Vitsit,että oli ihanaa palata taas tuttujen aamulenkkien pariin! Pahin yskä ja flunssa on nyt selätetty,joten uskaltauduin tänä aamuna kokeilemaan kestävyyttäni aamulenkillä. Ihan niin hurjaksi en heittäynytyt että olisin juoksuksi vielä pistänyt.
Voi sitä mahtavaa tunnetta kun seisoin meidän pihalla ja vetelin keuhkoihini kirpsakkaa maanantai-aamun ilmaa. Ihanaa nyt on jo marraskuu. Mitä kaikkea ihanaa tämäkin kuukausi tuo tullessaan.! Mötley Cruen keikka Helsingissä,toivottavasti ensimmäiset lumet tänne eteläänkin,isänpäivä ja ensimmäinen adventti!
Mun eilinen päivä meni toipuessa Halloween pippaloista,lähinnä sängynpohjalla. Tämä aihe nyt ei varsinaiseti kuulu hyvinvointiblogin ideaan,mutta hei kaikkihan me ollaan vaan ihmisiä.
Pöntön halailun jälkeen,aamulenkki antoi mulle mitä raikkaimman olon uuteen päivään ja viikoon!
Mutta vaikka sunnuntai meni lähinnä sängynpohjalla niin pakko sanoa,että mulla on kyllä maailman parhaat kaverit ja meillä oli ihan pirun hauskat pippalot!
Sitten takaisin itse aiheeseen! Haha monekohan kerta tämä on kun sanon tämän,mutta vitsit mie olen kaivannut aamulenkkien tuoma hyvää oloa! En enään edes keksi tapoja parempaan herätykseen,kuin aurinkoinen aamulenkki lähimaastossa.
En osais enään ikinä palata takaisin mun vanhoihin elintapoihin. Olen erittäin hyvä ja elävä esimerkki siitä,että kun tarpeeksi jotain haluaa ja on valmis pistämään kaiken peliin,täysin uusien elämäntapojen opettelu onnistuu kyllä. Tottakai uusien tapojen opetteleminen on aluksi vaikeaa ja vanhoista syvälle juurtuneista tavoista on vaikeaa opetella eroon,mutta se ei ole mahdotonta.
Mun uudet elintavat ovat tuoneet mulle niin paljon uutta energiaa ja iloisuutta elämään,että miksi ihmeessä palaisin takaisin sohvanpohjalle suklaalevy kainalossa?
Ei en ikinä.
Nuihin entisiin aikoihin mun päivät meni aina samalla kaavalla. Herätys,makaa sohvalla,mene töihin,makaa taas sohvalla ja nukkumaan. Päivästä toiseen aina sama laulu. Ei ihme että olin väsyny,masentunu ja elämä oli pelkkä paskaa.
Onneksi enään en elele tuolla tavalla :D
Olen päässyt nyt prosessissani jo siihen pisteeseen etten aina edes välillä enään muista,että laihdutan. Aamulenkkeily,kuntosali ja terveelinen ruokavalio ovat jo niin juurtuneet mulle tavaksi,etten enään aina muista että pudotettavia kiloja on vielä jäljellä.
Mutta sehän on aika hyvä juttu?
Tällä hetkellä mun puntari on edelleen pannassa enkä edes tiedä paljonko juuri nyt painan. Toisaalta se on hyvin helpottavaa. Oli hyvä idea Joonakselta piilottaa se multa.Sen piilottamien on auttanu mut pääsemään yli siitä lukeman pakonoimaisesta tuijottamisesta. Miten vapautavaa.
Kyllä mie silti välillä stressaan myös sitä kun en pääse sille puntarille. Olen välillä varma,että olen lihonut kaiken takaisin pelkästään sen takia etten saa puntarilta siihen varmistusta. Ihan sama sille roikkuko vaateet päällä,muttako puntari ei ole varmistanut asiaa niin ei voi tietää.
Lähden tästä nyt aamupuuron keittoon ja siivoilemaan viimeiset halloweenbileiden sotkut!
Ihanaa alkavaa marraskuuta ja viikkoa kaikille höpönassuille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti