Viikkohaaste osa 2. Minkälainen mie olen ?

Edellisen postauksen perusteella tiedätte nyt jo vähän minkälainen on ihana perheeni! Tänään on vuoro kertoa minusta itsestäni vähän enemmän. Ajattelin, että yrittäisin avata teille
minkälainen tyyppi mie olen ihmisenä. Yritin myös ettiä tähän postaukseen itsestäni paljon vanhempiakin kuvia, mitä multa koneelta sattu löytymään.
Senhän te jo tiedätte, että perhe ja ystävät ovat mulle kaikki kaikessa. En ikinä halua jättää kavereita pulaan tai yksin ja yritän tukea aina viimeseen asti niin hyvin kun vain suinkin osaan. Mulla on muutama tosi tärkeä ystävä ympärilläni, jotka voin luokitella jo perheeseeni ja jotka ovat
tunteet mut jo sata vuotta. Ja ne, jotka ovat eläneet mun kanssa niin ilot kuin surut ja tähänastisen elämän pahimmat kuopat. Saaga, Hanna ja Julia kiitos kun olette olemassa! Seuraava postaus käsittelee mun kavereita, joten siellä sitten enemmän.
Mutta sanoisin kuitenkin, että yksi luonteenpiirteistäni on huolehtia toisesta. Välillä liikaakin :D
Niinkuin Seelan kohalla, monesti kiepsahan vahingossa liian ylisuojelevaiseksi. Joonaksen kohdalla myös toisinaan. Ja kavereiden. Eli olen aika ylisuojelevaa ja huolehtivaa tyyppiä. Ja muutenki vähän semmonen liiasta stressaaja. Asia kun asia, niin mie saan väännettyä siitä itselle  hirveän stressin jos tarve vaatii. Stressaan myös aina siitä, että olenko vahingossa suututtanu jonku mun kaverin. Saagalla varmaan ainaki löytyy tästä kokemusta! Muistan ku joskus bussissa olin ihan varma, että ku Saaga ei ollu vastannu johonki viestiin mulle edellisenä päivänä, koska oli tyyliin nukkunu tai jotain. Olin hirveän stressaantunu, että nyt olen suututtanu sen jotenki ja pakko oli alkaa pommittamaan sitä viesteillä. Niinhän se sitten oli, että Saaga vähän ihmetteli mun  turhanpäivästä purkausta...Ja eihän se siis ollu vihanen yhtään mistään. En kestä sitä, jos olen omalla käytökselläni tai sanomisella suututtanut tai pahoittanut jonkun mielen. Sen takia varmaan kuulen aina kaikilta, miten kiltti ihminen mie olen. Liianki kiltti. Pidän monesti melut mahassani ja patoan kaikki sisälleni. Sekään ei tosin ole mikään kehumisen arvoinen juttu. Otan muiden ihmisten murheet vähän liian helposti myös omiksi murheiksi.

Olen myös tosi herkkä tyyppi toisinaan. Itken yllättävän helposti välillä jopa tosi naurettaville jutuille. Esimerkiksi ruisleipämainokselle. Tai sille, kun mun kissa nukkuu suloisesti. Bussissa en ikinä pysty kuunteleen biisejä, jotka tuovat mieleeni jotain rakkaita tai surullisia muistoja, koska
alan heti pillittään. Niin on käynyt monta kertaa ja olen saanut osakseni monta ihmettelevää katsetta. Niinmpä olen todennut etten enään kuuntele semmosia biisejä. Itken myös, jos jollekkin läheiselle tapahtuu jotain ihanaa. Esimerkiski silloin kun Saaga kertoi, että oli päässyt opiskelemaan Tampereen Yliopistoon.  Seisoin Ikean itsepalvelu- varastossa Seelan kanssa ja märsäsin onnesta.
Vastapainoksi sille, että itken paljon on varmaan se, että olen oikeasti melkein aina iloisella tuulella. Kotona joskus välistä kiukuttaa, mutta osaan jättää sen aina kotia. Töissäkin pomoni sano mulle viime viikolla, että on niin kiva ku olen aina niin iloinen ja energinen! Se on kuuleman tarttuvaa !
Ja olenki tosi energinen tyyppi. Mun mielestä päivät kuluu paljon mukavammin, kun osaa nauttia pienistäkin asioista. Vaikka töissä saatan istua kasslla 7 tuntia putkeen,pakostakin meinaa lipsahtaa tosi maaniseksi ja vetelee asiakkaita toisensa perään ikään kuin liukuhihnalta. Itse otan jokaisen asiakkaan vastaan niinkuin hän  olisi meidän ainoa asiakas. Ja ihan totta, työpäivä kuluu niin paljon mukavammin kun keskityt jokaiseen asiakkaaseen kerrallaan, etkä murjota.

Sen lisäksi, että olen maailmanmestari turhanpäiväisessä stressaamisessa, itkemisessä ja ylienergisyydessä voisin todeta olevani myös aika lapsellinen. Niinku hyvällä tavalla lapsellinen. Rakastan kaikkea Disney-juttuja yli kaiken ! Keräilen Hello Kitty-rompetta ja asuntomme on vuorattu vaalenapunaisella pörrömatolla ja turhanpäiväisillä esineillä. Just semmosta lapsellista ja ylityttömäistä. Olen mie tosin vähän osannut hillitä sitä Joonaksen takia. Osaan myös innostua eri jutuista vieläkin samalla tavalla kuin pienempänä onnellisena lapsena. Ehkä olen jotenki tarkotuksella säästäny itelle lapsuudesta tämän ominaisuuden. Jos tiedossa on esimerkiksi Särkänniemi päivä tai jollekkin mukavalle reissulle lähtö, pystyn hädintuskin nukkumaan edellisenä yönä. Eikä sillon kyllä nuku Joonaskaan :D

 Itse kutsun itseäni monesti hömelöksi. Mun mielestä se kuvaa minua niin hyvin !
Koska olen just semmonen ylienerginen, toisinaan vähän vahinkoalttis, hyvällä tavalla lapsellinen ja turhanpäiväinen stressaaja. Eli hömelö.