Olen semmonen ihminen, että saatan kyllästyä yllättävän helposti johonkin jo tuttuun asiaan. Tai en tiiä onko kyllästyminen välttämättä oikea sana, vaan pikemminki jonkun uuden, pirteyttä tuovan asian hamuaminen. Ja niin voi käydä monenki asian kanssa. Hiusten väri on ollu mulla yleensä semmonen aika yleinen kyllästymisen aihe. Vaihtelen aina punasen ja mustan välillä. Ihme tosin, että tämä punanen on pysynyt mulla jo heinäkuusta asti ! Ehkä jopa uusi ennätys. Vaikka suurinman osan mun elämästä olen elänyt mustahiuksisena, olen tässä viime aikoina todennut, se musta väri ei kyllä yhtään sovi mulle. Kyllä punanen on paljon parempi. Nyt olen alkanut itämään päässäni sitä ajatusta, että seuraavaksi kun joskus kyllästyn punaseen, Ranja saa vetää mun pään purkkapinkiksi ! Sitä väriä en ole kokeillukaan vielä, jos ei lasketa minun omaa yritystä, joka päättyi totaaliseen fiaskoon.
Sillon luulin haluavani violetit latvat, mutta kesken kaiken keksinkin haluta siniset. Ei olis kannattanut. Jos tämä hiusfiasko vielä ollut täydellinen, niin sen jälkeen kun keksin vielä laittaa pinkkiä sekaan, se todellakin oli täydellinen. Pieni vinkki: miettikää ensin loppuun, minkä värin oikeasti haluatte ennenkuin iskette kaikki värit päähän. Lopputuloksena tästä oli se, että mun latvat näytti ihan luudan harjapäältä ja Ranja joutu pätkäseen ne pois. Olin just saanu kasvatettua mun hiukset takasin pitkiksi edellisen itseyritetyn vaalennuksen jälkeen. Ja taas kuljin polkkatukalla. Jos näistä kerroista olen oppinu jotain niin se on se, etten enään ikinä ala yrittämään yksin.
Hiusten lisäksi saatan yllästyä esimerkiksi meidän sisustukseen. Tosin tämä kämppä on siitä poikkeava, että värimaailmaltaan se eroaa meidän edellisistä asunnoista. Meidän asunnon värit ovat siis aina olleet pinkki ja musta. Kun muutettiin tähän asuntoon, ajattelin että voisi virkistää jos yrittäisin tehdä kämpästä vähän aikuismaisempaa. Niin kuin arvata saattaa, sehän oli hirveä virhe. En tunne tätä asuntoa yhtään omakseni, enkä osaa kotiutua tänne kun täältä puuttuu se pinkki ja musta. Joten tässä tapauksessa se kyllästyminen ja uuden tilalle vaihtaminen ei tuonut sitä odotettua pirteyttä. Eilen saatan olla sitä mieltä, että leopardiverhot tuovat kodin, kun taas tänään totean, että verhojen on oltava pinkit. Niin kuin esimerkiksi eilen, aloin vaihtamaan verhoja kello 10 illalla, koska juuri ne pinkit verhot sopivat sittenkin paremmin meidän olohuoneeseen, kuin se vaaleanruskea. Jos en vaihda verhoja tai mattoja, vaihdan kaikkien huonekalujen paikkaa. Sitä teen jo ehkä vähän liiankin usein. Ainakin Joonaksen mielestä. Parhaimpina aikoina meidän asunnon järjestys saattaa vaihtua kerran viikossa. Olen alkanut pistämään merkille, että jos olen tosi stressaantunu jostain, alan helposti purkamaan sitä meidän huonekaluihin. Ehkä se uuden järjestelyn suunnitteleminen tuo mulle mielenrauhaa. Nyt kun en ole stressannut pitkään aikaan mistään, meidän asunto on pysynyt samassa järjestyksessä jo kuukauden ! Haha tämä ainaki on ennätys.
Dieetillä kyllästyin kanaan niin kovasti, etten halunnut nähdäkkään enän yhtäkään kanapakettia. Se tosin varmasti johtu siitä, että dieetillä syötiin aika paljon kanaa. Loppuvaiheessa se ei enään mennyt alas ollenkaan, joten vaihdoin kalaan kokonaa. Kun aikaa meni, alkoi kana taas maistumaan. Toista se on tosin BodyPumpin kohdalla. Siihen jumpaan olen nyt niin kyllästyny etten suostu jalanikaan astumaan sille tunnille, Ehkä se kyllästyminen olikin joskus odotettavissa. Ekan kerran kävin BodyPumpissa joskus yläasteella, kun Hanna raahasi minut sinne. Sen jälkeen en juuri muissa jumpissa käynytkään. Viime syksynä juuri niihin dieetin aikoihin tuli vain totaalinen stoppi. Ei enään yhtään. Sen jälkeen yritin kerran palata BodyPumpiin vähän ennen joulua, Ei selvästi ollut vielä minun aikani, sillä vihasin sydänjuuriani myöten jokaikistä sekunttia. Olin niin innoissani mennyt treenaamaan sinä päivänä, mutta pumppi vei kyllä kaiken iloisuuden koko illalta. Sittemmin en ole enään edes harkinnut sinne menoa. Mutta ehkä vielä jonain päivänä minun ja pumpin rakkaus roimahtaa uudestaan.
Blogiin en ole vielä ikinä kyllästynyt, vaikka se onkin jo parisen vuotta mulla tässä ollu. Enhän mie tosin alkuun edes osannu kirjottaa mistään fiksusta aiheesta, ja hyvällä tuurilla mulla tuli uusi teksti ulos kerran kuussa. Sittemmin musta alko tuntumaan, että löysin pikkuhiljaa sen oman juttuni ja kiinnostuksen päivittää blogiani aktiivisesti. Tosin blogin ulkomuotoa olen muuttanu monia kertoja. Ja kuinka moni hoksasi, että se on taas muuttunut ? Tällä kertaa tykkäsin tosi kovasti edellisestä ulkomuodosta, mutta se ei oikein tuntunu omalta tai minun näköseltä. Halusin siitä paljon yksinkertaisemman. Nyt olen siihen tyytyväinen ! Haha taas jonkin aikaa.
Vaikka olen tämmönen asioihin nopeasti kyllästyvä, en pidä sitä yhtään negatiivisena juttuna. Vaihteluhan virkistää kovasti ! Enkä miekään nyt jatkuvasti kyllästy moneen asiaan yhtä aikaa. Mulla on aina semmosia kausia, että kuuntelen esim. vain yhtä bändiä niin kauan, että alkaa kyllästyttämään ja tajuan, että pitää kuunnella välillä muutakin. Tai käytän yksiä pöksyjä monena päivänä putkeen, kunnes kyllästyn ja keksin taas uuden asian johon seuraavaksi kyllästyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti