhessäkään kaupassa ei ole kivoja vaatteita myynnissä.

Tässä mennään siis tällä hetkellä. Dieetin alkuun kaksi viikkoa ja tosi innoissani odotan jo sitä. Pidän tiedät kokoajan ajan tasalla kuinka mun dieetti tällä kertaa sujuu :)

P.S Smartum Stagen puolella on juttu elämästä painonpudotuksen jälkeen. Linkki löytyy tuosta oikeasta sivupalkista. Sinne ilmestyy mun tekstejä aina noin 1-2 kertaa kuukaudessa :)

Sisterlove ♥

Niin kuin mun perhepostauksessa jo kerroin, että mun perhe on mulle kaikki kaikessa. Etenkin mun sisarukset. Ollaan kaikki tosi samanlaisia keskenämme ja luonteeltamme yhtä hömelöitä. Jos Jennaa ja Seelaa ei olisi olemassa, mun elämä olisi kovin harmaata ja tylsää. Enkä välttämättä olis just tämmönen ku mie olen.

Mulla ja Jennalla on vain kolme vuotta ikäeroa ja ollaan sen takia tosi erottamattomat.
Jenna on paitsi pikkusiskoni, myös paras kaverini ja toinen puoliskoni. Tällä viikolla olen saanut Jennan tänne Tampereelle mun luo kokonaiseksi kolmeksi päiväksi ! Niimpä saatiin idea testata kuinka hyvin tunnemme toisemme !

Mie Jennasta:

Mitä fanittaa ? Öö ainaki Miley Cyrusta, sitte kaikkia niitä Disney kanavan tähtiä, joita mie en aina kaikkia edes tiiä. Sitte sitä yhtä Ruotsin miljonääriäitiä ja Katy Perrya.

( Jenna: Niin fanitin Mileya joskus pienenä... Ja ainut Disney kanavan tähteä ketä fanitan on Selena Gomez. Ei, en fanita Maria Montazamia, mutta Katy Perrya kyllä !)

Mikä on paras muistomme ? Apua näitä on paljon ! Lontoo, Katy Perryn keikka ja kaikki meidän yhteiset tyhmät jutut. Ja se ku Seela synty ja meistä tuli kolmen kopla <3 

Omituiset tavat ? No ne kaikki sata pehmolelua, mitkä sillä on sängyssä jokaikinen yö. Ja joilla jokaisella on oma nimensä. Sitte se tykkää tehdä listoja kaikista maailman asioista.

( Jenna: Ethän sinäkään jätä omia lapsia ilman nimiä! Huomasin vasta nyt että tykkään tehdä ihan liikaa listoja. )

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi ? Joku Disney- kakku. Tietysti prinsessoista. Tai sitten joku koiranpentukakku :D

( Jenna: Ei nyt aivan... Sen pitää olla vihreä marsipaani kakku! )

Tappelaanko paljon ? Haha pienenä kyllä ihan jatkuvasti ! Mulla ärsytti aina kun iskä ja äiskä pakotti ottaan Jennan joka paikkaan mukaan. Sitten inhosin sitä kun pienenä Jenna matki minua aina kaikessa. Ei me enään tapella ollenkaan.

( Jenna: Kyllä pienenä riideltiin paljon, koska halusin tahallaan kiusata Jossua. Olin oikea pikku riiviö! ) 

Onko meillä paljon yhteistä ? Yllättävän paljon kyllä ! Katy Perry ja kaikki Disney jutut nyt ainakin. Joskus harvoin meidän vaatemaku saattaa kohdata. Tykätään myös joistain samoista TV-sarjoista. Ainaki American Horror Storysta ja Pretty Little Liarsista.

Lempi TV-sarja ? Apua sillä on niin monta! Ainaki Fullhouse siltä löytyy hyllystä ja oliskohan Hannah Montana... :D 

( Jenna: Jossu ei ihan selvästikkään nyt pääse yli tästä Miley Cyrus/Hannah Montana vaiheestani... )

Lempiruokia ? Ranskalaiset.

( Jenna: Oi nam! )

Mitä Jenna tekee, kun on yksin kotona ? Istuu sohvalla ja syö jäätelöä. Tai ettii netistä kuvia, minkälaiset hiukset se haluaa, tai kodin se haluaa tai minkälaisia vaatteita se seuraavaksi ostaa.

( Jenna: Tämä ei pidä paikkaansa. Kotona yleensä tykkään puuhailla vaikka ja mitä, joskus innostun siivoamaan ja järjesteleen kotia uuteen uskoon, kun taas joskus katselen Netflixiä. )

Mikä on Jennassa parasta ? Kaikki ! Meidän yhteiset läpät on aina ihan parhaita. Sitten se, että meillä ei tule ikinä tylsää toistemme kanssa. Ja tiiän, että Jenna on aina siinä kun sitä tarvitsen <3 

Jenna minusta:

Mitä fanittaa ? Santa Cruzia nyt ainakin, se vaan ei lopeta siitä jauhamista. Star Warsia, kissoja, Katy Perrya, Disneytä, leopardikuviota ja monta miljoonaa muuta. 

(Jossu: En mie kyllä aina puhu Santa Cruzista! Mie höpötän aina kaikesta muustaki, mutta Jenna ei vaan ikinä kuuntele. Muut osu aika nappiin )

Mikä on paras muistomme ? Pienenä "valeheltiin" (ja äiti tiesi koko ajan että eihän me oikeasti kipeitä oltu), että ollaan muka yhtä aikaa kipeänä, että saataisiin jäädä päiväksi kahdestaan kotiin leipomaan. Ja kerran Jossu teki mulle juoman kaikesta mitä maustekaapista löytyy ja löi vetoa etten pysty sitä juomaan. Eipä siinä kauaa menny kun oksennus lensi. 

(Jossu: Apua mie en edes muistanu tämmöstä! Tai muistan mie tuon vedon siitä hirveästä litkusta, mutten tuota, että juksattiin äitiä, että saatiin jäädä leipomaan :D )

Omituiset tavat ? Jossun pitää kertoa sama asia monta kertaa ja se kertoo sen aina yhtä innoissaan. Ja aina kun se pätee, niin selityksen jälkeen sillä jää suu auki niin kuin kalalla. Sen on pakko kokoajan sisustaa tai vaihtaa kodin järjestystä. 

(Jossu: Mie saan ihan jatkuvasti kuulla näyttäväni kalalta. Tosi reilua. Kun selitää tosissaan jotain juttua, ei voi aina muistaa heti sulkea suutaan.)

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi ? Frozen kakku !

(Jossu: Oi kyllä ! )

Mitä tykätään tehdä yhdessä ? Shoppailla, hyppiä trampoliinillä, tehdä aina kaikkea lapsellista ja katsoa vanhoja suosikki elokuvia. 

Lempi TV-sarja ? The Big Bang Theory, Kumman kaa, Hynttyyt yhteen ja Blondi tuli taloon. 

(Jossu: Haha aika hyvin ! Tämmöset ysäri Suomisarjat jotenki aina kolahtaa minuun :D )

Lempiruoka ? Pinaatti, fetajuusto, avokado ja maitorahka 

Mitä Jossu tekee, kun on yksin kotona ? Siivoaa ja laulaa korkkarit jalassa.

(Jossu: Jo joskus ehkä joo, mutta en nyt aina. Tykkään kreisitanssia yksin, kuunnella kaikkia mun levyjä ja lässyttää kissoille)

Mikä Jossussa on parasta ? Aivan kaikki ! <3

Ystävänpäivähöpinää ja liikkumisen riemua ♥

Eilen oli ihana ystävänpäivä, joka me tosin vietettiin Joonaksen kans erillään. Eikä se mua haitannut. Ei olle ikinä juhlittu oikein ystävänpäivää, eikä varmaan ikinä ostettu toisillemme ystävänpäivälahjoja (?). Johtunee varmaan siitä, että meidän vuosipäivä ja mun synttärit on helmikuussa, joten olis ihan kohtuutonta vaatia vielä ystävänpäivänäkin lahjoja. Meille ystävänpäivä on ollut lähes samanlainen kuin jokin ihan tavallinen päivä. Jos ollaan yhdessä kotona, katsotaan elokuvaa ja tehdään yhdessä ruokaa. Tällä kertaa oli kuitenkin niin, että itse vietin aikaani töissä ja Joonas Helsingissä. Tosin, ennen kuin Joonas lähti, se herätti minut kukkakimpulla! Hihi olipa se ihana ♥ Sain mie kuitenkin ystävänpäivälahjoja! Ihanilta Sompulta ja Hennalta ! ♥ 

 Mun ystävänpäivä meni siis kokonaan töissä työkavereiden ja ihan järkyttävän pääkivun kanssa. Sunnuntait on meillä yleensä tosi kiireisiä, eikä kukaan pääse poistumaan kassalta mihinkään. Ja mulla särkee tosi harvoin muutenki päätä. Tietysti se järkyttävä jumputus päätti alkaa jo ensimmäisen tunnin aikana ja helpotti vasta 8h myöhemmin, kun olin vihdoin kotona. Onneksi on olemassa oma ihana peitto ja Netflix ! Tänä aamuna oli jo niin ihana herätä uuteen päivään ! Ja tätä päivää mie olenki odottanu kuin kuuta nousevaa! Jenna tulee tänään Tampereelle mun luo kokonaiseksi kolmeksi päiväksi ! En malta odottaa sitä hetkeä kun illalla lähden töistä kotia ja Jenna on meillä mua vastassa! Ja kaiken lisäksi mun seitsemän päivän työputki loppuu tänään ja mulla on edessäni ihanat kolme vapaata Jennan kanssa! Tiedossa siis paljon shoppailua, Ikeaa, Ideaparkia ja kaikkea meidän omia hömppäjuttuja <3

Toinen syy, miksi olen odottanu tätä päivää niin kovasti on se, että mun salitauko loppuu vihdoin tänään! Niin kuin jokaisen salitauon loppuvaiheilla, olo alkaa muuttua löllökasaksi ja pikkuhiljaa alan ärsyttämään itse itseäni. Tiedän, että olen salitauolla aina omaksi parhaakseni, mutta mun pääkopalle sitä on välillä vaikeaa myöntää. Se ajattelee, että mie olen laiska kasa, joka ei viitsi lähteä kotoa kylmään ilmaan hyppimään. Näiden kahden välillä on toisinaan vaikea palloilla ja yrittää ajatella järkevästi. Onneksi tänään sekin loppuu ja pääsen taas rehkimään salille. Tämmosten ajatusten keskellä mie monesti mietin sitä, miten olen ennen jaksanu maata viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaan sohvalla. Olihan mulla sillonki huono olla, tunsi itseni hirveäksi läskiksi (mitä kyllä olinkin), mutta en vaan viitsinyt tehdä asialle mitään. Helpompi oli ilmeisesti valittaa ja keksiä tekosyitä miksen taas tänäänkään muka kerkeä salille. Tai edes pihalle. Onneksi tuo elämä on nyt hyvin kaukana takanapäin ja nautin suunnattomasti siitä tunteesta, että saan pistää itseni oikeasti koville. Tai siitä, kun vapaapäivinä saan juosta pihalla koko päivän ja nauttia ihanasta ja raikkaasta ulkoilmasta. En tajua miten olen ennen valinnut sohvan aina ennen ulkoilua. Onneksi mie olen nykyään niin paljon fiksumpi !

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille höpöille !

♥

Miksi mie kirjotan blogia ?

Mie en yhtään tiiä, mistä sain idean tähän tekstiin, mutta tuntu hauskalta, fiksulta ja ehkä jopa ihan tarpeelliselta kirjottaa tänne se, miksi mie tätä hommaa teen. Voin sanoa, että mun blogista on vasta viime vuoden puolella tullu mulle itelle jo tosi iso juttu. Syksyllä ehkä mun elämä nyt muutenki tuntu siltä, että palaset alkaa loksahtelemaa kohdalleen. Eikä pelkästään elämäntaparemontin takia, vaan ihan kaikki asiat mun elämässä. Aloin hahmottamaan kunnolla, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni, mihin haluan tuhlata rahani ja mitä ylipäätään haluan elämältä. Ja kyllä siinä samalla tietysti mun blogi kasvo kokoajan mukana pikkuhljaa siihen missä se nyt on. Ja tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että olen jopa tyytyväinen siihen. Vielä se on kovin pieni, mutta sitäkin tärkeämpi.

Olen aloittanu blogini pitämisen jo vuonna 2013, mutta silloin en vielä oikein saanu sitä otetta tästä. Ajattelin, että lukijoita tupsahtaa vain itsestään vaikka kirjotin hyvällä tuurilla kerran kuussa. Tykkäsin tietysti omasta blogistani jo silloin, koska olinhan saanut aikaseksi alotettua sen, mutta ei mulla ollu samanlaista intohimoa tähän hommaan niin kuin nyt. Eivätkä nuo ekat tekstit nyt mitään järin hyviä ole. Olen monesti miettinyt, että poistaisin osan niistä ihan ekoista teksteistä, mutten ole ikinä sitten kuitenkaan sitä tehnyt. Onhan se toisaalta ihan kiva, että ne on edelleen siellä. Mie tykkään itekki käydä välillä lueskelemassa niitä ja salaa ehkä vähän nauraa itselle.

Se, mistä päätös blogin aloittamisesta lopulta synty, on tosi vaikea sanoa. En muista yhtään. Muistan vaan, että olin pyöritelly asiaa mielessäni tosi tosi kauan aikaa ja sitten yks päivä kun olin kipeänä kotona ja aloin kyllästymään pelkkään telkkarin tuijotteluun, otin läppärin syliin ja kohta huomasin jo, että mullahan on ihka oma blogi. Olin aluksi tosi hukassa kaiken käytännön asioiden kanssa, enkä mie kyllä voi sanoa, että vieläkään händläisin kaikkea. Pikkuhiljaa olen ite opetellu viemään blogiani eteenpäin. Ja jopa odotan aina kun pääsen kirjoittamaan tänne ja julkaisemaan uusia kuvia ja juttuja! Tämä on myös opettanu minua tosi paljon. On vapauttavaa ja ihanaa oikeasti aina leikkiä mielikuvituksella ja miettiä mistä mie seuraavaksi kirjotan, ja minkälaista kuvaideaa Joonas saa tänään mulle toteuttaa. Mutta pakko sanoa, että onhan se blogin pitäminen joskus myös tosi haastavaa. Haluan tosi kovasti, että minun höppänä luonne ja ainainen iloisuus välityisi myös blogini lukijoille. Välillä on vaikeaa muotoilla teksti semmoiseksi, kuin se oikeasti tulisi mun suusta. Sen takia käytän tosi paljon mie-sanaa. Tietysti Rovaniemellä syntyneenä ja lähes koko ikäni siellä asuneena, tuo sana tuskin koskaa katoaa mun sanavarastosta. Enkä missään nimessä halua, että niin käy. Pidän kynsin hampain kiinni mun omasta lappilaisesta murteestani.

 Tietysti myös aina välillä on tosi vaikeaa keksiä postausaiheita ja se tuottaa mulle kamalaa päänvaivaa. Onneksi mulla on keinoja inspiroittaa itseäni, koska se tulee monesti tarpeeseen. Välillä tulee hirveitä inspiraatiokausia ja haluaisin olla höpöttämässä täällä kokoajan ja ihan joka päivä, mutta jos mulla jostain syystä venähtää postaustauko vaikka esim kolmeksi päiväksi, mulla saattaa olla tosi paljon vaikeuksia päästä takaisin alkuun. Haha toivottavasti en ole ainoa bloggari joka painii tän asian kans aina välistä. Juuri sen takia mun puhelimen muistiinpanot on ihan turkasen täynnä kaikkea sekalaisia tekstejä, ajatusviivoja, kuvaideoita, postausaiheita ja välillä semmosiakin yksilöitä mistä on vaikeaa saada selvää. Näin ei ole toki aina ollu, mikä ehkä postaustahdin lisäksi kertoo siitä, ettei mulla ollu alkuun blogiini näin syvää suhdetta. Nyt kun saan vaikka kaupan kassajonossa jonkun idean, mun on pakko kirjoitaa se heti ylös ettei se vaan unohdu, koska sitten vasta harmittaisi. Tämänkin tekstin raakaversion kirjoitin itseasiassa tänään työmatkalla !

Kyllä mulle nyt alkaa olla jo aika selvät sävelet ja ajatukset siitä, miksi mie teen tätä. On ihanaa päästä kertoilemaan tänne juttuja, jakamaan niitä muille, julkaista kuvia ja ajatuksia eri asioista. Niin ku olen sata kertaa sanonu olen tosi ylienerginen tapaus ja saatan selittää mun kavereille ja läheisille monta kertaa ihan samat asiat. Eikä ne jaksa kaikkia mun juttuja aina kuunnella. Sen takia on ihanaa, että pääsen tänne höpöttelemään välillä ihan omiani ja pistää mun luovan ajatuksen liikkeelle. Ja kyllä mie sanoisin, että mun blogi oli isossa roolissa mun elämäntapamuutoksessa. Se, että tein mun painonpudotuksesta julkista, oli mulle tosi kova paikka. Ja nyt jälkeenpäin ajattelen kyllä, että mikä aivopieru mulla on ollu kun olen näin tehny. Mulla oli tosi huono itsetunto ja muutenki häpesin sanoa ääneen, " mie laihdutan". Onneksi nuista ajoista on paljon kasvettu eteenpäin ja nykyään en jaksa välittää siitä nauraako joku mulle vai ei. Tuohon aikaan mun blogihan oli paljon enemmän liikuntapainotteisempi. Ihan vasta tein päätöksen laajentaa sitä, enkä ole katunu yhtään. Ihanaa kirjottaa välillä muustakin ! Ja kiva kun olette myös tykänneet mun muista höpöttelyistä. On ihanaa tietää, että jotku ainaki lukee mun juttuja ja oikeasti jopa tykkää niistä. Se on tässä hommassa kaikkein palkitsevinta <3

Onnellisena

Tiistai, tuo harmaa ja tylsä arkipäivä, josta viikonloppu on vielä aivan liian kaukana. Tänään se kuitenkin on poikkeuksellinen ihana päivä, jona saan tehdä ihan mitä itse haluan. Tänään on mun koko viikon ihka ainoa vapaapäivä. Mun seuraava vapaapäivä häämöttää vasta ensiviikon lauantaina, joka (toivottavasti) vielä parempi kuin tämä ! Koska silloin mun kova odotus ehkä palkitaan ja saan Jennan mun luo kylään kolmeksi kokonaiseksi päiväksi! Ensi viikko tuntuu kuitenkin vielä liian kaukaiselta.
Mulla on tällä viikolla myös salitauko menossa, joten tämä tiistai on lähestulkoon harvinainen. Mulla siis ei ole mitään suunnitelmia ? Okei on mulla muutama. Käydä varastossa onkimassa mun vanhoja lukiokirjoja, jospa osaisin pääsykokeisiin mennessä palauttaa mieleeni vähän matikkaa ja englantia ? Vielä tuntuu aika toivottomalta, mutta eiköhän se siitä. Ja niin ajattelin vaihtaa meidän olohuoneen järjestystä. Haha johan meillä on joulusta asti ollu melkein sama kokoajan ! Johan se on jo aika vähän pyöritellä huonekaluja ympäri. Sitten olen nukkunu tänään pitkään, kuunnellu paljon levyjä, mitä en ole kuunnellu aikoihin. Lisää tämmösiä päiviä kiitos !

Anteeksi mun valtaisa juurikasvuni ! 

 Musta on muutenki tuntunu viime aikoina jotenkin omituisen superonnelliselta. Ei mun elämässä ole edes tapahtunu mitään erikoista, mikä tekisi mun olon tämmöiseksi. Vaikka mulla on paljon töitä, matka kesään tuntuu vielä toivottoman pitkältä ja lähestyvät pääsykokeet tietysti stressaa, olen siltikkin jotenki tosi iloinen ja onnellinen. Innoissani olen suunnitellut jo kesää, tulevia festareita ja meidän kokoajan hitusen lähempänä häämöttäviä ulkomaanmatkoja. Ja jollain omituisella tavalla odotan jo tosi kovasti dieetin alkamista. Olen nyt tehnyt sen päätöksen, että lähen vetämään sen uudestaan. Tällä kertaa tiedän jo entuudestaan, mitä tuleman pitää ja mulla on oma huoltojoukko tukenani. Jospa tällä kertaa osaisin olla lipsahtamatta siihen pelottavaan dieettihumalaan, josta takaisin normaaliin syömiseen palaaminen oli yllättävän vaikeaa. Dieetillä se syömisen helppous ja valmiiksi suunnitellut päivät tuovat kyllä tietynlaista turvaa. En malta odottaa sitä, että mun ei tartte etukäteen miettiä mitä mie tänään söisin ruuaksi, vaan tiedän seuraavat 6 viikkoa, ( tai mun tapauksessa 8), että mitä mie syön minäkin päivänä, mihinkin kellonaikaan. Dieetti loppuu ja huipentuu sitten huhtikuussa meidän Berliinin reissuun. Kaikinpuolin mulla on ihana kevät edessäpäin !

Supersunnuntai ♥

Tadaa ! Aloin heti lunastamaan lupauksia siitä, että alan kuvailemaan ahkerammin. Tänäänkin oli aika kiire päivä, mutta kun tarpeeksi haluaa uusia kuvia, niin kyllä sitä aikaa aina löytyy !
Kovasti harmitti ja ärsytti ulkona vallitseva totaalisen harmaa ja paska ilma, mutta sanonpas silti, että saatiin aikaan aikas onnistuneita asukuvia ! Haha ja mieki sain vähän harjotella poseeraamista. En yhtään osaa olla luonteva kameran edessä ja se tuntuu musta tosi epämukavalta. Alan aina ilmeilemään ja itkemään sitä, kuinka ihminen voikaan näyttää tyhmältä.

Toivottavasti ette tykkää pahaa, että yritän vähän laajentaa mun blogini raameja. Vähän niin kuin edellisessä postauksessa jo kerroin. Kun ne terveelliset elämäntavat on kuitenkin kokonaisuudessaan niin pieni osa minua, Lisäksi mulla välillä tökkii höpöttää teille aina niistä samoista asioista. Ja kun kokoajan yrittää kirjottaa blogia niin, että kaikki postaukset käsittelisi ainoistaan sitä kuinka syödä, kuinka laihduttaa, kuinka pitää yllä terveellistä elämäntapaa ym. alkaa helposti tuntumaan siltä, että vain toistaa itseään ja samoja asioita, eikä kohta kukaan jaksa lukea mun postauksia. Tietysti edelleen kirjoitan myös niistäkin aiheista, koska jälleen kerran ovathan ne osa minua ja minun elämää. Mun elämä kuitenkin pyörii treenaamisen lisäksi niin monen muunkin asian ympärillä, että välillä olisi kiva höpöttää niitä teillekkin.

Niin kuin vaikka sitä, että meidän sunnuntai meni tänään Joonaksen kanssa muuttopuuhissa. Valitettavasti ei meidän oman muuton, vaan Saagan ja Jeren. Haha olen tosi hassu ihminen, kun oikeasti rakastan muuttamista tosi kovasti ! Mikä ihana tunne se onkaan, kun saat suunnitella jo uuden asunnon järjestystä ja sisustusta. Ja pakkaillessa vanhoja tavaroita, saa käydä läpi ihania muistoja ja heittää poies tavaroita mitä et oikeasti enää tartte. Muuttaminenhan on kuulema yksi ihmiselämän stressaavimmista asioista. Pyh ei ainakaan mulla! Meillä oli oikein mukava päivä, kun siivoiltiin ja pakkailtiin vanhaa  asuntoa. Ja saatettiin me Saagan kans ottaa samalla ihan hitusen viiniä ja makoilla lattialla miettimässä kaikkea sitä kivaa, mitä tuleva kevät tuo tullessaan  ♥

Perjantai-ilta ♥

Olen ollut nyt muutaman viikonlopun putkeen jossakin riehumassa. Ainakin tuntuu siltä. Vaikka tänään onkin perjantai, odotin innolla sitä hetkeä kun kello tulee viisi ja mie pääsen töistä poies. Pikkuhiprakassa käyty vaatekriisi vaihtui tänään kotivaatteisiin ja telkkariin. Ja kotiin jääminen tuntui tänään oikein hyvältä ja ihanalta idealta. Ja fiksultakin, koska onhan mulla kuitenkin huomenna iltavuoro edessä. Siis kissat kainaloon ja Netflix pyörimään ♥

Mulla on ollu nyt pari päivää hirveä bloggausinspiraatio. Haluaisin olla täällä joka päivä kertomassa teille kaikkia mun tyhmiä juttuja. Ja välillä niitä ihan fiksujakin.
Selvästi pieni ulkoasumuutos piristi kovasti, koska heti nyt löytyy ihan uudenlaista intoa. Ja vaikka mun blogi on pääasiassa hyvinvointinlogi, toivottavasti ette pistä pahaksenne vaikka välillä höpöttelenkin ihan jostain muusta. Vaikka kuulutankin terveellisten elämäntapojen perään, en siltikkään itse syö kokoajan pelkkää porkkanaa ja asu salilla. Oma hyvinvointi kun koostuu myös monesta muustakin asiasta. Koska blogi on tällä hetkellä niin iso osa minua, tuntuu tietysti luontevalta välillä höpsötellä jostain ihan muusta. Vaikka siitä miten tänään on ollut ihana päivä, vaikkei tänään ole tapahtunut mitään erityistä. Töissä asiakkaat oli hyvällä tuulella ja työpäivä meni tosi nopeasti ohi. Sitten leivottiin Saagan kanssa ihania laskiaispullia ! Ja vaikka mie olin puikoissa, niistä tuli tosi hyviä ! HAH kerranki onnistuin leipomaan jotain oikeasti syötäväksi kelpaavaa. Sitten mussutettiin onnellisena pullaa ja katsottiin elokuvaa.
Havahduttiin vasta siihen, että meidän ystävyys on viime aikoina rajoittunu ainoastaan salille. Saaga kirjoittaa kandia ja mie asun töissä, joten meidän yhteinen vapaa-aika jää kovin vähiin. Onneksi tajuttiin korjata tilanne ajoissa ♥

Olin ennen tosi ahkera ottamaan valokuvia. Jo yläasteella kannoin kameraani kokoajan mukana. Mulla olikin tosi ihania kuvia räpsittyinä meidän välitunneilta. Tosi suureksi harmikseni, tietokoneeni kerkesin hajota ennen kuin kerkesin pelastaa kaikki kuvat talteen. Nyt nuo onnelliset hetket leijailevat jossain bittiavaruudessa. En tehnyt uuden vuoden lupauksia muistaakseni (?), mutta voisin nyt tehdä ja luvata, että alan oikeasti kuvamaan ahkerammin. Välillä tuntuu, että joudun kiven takaa etsimään kuvia mun postauksiin, jos ei olla päästy räpsimään uusia. Tosi moni kuva on jo kertalleen kierrätetty. Ehkä mieki kehittyisin siinä, enkä olis aina riippuvainen Joonaksen kamerasta, ajasta ja kuvaustaidosta. Tietysti kokonaiskuvia ottaessa Joonaksen täytyy olla kameran takana. Pitäis järjestää enemmän yhteistä aikaa meidän kuvausreissuille. En malta nyt oikeasti oottaa enään että säät lämpeää !  Mulla on ihania visioita jo, minkälaisia kuvia haluan  ! Ja olen tosi kyllästyny poseeraamaan aina urheiluvaatteissa, enkä malta odottaa että pääsen postailemaan lisää kuvia mun ihan omasta tyylistäni. Ja kesällä vielä !

Ihanaa !

Joko mie taas kyllästyin ?

Olen semmonen ihminen, että saatan kyllästyä yllättävän helposti johonkin jo tuttuun asiaan. Tai en tiiä onko kyllästyminen välttämättä oikea sana, vaan pikemminki jonkun uuden, pirteyttä tuovan asian hamuaminen. Ja niin voi käydä monenki asian kanssa. Hiusten väri on ollu mulla yleensä semmonen aika yleinen kyllästymisen aihe. Vaihtelen aina punasen ja mustan välillä. Ihme tosin, että tämä punanen on pysynyt mulla jo heinäkuusta asti ! Ehkä jopa uusi ennätys. Vaikka suurinman osan mun elämästä olen elänyt mustahiuksisena, olen tässä viime aikoina todennut, se musta väri ei kyllä yhtään sovi mulle. Kyllä punanen on paljon parempi. Nyt olen alkanut itämään päässäni sitä ajatusta, että seuraavaksi kun joskus kyllästyn punaseen, Ranja saa vetää mun pään purkkapinkiksi ! Sitä väriä en ole kokeillukaan vielä, jos ei lasketa minun omaa yritystä, joka päättyi totaaliseen fiaskoon.

Sillon luulin haluavani violetit latvat, mutta kesken kaiken keksinkin haluta siniset. Ei olis kannattanut. Jos tämä hiusfiasko vielä ollut täydellinen, niin sen jälkeen kun keksin vielä laittaa pinkkiä sekaan, se todellakin oli täydellinen. Pieni vinkki: miettikää ensin loppuun, minkä värin oikeasti haluatte ennenkuin iskette kaikki värit päähän. Lopputuloksena tästä oli se, että mun latvat näytti ihan luudan harjapäältä ja Ranja joutu pätkäseen ne pois. Olin just saanu kasvatettua mun hiukset takasin pitkiksi edellisen itseyritetyn vaalennuksen jälkeen. Ja taas kuljin polkkatukalla. Jos näistä kerroista olen oppinu jotain niin se on se, etten enään ikinä ala yrittämään yksin.

 Hiusten lisäksi saatan yllästyä esimerkiksi meidän sisustukseen. Tosin tämä kämppä on siitä poikkeava, että värimaailmaltaan se eroaa meidän edellisistä asunnoista. Meidän asunnon värit ovat siis aina olleet pinkki ja musta. Kun muutettiin tähän asuntoon, ajattelin että voisi virkistää jos yrittäisin tehdä kämpästä vähän aikuismaisempaa. Niin kuin arvata saattaa, sehän oli hirveä virhe. En tunne tätä asuntoa yhtään omakseni, enkä osaa kotiutua tänne kun täältä puuttuu se pinkki ja musta. Joten tässä tapauksessa se kyllästyminen ja uuden tilalle vaihtaminen ei tuonut sitä odotettua pirteyttä. Eilen saatan olla sitä mieltä, että leopardiverhot tuovat kodin, kun taas tänään totean, että verhojen on oltava pinkit. Niin kuin esimerkiksi eilen, aloin vaihtamaan verhoja kello 10 illalla, koska juuri ne pinkit verhot sopivat sittenkin paremmin meidän olohuoneeseen, kuin se vaaleanruskea. Jos en vaihda verhoja tai mattoja, vaihdan kaikkien huonekalujen paikkaa. Sitä teen jo ehkä vähän liiankin usein. Ainakin Joonaksen mielestä. Parhaimpina aikoina meidän asunnon järjestys saattaa vaihtua kerran viikossa. Olen alkanut pistämään merkille, että jos olen tosi stressaantunu jostain, alan helposti purkamaan sitä meidän huonekaluihin. Ehkä se uuden järjestelyn suunnitteleminen tuo mulle mielenrauhaa. Nyt kun en ole stressannut pitkään aikaan mistään, meidän asunto on pysynyt samassa järjestyksessä jo kuukauden ! Haha tämä ainaki on ennätys. 

Dieetillä kyllästyin kanaan niin kovasti, etten halunnut nähdäkkään enän yhtäkään kanapakettia. Se tosin varmasti johtu siitä, että dieetillä syötiin aika paljon kanaa. Loppuvaiheessa se ei enään mennyt alas ollenkaan, joten vaihdoin kalaan kokonaa. Kun aikaa meni, alkoi kana taas maistumaan. Toista se on tosin BodyPumpin kohdalla. Siihen jumpaan olen nyt niin kyllästyny etten suostu jalanikaan astumaan sille tunnille, Ehkä se kyllästyminen olikin joskus odotettavissa. Ekan kerran kävin BodyPumpissa joskus yläasteella, kun Hanna raahasi minut sinne. Sen jälkeen en juuri muissa jumpissa käynytkään. Viime syksynä juuri niihin dieetin aikoihin tuli vain totaalinen stoppi. Ei enään yhtään. Sen jälkeen yritin kerran palata BodyPumpiin vähän ennen joulua, Ei selvästi ollut vielä minun aikani, sillä vihasin sydänjuuriani myöten jokaikistä sekunttia. Olin niin innoissani mennyt treenaamaan sinä päivänä, mutta pumppi vei kyllä kaiken iloisuuden koko illalta. Sittemmin en ole enään edes harkinnut sinne menoa. Mutta ehkä vielä jonain päivänä minun ja pumpin rakkaus roimahtaa uudestaan.

Blogiin en ole vielä ikinä kyllästynyt, vaikka se onkin jo parisen vuotta mulla tässä ollu. Enhän mie tosin alkuun edes osannu kirjottaa mistään fiksusta aiheesta, ja hyvällä tuurilla mulla tuli uusi teksti ulos kerran kuussa. Sittemmin musta alko tuntumaan, että löysin pikkuhiljaa sen oman juttuni ja kiinnostuksen päivittää blogiani aktiivisesti. Tosin blogin ulkomuotoa olen muuttanu monia kertoja. Ja kuinka moni hoksasi, että se on taas muuttunut ? Tällä kertaa tykkäsin tosi kovasti edellisestä ulkomuodosta, mutta se ei oikein tuntunu omalta tai minun näköseltä. Halusin siitä paljon yksinkertaisemman.  Nyt olen siihen tyytyväinen ! Haha taas jonkin aikaa.

Vaikka olen tämmönen asioihin nopeasti kyllästyvä, en pidä sitä yhtään negatiivisena juttuna. Vaihteluhan virkistää kovasti ! Enkä miekään nyt jatkuvasti kyllästy moneen asiaan yhtä aikaa. Mulla on aina semmosia kausia, että kuuntelen esim. vain yhtä bändiä niin kauan, että alkaa kyllästyttämään ja tajuan, että pitää kuunnella välillä muutakin. Tai käytän yksiä pöksyjä monena päivänä putkeen, kunnes kyllästyn ja keksin taas uuden asian johon seuraavaksi kyllästyä.