Kun mie tulin tänne tänään kirjoittamaan,mulla ei ensin ollu hajuakaan mistä kirjoitan. Pää on ihan tyhjä.Yleensä mulla on aina valmiina mietittynä mitä kirjoitan tai edes suurinpiirtein. Nyt ei.
Kirjottiaisnko mie ruuasta vai treenistä? Vai kuulumisia?
Nyt tiedän! Operaatio läskivuoren karkoitus on vaihtunut operaatio dieettipirun karkoitukseen.
Dieettijossu pääni sisällä alkaa saamaan taas liikaa valtaa. Mun syömiset on menny viimeviikkoina oikein mallikkaasti enkä ole ottanut niistä mitään stressiä. Pieni dieettipiru on kuitenkin yrittänyt tunkea kylään jo muutamia päiviä ja sen valta on kasvanut taas huomaamatta. Kerkesin jo saada terveen lähestymistavan ruokaaan sitten sen jälkeen ku dieetti loppu. Uskalsin jopa syödä
herkkujaki jo koko viikonlopun. En tajua mitä tapahtui mun pään sisällä,mutta huomaan vähän jättäväni taas ruokia välistä. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Vaikka missään nimessä niin ei saisi tehdä! Jo ennestään niukka ruokavalio syö kovasti sisältäpäin,niin ei ole kovin fiksua alkaa siitäkin nipistelemään. Nyt tarvitaan järeämpiä otteita dieettipirun nipistämiseksi.
Lähden liikkeelle siitä,että yritän jättää mun painonpudottamisen nyt hetkeksi taka-alalle. Ja aika saadakkin siitä vähän lomaa. Viime syksystä tähän päivään olen pudottanu painoa. Viime syksynä ja keväänä energia meni siihen,että yritin kaikin tavoin saada sen painon alas,mutta mitään ei tapahtunut. Kesäkuusta tähän päivään se paino on laskenut hurjaa vauhtia ja jopa niin,että
se vauhti nousi pikkusen päähän.Luulin että se tippuu aina niin nopeaa. Siihen asti kun olen tyytyväinen siihen mitä se vaaka näyttää. Nyt on aika lopettaa painosta stressaaminen ja etenkin sen putoamisvauhdin pakkomielteinen seuraaminen. Miltähän tuntuu kun painoa ei vahtaa jatkuvasti?
Jotta se onnistuu,Joonas saa taas piilottaa multa puntarin. Mun keskittyminen herpaantuu heti kun se puntari nököttää tuossa olohuoneen nurkassa. Joka kerta siitä ohi kävellessäni siihen on pakko astua. Stressimörkö tulee välittömästi,jos siellä ei ole tapahahtunut muutosta. Siksi puntarin siirtäminen pois näköpiiristä on mun ensimmäinen askel.
Yritän opetella nyt elämään ilman ruoka ja painostressiä. Ikäänkuin lopettaisin nyt virallisesti laihduttamisen kesken. Ei kukaan jaksa ikuisuuksiin elää dieetillä tai painonpudotusruualla. Nyt mulla tuli seinä vastaan. Tiedän ettei,mun paino tule nousemaan sen seurauksena. Aikasemmilla kerroilla kun olen onnistunut laihtumaan ja paino on tullut takaisin niin se ei ole ollut mikään ihme. Mulla oli kaikki ajatusmaailmaa ja käsityksiä myöten ihan sekaisin,joten ei ihme
että se tuli takasin. Kuvittelin,että kun nyt olen kerran jo laihduttanut niin ei ne kilot tuu takasin.
Voin huoletta syödä taas eineksiä ja muuta paskaa,koska kyllähän ne kilot pysyy poissa!
Mun suhatutuminen ruokaan ja treenaamiseen ja muutenkin terveellisempään elämään on nyt täysin erilainen kuin tuolloin. Terveellinen elämäntapa ei ole mulle enään sitä,että sitä pidetään yllä niin kauan kun painoa saadaan tippumaan. Ei ei todellakaan.
En halua myrkyttää enään kehoani huonolla ruualla ja elämäntavoilla. En myöskään halua hukata näitä parikymppisinä viettettyjä vuosia siihen,että murehdin kokoajan painostani tai siitä mitä pistän suuuhun. Herkuttelu kuuluu normaaliin elämään eikä siitä pitäisi saada pelkkää morkkista ja huonoa omatuntoa. Mitä iloa on siitä että naururikkaan tyttöjenillan jälkeen seuraava päivä menee itseinhossa ja morkkiksessa siitä,että edellisenä iltana tuli juotua viiniä ja syötyä suklaata? JA siltikkään mun paino ei ole noussut,vaikka se pullo viiniä on menny keviästi viikonlopun aikana ja vielä kyytipoikana suklaata ja sipsejä. Miksi mie koen niin kamalaa stressiä sitten siitä,että herkuttelen? Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa?
Jo pelkkä se määrä mitä mie liikun ja urheilen,varmaan riittäisi yksin siihen,että se paino ei nousisi.
Pienin askelen lähen eteenpäin opettelemaan irti dieettiruuasta ja -elämäntavasta. Syön normaalia terveellistä ruokaa,syön herkkuja silloin kun siltä tuntuu,treenaan salilla energisemmin ja nautin elämästä ilman dieettipirua.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti