Tyttöjenilta ❤️

Mikään ei voita tyttöjeniltoja.

Se on halvin ja maailman paras terapiamuoto. Kun elämä potkii ja painaa päälle,kokoon pitää kutsua tyttöjen kannustuskerho. Koko illan aivoriihen ja kreisitanssimisen jälkeen maailma tuntuu taas paremmalta paikalta.

Ja mikä parasta terapiaistuntojen lisäksi masun saa täyteen mitä ihanimpia herkkuja! Ja yleensä saavillisen sangriaa ja pääkivun seuraavaksi aamuksi. Eilen meillä ei kuitenkaan jostain syystä ollut sangriaa.

Tyttöjenillat ovat ehdottomasti sokeria ja kermaa siinä kakun päällä.

 Pöydät notkuu herkuista,kellään ei ole kiire minnekkään ja kerrankin keretään juoruta kuulumiset kunnolla. Vaikka me nähdään Saagan kanssa monta kertaa viikossa ja osataan jo kommunikoida äänettömästi isossa porukassa,aina meillä löytyy jotain juttuja mitä ei ole muistanut toiselle kertoa. Kumma homma.Ja aina meillä löytyy niin paljon asiaa,että monesti juorutaan vielä aamuyölläkin.

Onneksi elämässä on niitä tärkeitä ja läheisiä ystäviä. Vaikka olen saanu Tampereella jo monta uutta tärkeää ystävää,ei kukaan voi mennä Saagan edelle. Se tyttö taitaa tuntea minut välillä paremmin kuin jopa mie itse. Saaga tietää heti jos mie juksaan,jos mie yritän valehdella itselleni tai jos mie salaan jotain. Monien vuosien aikana ollaan kasvettu jo niin symbioosiin toistemme kanssa ettei se ole ihmekkään.

Meidän tyttöjenillat menee aina samalla kaavalla. Ihan ensin syödään niin paljon kerralla,että tulee lähes ähky ja huono olo. Viiniä tietysti kyytipoikana. Samalla juorutaan uudestaan kaikki ne viimeviikolla tapahtuneet asiat,mitä ollaan puitu keskenämme jo ainakin kahteen kertaan. Ku  viinipullo tyhjenee,keskustelut alkaa käymään syvällisemmiksi. Loppuilta on aina pyhitetty PMMP:n biisien rääkymiseen,kreisitanssimiseen ja keittiöpsykologiaan.

Monen monta ongelmaa ja suhdetta ollaan saatu selvitettyä näiden vuosien aikana.

Tänä perjantaina tyttöjenillan normaalin kulun rikkoi Vain Elämää. Se oli kyllä ihan suunniteltu juttu Antti Tuiskun takia Ja joka vuosi meillä on ollut yhdessä Vain Elämää katsomo jomman kumman olohuoneessa. Viime viikolla havahduttiin,että meidän Vain Elämää raati on tänä vuonna toiminut ainoastaan WhatsUpissa eikä kummankaan sohvalla!? Mitä meille tapahtu!

Tänä perjantaina raati onneksi korjasi virheensä ja kokontui tänne meidän Hämeenpuiston lukaaliin arvostelemaan taas uudet esitykset.

Vaikka mun blogissa ovat pääasiassa terveellliset elämäntavat,haluan korostaa sitä,että kuitenkin niiden terveellisten elämäntapojen keskellä pitää nauttia myös niistä herkuista. Niin minäkin teen vaikka laihdutuskuurilla olenkin ollut viimeiset sata vuotta. Ei kukaan jaksa elää niin kurinalaista elämää kokoajan,ettei edes lasi viiniä tai satunnainen viikonlopun karkkipussi ole sallittuja. Menestyksen salaisuus piilee siinä,että osaa nauttia niitä herkkuja kohtuudella. Koska kyllähän se niin taas on,että jos niitä popsii jatkuvalla syötöllä se paino ponnahtaa aika äkkiä takaisin. Kun muuten elää terveellisesti ja liikunnallisesti ei yksi eikä kaksikaan tyttöjeniltaa kuussa heiluta venettä mihinkään suuntaan. Tiedän,että mun blogia lukee monikin kilojen kanssa kamppaileva tai terveellistä eämäntapaa etsivä. Älkää turhaan olko liian ankaria itsellenne. Siitä ei seuraa yleensä kuin harmia. Herkuista ei tarvitse eikä pidäkkään luopua kokonaan,vaan etsiä siihen kaikkeen sopiva balanssi. 

Olen yrittänyt vihdoin sisäistää tätä asiaa itsekkin. En ole kamppaillu herkkujen kanssa vaan ylipäätänsä sen syömisen niin kun olen sata kertaa täällä jo jankannu. Herkkujen suhteen olen eläny viimeisen vuoden,lukuunottamatta superdieettiä,silleen että niitä syödään vain viikonloppuisin. Ja hyvin on pelannut. Kyllä se normaalin syömisenki opettelu sieltä ajan kanssa tulee. :)