Ruokakamppailua

Moikkeli moi!

Hengissä ollaan! Olen viettänyt vähän luovaa taukoa ja keskittynyt täysillä siihen,että opin syömään taas oikein.Päivä kerrallaan ja ateria kerrallaan ollaan menty eteenpäin ja tuloksia alkaa jo tulemaan. 

Olen erittäin onnellinen siitä.

Ihanaa kun voi taas oikeasti syödä mahan ihan täyteen kunnon ruokaa ilman,että 

siitä seuraa hirveä morkkis. Olin jo melkein unohtanut kuinka ihanalta sopiva ähky joskus tuntuu.

Pahasta dieettihumala-ajoista ollaan selvitty paljon eteenpäin. Viimeaikoina hiilihydraatit ovat olleet mun todellinen  murheenkryyni. En ole uskaltanut syödä hiilareita,vaikka tällä hetkellä niitä todella pitäisi syödä. Etenkin kun treenaa ja liikkuu näin paljon. Ei ihme,että mun kroppa alkaa sanomaan itseään irti.  En ole halunnut myöntää itsellenikään sitä etten vieläkään osaa syödä tarpeeksi. Jo nyt välillä tuntuu,että syön tosi paljon ruokaa. Kuten viimeaikojen tapahtumien valossa voimme todeta ettei ruokaa siltikkään ole vielä tarpeeksi.

Maanantaina meinasin pyörtyä kesken jalkatreenin. Havahduin makaamasta kuntosalin lattialla jalat seinää vasten,kun hätääntynyt toinen kuntosalinkäyttäjä tiedustelee olenko kunnossa. Luulin,että selviän raskaasta jalkatreenistä pelkällä kahvilla ja maitorahkalla,jotka vedin nassuun aamupalalla. Ei menny ihan niin. Se oli ensimmäinen iso asia,josta tajusin että mun pitää oikeasti alkaa syömään paljon enemmän ruokaa. Ei ihme,ettei treeni ole viimeaikoina oikein kulkenu,kun kropalla ei ole ollut yhtään energiaa treenaamiseen.

Menneellä viikolla olen keskittynyt ateria kerrallaan siihen,että syön tarpeeksi. Entisen aamupala-maitorahkan seuraksi ovat liittyneet puuro ja munakas,toisinaan ruisleipäkin. Olen yrittänyt pyrkiä siihen,että sekä lounaalla että päivällisellä lautasellani on ollut iso annos hiilaria. Perunaa,pastaa tai riisiä. Ennen siinä nökötti pelkkä kanasalaatti.

Ei varmana tarvitse edes sanoa ääneen,että kuinka paljon enemmän energiaa tulla tupsahti.

Aasinsiltana tästä voin todeta,että vaikka superdieetti muutti mun elämän täysin,en silti välttämättä lähde suosittelemaan sitä kaikille. Varsinkin ihmiselle,jolla on ollut joskus aikaisemmin ongelmia syömisen kanssa. Dieetillä voi kadottaa täysin itsensä ja etenkin sen normaalin suhtautumisen ruokaan. Dieettiruokakin oli jo hiilaripitoista ja aluksi täyttävääkin,mutta silti se oli vaan diettiruokaa.

Sillä ei missään nimessä ole tarkoitus elää koko loppuelämää. Se tuntuu olevan vaikea käsittää.

Vielä nykyäänkin helposti peilaan omia syömisiäni dieettiaikojen syömiseen. Vaikka mulla on kova nälkä en silti  uskalla syödä tarpeeksi,koska ei dieetilläkään ollu näin paljon ruokaa.

Ihan metsään taas mentiin.

Jos on nälkä pitää syödä niin paljon,että se nälkä oikeasti lähtee.

Mun kamppailu syömisen kanssa alkaa onneksi olla jo loppusuoralla. Tai ainakin erittäin voimakkaasti voiton puolella.

Olen nyt keskittynyt syömään ruokaa,josta tulee kylläiseksi ja etenkin onnelliseksi. 

Semmosta ruokaa jota oikeasti tekee mieli.

En muuten ikinä selviä ylös tästä. Eilen oltiin porukalla viettämässä lauantai-iltaa ruuan parissa. 

Harmi kun mulla ei ole kuvaa mun kreikkalaisesta burgerista,koska se oli oikeasti pala taivasta. 

Tänä aamuna olen syönyt erittäin ison aamupalan oikein nautiskelemalla,katsoen samaan aikaan mun lapsuuden ehdotonta lempisarjaa The X-Filesia.

Nyt taas tuntuu,että elämä voittaa <3

P.S Olen niin innoissani! Joonas on alkanut ihan tosissaan harrastamaan valokuvaamista. Blogia pitävä tyttöystävä kiittää,koska nyt mulla on ihan oma täydellinen hovikuvaaja <3