Ennakkoluulojen ja vahingoniloisuuden luvattu maa.

Nyt on pakko avautua. Asia ei koske pelkästään minua,vaan lyön vetoa että muutkin elämäntaparemontin tehneet ovat  törmänneet tähän. Onnistujiin kohdistetaan vahingoniloa respahduksista ja jo ennen onnistumista ennakkoluuloja epäonnistumisesta.

Minkä ihmeen takia toisen onnistuminen on itseltä pois?

Itse olen jonkun verran törmännyt asiaan ja oppinut,että maailma on kateellisia ihmisiä täynnä. Olen onneksi välttynyt suuremmilta määrin pahansuovilta kommenteilta,vaikka niitä on joitain tullutkin.

Kun aloin laihduttamaan ja varsinkin kun tein projektistani julkisen,sain todella paljon tsemppaavia ja kannustavia kommentteja joista olen edelleen tosi kiitollinen,sillä niiden avulla selvisin pahoista päivistä. Tiesin,että minulla oli takanani suuri kannustusjoukko,joka jaksoi iloita kanssani jokaisesta pudotetusta kilosta ja menetetystä sentistä. Kiitos siitä <3

Kuitenkin niiden tsemppiviestin seasta löytyi muutama "Ei susta ole siihen kuitenkaan" tai "ei tuo yritys kauan kestä" ja " lihot kuitenkin kaikki takaisin".

En rehellisesti sanottuna ymmärrä ihmisiä,jotka jo etukäteen toivovat toisten epäonnistuvan. Epäonnistumisesta ja takaisin  lihomisesta ollaan jo niin varmoja,että siitä voidaan ihan rauhassa huudella.  En mie laihduta tai nostele puntteja salilla kenenkään muun kuin itseni takia. Oma hyvinvointi menee kaiken edelle. Ja toisekseen  kuka edes laihduttaa jonkun toisen takia? Niin. En minäkään. En ole ikinä syyttänyt ketään omista kiloistani. Ihan itse olen ne ruuat sinne naamaani tunkenu. Turha syyttää kavereita,koska neki syö aina herkkuja. Turha syyttää vanhempia,jotka on kotiin ostanu herkkuja. Kukana muu ei ole tunkenu niitä herkkuja sinne naamariin kuin sinä itse.

  Olen minäkin epäonnistunut satoja kertoja aikasemmin. En ole silti ikinä lähenty haukkumaan tai povaamaan epäonnistumisia muille laihduttajille. En ole iloinnut siitä,että he ovat repsahtaneet tai jättäneet leikin kesken. Ja miksi olisin iloinnut? Olivathan he selvinneet pitemmälle kuin esimerkiksi minä. Oma vikahan se oli kun en viitsinyt lähteä salille vaan päätinkin syödä suklaata.

Yksi kaunis päivä vaan tuli mitta täyteen. Itkin jatkuvasti peilin edessä kuinka näytin lihavalta ja rumalta kaikissa vaatteissani.  Päätin tehdä asialle jotain enkä jatkaa turhanpäiväistä marmattamista. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tuhat kertaa onnellisempi,olen oppinut rakastamaan kehoani sekä saanut roimasti itsetuntoa.

Yleensä nämä kateellisia kommennteja laukovat ihmiset ovat yleensä itse niitä,jotka ovat itse epäonnistuneet esimerkiksi elämäntaparemontissa. He purkavat pahaa oloaan muihin laihduttajiin ja toivovat heidän repsahtavan ja epäonnistuvan.

Miksi on niin vaikea olla iloinen ja vilpittömästi iloinen toisten saavutuksista? 

Monesti tuntuu,että juuri nämä kommentoijat kuvittelevat että asia kävi multakin vain sormia napsauttamalla. Ja mikä parasta,heiltä yleensä tulee vinkkejä kuinka laihdutus pitäisi oikeasti tehdä.Ei tämä ollu mullekkaan sen helpompaa kuin kenellekkään muullekkaan.Mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään salaista asetta millä löytäisi motivaation laihduttamiseen.Vinkkejä voin jakaa kuinka kompastuskivistä selviää eteenpäin,mutta elämäntaparemonttiin päätös on tultava itseltä. 

Jos hommaan ei ole sitoutunut,ei se todennäköisesti onnistukkaan. Laihduttaminen ja etenkin elämäntapamuutos vaatii täyttä sitoutumista ja on oltava valmis pistämään se kaiken edelle. Vanhoista juurtuneista tavoista pitää olla valmis luopumaan,jotta voi opetella uusia.

Laihduttaminen ei todellakaan ole helppoa ja se vaatii kovaa tahtoa ja päättäväisyyttä.
Niinkuin sanoin ei tämä mullekkaan ollut helppoa. Olen nähnyt ihan pirusti vaivaa jokaikisen kilon eteen mitä multa on pudonnut. Projektin myötä olen menettänyt turvallisen suhtautumiseni ruokaan ja joutunut opettelemaan kovasti,että saisin sen takaisin. Pelkään että lihon kaikesta mitä syön. Sen seurauksena syön liian niukasti ja kroppa alkaa sanomaan itseään irti. Olen päässyt paljon eteenpäin syömisen opettelussa,mutta vielä on matkaa jäljellä. Olen jäänyt puntarin orjaksi ja sen seurauksena Joonas on piilottanut sen multa. Olen lupautunut siihen,että punnitsen itseni seuraavan kerran kun vuosi on vaihtunut uuteen. Paljon on ollut vastoinkäymisiä,mutta niistä selvitään voittajana.

Entinen lihava itsesäälissä rypevä Johanna olisi varmaan loukkaantunut syvästi ilkeistä kommenteista. Enään en anna muiden haukkujen satuttaa itseäni tai minäkuvaani.
Tiedän itse kuinka paljon olen saavuttanut ja kuinka onnellinen siitä olen. En anna kenenkään viedä sitä multa