En voi uskoa,että ollaan siinä pisteessä että superdieettiä on enään yksi viikko jäljellä!
Vastahan mie alotin ja kaikki kuusi pitkää viikkoa oli vielä edessä.
Luojan kiitos enään vain yksi viikko
Kuusi viikkoa on kuitenkin älyttömän pieni aika etenkin painonpudotus/kiintetysmielessä.
Mulle superdieetti on osoittautunu erittäin tehokkaaksi ja juuri minulle sopivaksi.
Olen oppinut esimerkiksi rakastamaan aamulenkkejä,vaikka tietysti on aamuja jolloin se oma peitto tuntuu parhaimmalta asialta maan päällä.
Tällä viikolla kaikki on ollu semmosia aamuja
Olen ollu kauhean väsyny tällä viikolla ja sängystä on ollu vaikea nousta. Monta aamua on ollu ettei aamulenkki olis voinu vähempää kiinnostaa.
Viimeisenä tämän viikon lenkkiaamuna mun kuulokkeet meni rikki. Se vasta ottiki päähän. Inhoan viedä edes roskia ilman musiikkia. Jos jotain hyvää pitää tästä viikosta ettiä,niin oli siinä kuulokkeiden hajalle menossa ihan hyvätki puolensa. Itseasiassa oli ihan kiva vastaheränneenä kuunnella puiden huminaa" jumputijumputi"-musiikin sijaan.
Pikkusen vaihtelua siihen,että joka lenkillä ärsyttää se että kuuntelen aina vaan samoja biisejä toisen perään. Sitte siinä juoksun lomassa yritän skipata biisejä toisen perään kunnes totean,että soittolista alkoi taas alusta.
Sitte mulla ärsytti se,että mun lenkki on niin tylsä
Mulla on yksi ja sama lenkki ollu koko dieetin ajan ja se on välillä alkanu tympimään kunnolla. Hämeenpuistosta nousen pyynikille ja pyynikiltä laskeudun vähän mutkan kautta takaisin.
Olen tosi huono suunnittelemaan lenkkireittejä,joten viimeviikolla keksin tavan piristää tuota niin
"tylsää" lenkkiäni. Lenkkeilinki väärään suuntaan !
Jopa heti maisematkin näytti erillaiselta ja kumma kyllä mulla meni melkein
15 minuttia enemmän ku normaalisti.
Musta kyllä vähän tuntuu että saatoin eksyä pyynikillä hiukan omista tutuista poluistani..
Mun koko kroppa on tällä viikolla ollu tosi väsyny.
Nukun kymmenen tunnin yöunia heräilemättä ja siltikki päivällä haukotuttaa.
Silti ollaan jaksettu painaa treenit läpi vaikka välillä onki meinannu usko loppua.
Tietysti väillä pitää kuunnella omaa kehoa ja mennä eteenpäin sen ehdoilla. Lepääminen
ja kehonhuolto on erittäin tärkeitä asioita etenki dieetillä,mutta tottakai muutenkin.
Olen itse oppinu lepopäivien tärkeyden kantapään kautta,
mutta siltikkään ne ei ole mulla aina niin helppoja.
Keskiviikkona aamupumpin jälkeen olin niin rikki,että seisoin vaan suihkussa itkien .
Päälle nukuin kevyet neljän tunnin päikkärit. Mutta päikkäreiden
jälkeen oli heti paljon helpompi olla ja maailma tuntu taaas vähän paremmalta paikalta.
Omaa kehoa pitää osata kuunnella ilman morkkista,vaikkei se jalkatreeni tänään irronnutkaan.
Sitte siitä ruasta.
Se on nyt tökkiny oikein niinku kunnolla. En jaksa syödään enään yhtään kanaa ja riisiä ja salaattia.
Nytkin tuossa telkkarissa pyörii neljän tähden illallinen ja oi mitä ihanaa illallisruokaa niillä siellä on! Mie haluan kanssa pastaa ja patonkia ja valkoviiniä.
Pari päivää sitte Joonas yllätti minut Sokoksen karkkihyllyltä haistelemassa
suklaata käärrepaperin läpi....
Totean taas,että onneksi enään yksi viikko.
Mutta loppuun asti mennään kerta tähän on lähetty! Enkä mie silti jatkossakaan salli itselle
kuin yhden karkkipäivän/herkkupäivän viikossa. Muuten jatketaan edelleen dieetillä,vaikkei kuitenkaan ihan näin tiukalla.
Ensiviikolla sitten valotan teille vähäsen minkälaisia tuloksia se superdieetti onkaan saanu aikaan !
Mulla on itestä muutama Ennen ja Jälkeen- kuva,ja yritän uskaltaua postailemaan niitä tännekkin.
Hihi jännittää,itselläki millanen lopputulos siellä häämöttää! En ole nyt punninnut itseäni viikkoon,koska seki alko stressaamaan minua jos paino ei vaikka heti parissa päivässä pudonnutkaan. Joonas otti ja piilotti multa puntarin,mikä oli fiksusti tehty :D
Mutta ensviikolla saatte sitte vähän niitä tuloksia ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti