Elämän pienet ilot

Tiedättekö mitä tein toissapäivänä vielä kello yksi yöllä? En ainakaan nukkunut. Yhtään ei väsyttänyt eikä edes haluttanut mennä sänkyyn pyörimään. Tein sen virheen,että aloin selailemaan youtubea tylsistyneenä.Päädyin katsomaan Katy Perryn Prismatic World Touria,

ja vähän ajan päästä havahduin niiskuttelemasta peiton kulmaan. En nyt kuuluttele täällä kuinka ihana Katy Perry on vaan sitä kuinka paljon tuo ilta tuli mulle tarpeeseen.

 Mun irtiotto arjesta ei tarkoittanut tällä kertaa baarikierrosta Tampereen yöelämässä,eikä äkkilähtöä reissuun vaan toteutin irtiottoni meidän olohuoneen lattialla.

Olin itse katsomassa Katyn keikkaa Hartwall Areenalla viime maaliskuussa. No siis tietysti

Sen jälkeen en ole katsonu videoita keikalta,koska hanat aukeaa samantien. 

Apua miksi pitää olla tämmönen herkkä itkupilli. 

Vähän ajan päästä videoita katsoessani löysin itseni tanssimassa ja laulamassa keskellä olohuoneen lattiaa,käyttäen vaalenpunaista  karvamattoani esiintymislavana. Vaikka olis pitäny olla nukkumassa,ja takaraivossa kutkutteli kuinka aamulla ärsyttää  kun kello soi,ei mua se sillä hetkellä yhtään kiinnostanu. Olin äärettömän onnellinen. Pienestä se ihminen tulee onnelliseksi.

Kun konsertti läheni loppua,kelasin sen kokonaan alkuun ja aloitin alusta. Voin vannoa,että osaan kohta tanssia kokonaan I Kissed A Girlin  lavakoreografian. Voi olispa Jenna täällä! Mun pikkusisko ymmärtää parhaiten kun kukaan muu tämän mun Katy Perry faniuden. Koska 

se on ihan samanlainen.  Olin niin tunteellisellä,herkällä ja äärettömän onnellisella tuulella,että maailma tuntu parhaalta asialta ikinä. Jopa tämän 

hinkuyskän kourissa. Ilman tämmösiä yöllisiä irtiottoja,saattasin stressata itseni hengiltä. Olen vähän sen luontonen,että kehitän stressin välillä ihan

mitättömän pienistä asioista. Esimerkiski se,että ole päässyt moneen päivään salille tämän pirun yskän takia ja se on ketuttanu minua ihan törkeän paljon. Tunnen itseni taas sotanorsuksi ja olen varma,että olen lihonnut ainaki kymmenen 

kiloa. Tanssisession jälkeen totesin ettei se maailma siihen kaadu. Salille kerkiää kyllä eikä mun kunto rupsahda parin päivän takia.

  Selvästi tarvitsin sitä.

Elämästä selviämiseen tarvitaan niitä pieniä ja suuria iloja. Pienillä iloilla on aivan yhtä tärkeä merkitys kuin suurillakin. Stressaavina aikoina on tärkeää muistaa tehdä asioita,jotka on sinulle itselle tärkeitä ja missä saat stressaavat ajatukset pois.

Se voi olla lenkkeily,kavereiden kera baari-ilta tai keskellä yötä keikan esittäminen olohuoneen lattialla. Tiedän,ettei stressaavissa elämäntilanteissa aina edes muista tehdä asioita josta tulee iloiseksi. Olen itse kokenut muutama vuosi sitten burnoutin,joka johtui useasta ikävästä elämäntilanteesta päälleikkäin. Muutto toiselle paikkakunnalla,läheisen

sairastuminen ja moni moni muu asia,joiden ei olisi ikinä uskonut iskevän vielä siihen päälle. Ei paljon siinä käyny mielessä alkaa kreisitanssimaan,kun nukkuminen oli muutenkkin niin vaikeaa. Pikkuhiljaa kuitenkin paranin loppuunpalamisesta ja  näin jälkeenpäin viisastuneena,tiedän että ne mulle tärkeät,elämän pienet asiat oli isossa roolissa toipumisessa.

Ja ne pienet arjen ilot voi löytyä mistä vaan. Hyvästä ilmasta,hyvästä työpäivästä,Katy Perrystä,kavereista,mahtavasti meneestä salitreenistä,disney prinsessoista,maratonpuheluista,ruuasta,lenkkeilystä,musiikista jne. Lista on loputon. 

Jos mie olen jotain tähänastisessa elämäsäni oppinu niin sen että elämä ei ole aina niin vakavaa. 

<3