En tiiä oonko sanonu tätä ikinä täällä aikasemmin,mutta harrastin aikoinani monta vuotta taitoluistelua. Taino muodostelmaluistelua. Se oli mulle tosi rakas harrastus. Jonnekkin se vaan jäi sitten sinne teiniaikojen kapinavuosien jalkoihin.Väillä mulla on harmittanu ja kaduttanu kun menin lopettamaan sen. Toisaalta mulla ei enään/ainakaan tässä vaiheessa elämää olis aikaa edes luistelulle.
Mun elämä tuntuu nytkin välillä niin hektiseltä ja tarkkaan aikataulutetulta,ettei uusi harrastus kertakaikkiaan mahtuisi mukaan kuvioon. Silti vaan haalin itselle kokoajan lisää juttuja! ( tekin kuulette niistä myöhemin!)
Onneksi luistelu on semmonen harrastus,että sitä on mahdollista harrastaa vaikkei mihinkään seuraan kuulukaan.Ja aina silloin kun itselle parhaiten sopii ja aikataulut antaa myöten. Hyvä niin,koska kyllä mie edelleen nautin luistelusta yhtä paljon kun silloin ennenkin. Se on mulle iso henkireikä ja ihanaa vaihtelua punttisaliin ja lenkkeilyyn. Ja taas yksi lisäsyy rakastaa talvea. Tosin Tampere on siitä ihana kaupunki,että täällä pääsee luistelemaan vaikkei talvi olekkaan. Ja vielä ihan ilmaiseksi.
Mie luistelin aikoinani Rovaniemen Taitoluistelijoissa. En yhtään muista vuotta,koska olen alottanu mutta taisin olla 9-10 vuotias? Olin kinunnu kauan aikaa,että haluaisin harrastaa taitoluistelua,mutta Rovaniemellä ei siihen aikaan ollut siihen mahdollisuutta. Kun seura perustettiin,olin heti alkumetreiltä asti mukana. Alkuun oltiin ihan vaan harrastusjoukkue,mutta kyllä me jossain vaiheessa kisailtiinkin. Ja mun tietääkseni mun entinen joukkueeni kisaa edelleen. Itse olin osallisena muutamissa ekoissa kisoissa. Mie olin niin ylpeä siitä harrastuksesta! Muistan kun saatiin seuran omat tuulipuvut,joiden selässä luki "Rovaniemen Taitoluistelijat". Mie pietin sitä koko tuulipukua koulussaki päällä monta kuukautta, Oli se niin hieno
Meidän kisaohjelmissa oli tietysti aina jokin teema. Jotenki mulla on vaan jääny mieleen meidän Madagaskar-ohjelma ja Henkien Kätkemä-ohjelma. Vieläki ku katon esimerkiski Madagaskaria,muistan missä biisissä meni askeleet mitenki. Ei yhtään ole jääny selkärankaan ainakaan se ohjelma :D Omassa päässäni vääntelin aina omia luisteluohjelmia. Ne vasta näyttäviä olikin !
Sitten mun päähän on jääny se,kun sain mun ekat oikeat taitoluistimet. Siirtyminen markettikaunokeista ammattiluistimiin oli erittäin kivulias. Nehän piti tottakai ajaa sisälle,ennen harjoituksiin menoa. Mentiin Anun kanssa meidän lähikentälle testamaan mun uusia luistimia. Eihän niillä luistelu nyt ollu ihan samanlaista ku niillä mun vanhoilla kunnon kaunokeilla. Ne oli paljon jäykemmät ja piikkejä oli enemmän. En osannut niillä yhtään mitään. Jalkoja vaan pakotti. Muistan ku makasin jäällä ja itkin etten osaa enään luistella ja mun pitää lopettaa sen harrastaminen :D
Ajan kanssa niihin onneksi tottu ja luistelukin kulki paljon paremmin!
Kyllä luistelulla on mulla edelleen ja tulee aina olemaan suuri paikka sydämmessä ♥
Luistelessa unohtuu aina ne murheet ja stressit ja maailma tuntuu ihanimmalta paikalta ikinä. Monessa muussa urheilussa,kuten silloin tällöin lenkin jälkeen tuntuu myös samalta. Siltikkään sitä samaa fiilistä kuin luistelusta ei voi saada mistään muualta♥
Sitäpaitsi jäähallissa tuoksuukin aina niin hyvltä!
Onko teillä jotain lajeja,jotka olisi erityisen lähellä sydäntä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti